Kävellen kuntoa

 Kävely on uskoakseni vanhin liikuntamuoto, jota kaikki käyttävät.  Toiset vähemmän, toiset enemmän.  Kävelystä saa paljon iloa, kun sen yhdistää asioimiseen ja päivittäiseen liikkumiseen.  Minulla on 6 km kaupunkiin kotoa ja sen käveleminen molempiin suuntiin tuntuu vähän liian raskaalta.  Kyllä sen pystyy kulkemaan, olen senkin tehnyt.  Varsinkin jos toimittaa vielä asioinnit niin se ei ole enää nautittavaa.  Jompaan kumpaan suuntaan kyydissä niin  tuntuu mukavammalta.  Nytkin siitä tuli aika mojova summa askeleita.

Olen normaalissa kävelyssäni asettanut tavoitteeksi 6000 askelta, joka on tämänikäiselle eläkeläiselle tarpeeksi.  Tosin en pääse siihen tavoitteeseen joka päivä.  Joten tälläinen päivä on ihan mukava välillä suorittaa.  

https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikuntalajit-ja-liikkumismuodot/kavely/

Reppu selkään niin pienet ostokset kulkevat mukana.  Suurissa kaupungeissa pääsee kulkemaan hyvin linja-autoilla jonkun matkaa.  Pienemmissä täytyy suunnitella reitti ja aikataulut kuntoon jos haluaa puolet matkasta kulkea kyydillä. 

Täältä Satakunnasta sulivat lumet lähes tyystin.  Onneksi sentään sää kuivui ja asteet painuivat hitusen pakkasen puolelle.  Tänäänkin oli aivan hurjan hieno ulkoilusää.

Tänään on Heikin päivä ja sen mukaan talven selkä katkeaa.  Vanhat uskomukset eivät nykyaikana enää pidä paikkaansa.  

Nykyään voi yllättää minkälainen säätila vaan.  Parempi, kun katsoo ikkunasta ja päättää minkälaiset vermeet pistää päälle.  

Kävellä voi säässä, kuin säässä.  Ainakin jos ei ole lunta esteenä tai tulva vienyt siltaa.

Marraskuu yllätti

 Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka.  Ei ollutkaan.  Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein.  Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee.  Kävelylenkille oli pakko lähteä.  Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen.  Joenkin ylitin.  Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys.

Vanhan rautatien kävelysilta on suosittu ylityskohde.  On hienoa, että se on vielä säilytetty.  Junia en ole siinä nähnyt.  Mahdollista se voisi olla, ehkä. 

Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä.  Kova kohina on filmissä.  Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen.

Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä.  Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni.

Aurinkoinen päivä

marraskuussa

lepohetki harmaudesta

rakastan

tuulen kohinaa,

tempoilua

lumettomissa oksissa

varisten tepastelua

kävelylenkin ihanuutta

liedellä valmistuvaa

kasviskeittoa

tämä oli hyvä päivä

Näitä päiviä sattuu silloin tällöin ja silloin voi olla tyytyväinen.  Niitä on todella vähän.  Pori on tunnetusti hyvä huonon mainonnan mannekiini.  Sitä kuvastaa Porin sivulta lukemani ajatus. "Pori on kuin suklaarasia. pari hyvää asiaa ja loput on paskaa"  Samaa voi sanoa usein elämästä.

Metsään menevän mieli

 Sieniretket ovat ohi, samoin marjaretket ja mökkikausikin alkaa olla ohi.  Onneksi metsää on kaupunkiasunnonkin lähistöllä.  Pääsee edes lenkille metsään pois asfalttiteiltä.  Ihmeen vähän ihmisiä liikkuu metsissä kaupunkialueella, vaikka hyvät polut halkovat monenlaisia maastoja.  Joitakin koiran ulkoiluttajia näin.  Minä nautin metsän rauhasta ja puiden näkemisestä.  Aivan kuin happea olisi enemmän ilmassa.  Peltojakin näkee ihan muutaman kilometrin päässä keskustasta.  Se on tietysti plussaa, kun ei asu suurkaupungissa.

Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki kävellen ei tuntunut liialta.  Reipasta vauhtia astelin eteenpäin.  Aamulla on hyvä lähteä lenkille, kun ei vatsassa ole kuin aamiainen.  Jos vain saisin itsestäni irti tämän tavan joka aamu.  Tässä on jo muitakin askelia, kuin metsälenkki.  Askelmittari on mukava olemassa puhelimessa.  Olen laittanut tavoitteeksi 6000 askelta päivässä.  Eihän se toteudu joka päivä.  En siitä kuitenkaan itseäni moiti.  Joskus on vain erilainen olotila tai harrastaa jotain muuta liikuntaa.

Hirvimiehetkin alkavat kokoontua metsiin.  Ihmettelinkin mikä autopaljous yhtäkkiä tuli vastaan pikkutiellä.  Punatakkisia ihmisiä autot täynnä.  Jossain ne hirvet piilottelevat, kun minä en näe niitä ikinä metsässä.   Kauriit tulivat takapihan viereen syömään sinne heittämiäni omenoit.  Ehkä ne tulivat suojaan ampujilta.

Vanha rautatie on yksi kulkuteistäni.  Siinä ei kulje kuin joskus resiinat.  Se on suljettu Pori-Haapamäki radan alkupää.  

Tuli taas hyvä olo kävelylenkillä.  Ajatukset lähtivät heti rientämään kaikenlaiseen tekemiseen, joita aion joskus tehdä.  

Löydä ja liiku

 Hienointa liikuntaharrastuksessa on löytää uusia reittejä ja polkuja.  Niitä täytyy etsiä välillä kartoista, esitteistä tai ottaa vinkkejä toisten löytämistä kokemuksista.  Ihan parinkymmenen kilometrin säteellä asuinpaikasta voi löytää ns. aarteen.  Ensin voi mennä autolla tai polkupyörällä ja kävellä vasta sitten.  Tämä kuohuva kohina on Noormarkun Ruukin alueelta.  Sieltä lähtee kävelypolku metsään. Puistossakin voi kävellä jos ei metsässä viihdy.

Uusia kuntoilu - ja luontopolkuja tehdään uusien alueiden viereen, että asukkailla olisi kotiovelta lyhyempi matka liikkumaan.  Niistä hyötyvät muutkin.  

Metsään tehdyt kuntopolut ovat suojaisia ja voi ihailla sammaleista metsänpohjaa ja suuria puita.  Tämäkin oli ympärysmitaltaan kahden ihmisen sylin pituinen.

Kaupungissa voin tehdä omia reittejä.  Valloittaa oma kaupunginosa ja kaupunki vaikka katu kerrallaan.  Kartan voi ottaa apukeinoksi.  Siihen voi merkata mitkä kadut on tullut kierrettyä.  Kaupungissa on katuja paljon.  Niiden kävelemiseen voi mennä pidempikin aika.  Ei kannata kiirehtiä.  Silloin kun tympäisee, ettei ole mitään tekemistä voi lähteä kävelemään  uusia reittejä.

Kävely jalostaa mieltä ja kuntouttaa kehoa

Kävelylenkki pakkasella ei tunnu pahalta.  Tuuli on ainoa, joka tunnetusti lisää pakkasen purevuutta, tuntuu minunkin kasvoissani viheliäiseltä.  Leukani on kasvon osistani ainoa, joka minun pitää peitää.  Olen tottunut liikkumaan pakkasella ulkona.  - 15 asteessa alkaa jo vähän miettimään haluanko mennä.  Ainakin matka olisi varmaan lyhyempi.  Tänään oli -2 astetta ja metsä suojasi tuulelta.  

Kävelinkin ihan mukavan matkan.  Kalorimäärän kulutus on n. määrä.  Mukava oli kävellä, ehdin ajatella ties mitä.  Minulla ei ole korvillani musiikkikuulokkeita.  Haluan kuulla mitä ympäristössä tapahtuu.  Tosin näin talvella ei kuulu oikein mitään.

Hyvä ulkoilupuku suojaa tuulelta, mutta ei ole liian kuuma.  Pukuni ei ole topattu, koska kävelen aika ripeää vauhtia.  Keho lämpenee liikkeessä ja hiki alkaa virrata.  Pakkasella ei voi pysähtyä oikein pitkäksi aikaa, ettei lämpö karkaa.  

Kävelyllä on mielestäni pelkästään hyviä terveysvaikutuksia.  Tietysti, jos innostuu ja kävelee enemmän kuin omat voimavarat kestävät.  Tai tulee rakkoja kantapäihin.  

Ennen kaikkia kulkemista keventäviä keksintöjä, ihmiset kulkivat jalan joka paikkaan.  Nykyisin pitää olla vähintään polkupyörä, mieluummin auto, jolla kulkee.  Myönnän itsekin omaavani samoja tapoja.  En joka paikkaan kävele, auto pitää olla.

Hiihtäminen ei vielä onnistu täälläpäin.  Sauvakävely olisi hyvä vaihtoehto, mutta ilman sauvojakin kunto pysyy hyvänä.  Korona pitää vielä uimahallin ja  koulujen voimistelusalit kiinni ainakin tammikuun.  Kävely on minulle se vaihtoehto jolla pidän kestävyyskuntoni hyvällä tolalla.  Portaissa ja mäissä sitä voi tehostaa jos on tarpeen.   

Mielikin jotenkin rauhoittuu pitkällä lenkillä. Vielä jaksan tätä korona-aikaa tammikuun.  Ei ole mitään hätää.

 

Lisääntynyt vapaa-aika tuo paineita liikkumiseen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.

Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä. 

 

Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.

Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.

 

Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan.  Se tulee olemaan vaikeaa.  Tosin pois jäävät  melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat.  Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta.  En halua aikatauluttaa tekemisiäni,  liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa.  Liikkumisen on tultava omasta halusta. 

 

Pirulanvuori

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja.

Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.

 Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.

Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän alaston.   Koivun lehtien aikaan on taas erinäköistä.

Samalla reissulla katselimme muutenkin Lavian seutuja.  Lavia on kaunista luonnoltaan.  Kunta liitettiin Poriin 2015.  Paljon järviä ja vaihtelevaa maisemaa.  Pieni metsästä tuleva puro nähtiin matkalla Pirulanvuorelta Kankaanpäähän.  Se on Velhovuoren putous,  rumemmalta nimeltään Velhonvitun putous.  Mistä näitä kansanomaisia nimiä keksitäänkään.

 Tien numero on 259.  Lähellä olevan Huuhkajavuoren kesäteatterin pihasta lähtee luontopolkuja.  Ne jäivät toiseen kertaan.

Keväinen Kirjurinluoto

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan. 

 

Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.  

Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.

Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla

Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä.  Paikka  on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu.  Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään.  Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle.  Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.

 

 

Kevään havainnot lenkkipolulla

Kevätkukkia ihaillessa tulee käveltyä pitempikin lenkki. 10500 askelta on jo hyvä saavutus. Turhankin lämmin kevätpäivä sai minut lähimetsään kävelemään.  Hempeä viherrys näkyi koivuissakin, mutta vuokot olivat ryhtyneet jo kukkimaan.

Jos ei allergiasta kärsi niin kevät on mitä mainioin aika aloittaa tai jatkaa kuntoilua.  Vielä ei ole hyttyslaumoja riesana ja polut ovat kuivuneet lämpimien säiden ansiosta.  Mäkisessä maastossa pääsee hikeen ihan kävelemällä.

Lintujen kevätkonserttia kuunnellessa maistuu kävely ihan eri tavalla kuin räntäsateessa.  Mäen ei tarvitse olla jyrkkä, kun se on vaan tarpeeksi pitkä.  Kaikki aistit saavat osansa.  Sopivalla rasituksella ehtii havaitsemaan paljon hienoa ympäristöstä.  Jos ottaa liian lujan vauhdin, ei ehdi kuin hengittää liikunnan tahtiin.  Toisinaan sekin on ihan mukavaa.

Pellot ovat vielä tyhjiä ja avaria.  Seuraavan kerran ohi mennessä siellä voi jo olla kasvustoa.  Keväällä tapahtuu asioita nopeasti.  Nämä maisemat ovat aika lähellä kaupunkia.  Maaseutua kaupungissa.  Monessa paikassa ei tarvitse astua montaakaan askelta, kun kaupunki vaihtuu maaseuduksi.  Se on mielestäni rikkaus.

Kävelylenkkini päättyvät usein rautatiehen, joka ei ole käytössä.  Sitä käyttävät kulkutienään lenkkeilijät ja ratsastajat.  Kesällä saattaa kulussa olla resiinat, mutta aika harvakseen.

Luontoa ja historiaa

Ajeltiin aikamme kuluksi Ellivuorelle ja käveltiin hienossa lumisessa metsässä.  Katseltiin muiden laskemista mäessä ja ihailtiin maisemia.  Ellivuori on sen verran sivussa Pori-Tampere tieltä, että sinne on oiken mentävä ja hyvä oli, että mentiin.  Pikkupakkasessa posket punertuvat ja happi kulki keuhkoihin, kun kävelimme Pirunvuorelle ylös.  Pieni historiantuntikin siitä tuli.  Kivilinnaan ei näin talvella pääse, mutta kylttejä lueskelimme, linnasta ja sen rakentamisesta.

Luonto oli paljon lumisempi mitä Porissa.  Lumi on kaunis elementti, joka peittää ja parantaa maisemaa.  Metsässä ei paljon ihmisiä näkynyt vaikka hienot ladut oli tehty ja kävelemäänkin pääsi hienosti.

Lumetukset olivat osassa mäkiä vielä käynnissä, mutta toisissa mäissä kävi vilske.  Minua ei ole ikinä kiehtonut laskeminen.  Olen sen verran pelkuri, pelkään laskea hiihtolatujen mäistäkin jos on liian mutkainen.

Alue vaikuttaa mukavalta talviurheilupaikalta.  Siellä on kai makuupaikkojakin tarjolla ja karavaanareiden alue.  En tutustunut tarjontaan, kun olimme vain käymässä.  Kiva reissu kaikenkaikkiaan.  Vähän erilainen sunnuntaipäivä

Päkiä - vai kanta-askel

Kumpi askellus on parempi?  Olen tottunut juoksemaan päkiäaskeleella, se tuntuu kevyemmältä.  Kokeillut olen kanta-askellustakin, mutta se tuntuu ainakin vielä tössyttelyltä tai hiipimiseltä. Pitkän matkan hölkässä tai ratajuoksussa kanta-askel on asiantuntijoiden mukaan voimia säästävää.  Minä en kovin pitkiä matkoja enää juokse tietä pitkin.  Maastossa mäkiä hölkätessä päkiäaskel on mielestäni parempi.  

Kuntosalilla olen tänä syksynä juoksumatolla kokeillut kanta-askellusta.  Ääni askeltaessa on hiljaisempi.  Juoksuaskeesta johtuen eri lihakset ja jänteet ovat käytössä.  Kuten seuraavassa artikkelissa kirjoitetaan.  Siinä pohditaan eri juoksutyylejä ja -tapoja.

https://yle.fi/uutiset/3-9238118

Kenties parasta kuntoilijalle olisi hölkätä molemmilla tavoilla vuorotellen, joutuisi useampi lihasryhmä koetukselle.  Pääasia kuitenkin on, että lähtee lenkille.

Kävelystä kaikki lähtee liikkeelle.  Kävelyssä kanta-askel on normaali etenemistapa.  Tuntuisikin hassulta päkiöillä kävellä. 

 Jossain vaiheessa tuli käyttöön termi voimakävely.  Se ei ole varsinaisesti kilpakävelyä vaan reipasta kävelyä johon otetaan kädetkin mukaan.  Jos ei pysty juoksemaan tai hölkkäämään voi lähteä reippaalle kävelylle omien voimien mukaan.

  https://mielenihmeet.fi/voimakavelyn-vaikutukset-mielenterveyteemme/

Marraskuusta voi nauttia, kun ei anna ilmojen masentaa.  Ulkona on paljon katsottavaa.