Liikkuva ihminen

Tekniikka auttaa säilyttämään mielenkiintoa liikunnassa.  On askelmittareita, juoksumattoja, kuntopyöriä ja monen muunlaista vempelettä keksitty avustamaan kunnon ylläpitämistä.    Uusissa kosketusnäyttöpuhelimissa on Trac-niminen ohjelma, jolla voi seurata kävely-tai juoksulenkin pituutta ja vauhtia.  Se mittaa myös kulutetun kalorimäärän.  Kaikkea ne insinöörit keksivät.   Laitoin Tracin päälle kävelylenkilläni ja matkan pituudeksi tuli 8 km.  Kesto oli tunti ja 7 minuuttia.  keskivauhti oli 8,39/km. Energiaa kului 459 kcal.  Tämä toiminto on aika mukava lisä.  Lenkit voi tallentaa puhelimen muistiin.  Ohjelmaa voi käyttää pyörälenkilläkin.   

Siellä on pakko kävellä ja ihailla luontoa, ainakin ruskan aikaan.  Mitään pitkiä patikkareissuja ei tullut tehtyä, ulkoiltiin kuitenkin.  Vähän harmitti ruskan vähäisyys.  En saanut kovin hienoja ruskakuvia.  Sumukin laskeutui, yhtenä päivänä ei nähnyt juuri mitään.  Poroja oli tiellä ja tuntureilla.  Niitä täytyy varoa autolla liikkuessa.  Ihmisistä ne eivät välitä tuon taivaallista.   Oli hienoa kuunnella hiljaisuutta ja haistella syksyn tuoksuja.  Tosin siellä on toisin paikoin vilinää kuin kaupungissa.  Varsinkin Levillä.  Toisaalta ikänsä kaupungissa asuneena se ei niin haittaa.    

Liikunnan ilo pitää löytää aina uudelleen.  Joskus sen voi löytää muiden antamasta esimerkistä.  Lapsien liikkuminen on vauhdikasta ja rentoa.  Ei ole turhaa yrittämistä ja pungerrusta.  Aikuiset välillä tuhuavat sen liialla kilpailuhenkisyydellä. Mistä liikkumiseen saisi rentouden ja vapauden tunteen?  kun voisi liikkuessaan unohtaa ajan ja päämäärän saavuttamisen.  Pienen hetken sen voi muistaa, mutta seuraavassa hetkessä taas vilkaisee kelloa tai mittaa liikuttua matkaa. Iloa kokee tetenkin liikunnan jälkeisenä hyvän olon tunteena.  Iloa voi tuntea vaa'alla kun on 100 g vähemmän kuin edellisenä päivänä.  Minä löydän liikunnan ilon kun saan kammettua itseni ulos ovesta lenkille.  Se on jo saavutus sinänsä.