Olin jo laskeutunut marraskuun hämärään ja luulin, että tätä harmautta se on loppuun saakka. Ei ollutkaan. Aurinko paistoin niin kirkkaasti, häikäisi oikein. Aurinko paistaa niin alhaalle, tavoittaa silmät vaikka päänsä laskee. Kävelylenkille oli pakko lähteä. Tein parin tunnin lenkin ihan katuja kävellen. Joenkin ylitin. Tuuli oli aikamoinen, mutta leppeä, eikä lainkaan marraskuun kylmä ja kolea henkäys.
Pakko sitä oli vielä filmatakin siis ylitystä. Kova kohina on filmissä. Se on tosiaan tuulinen kohta jos sää on tuulinen.
Nautin ihan mahdottomasti kävelylenkistä. Mieleni tuli oikein runolliseksi ja rustasin sellaisen kävellessäni.
Aurinkoinen päivä
marraskuussa
lepohetki harmaudesta
rakastan
tuulen kohinaa,
tempoilua
lumettomissa oksissa
varisten tepastelua
kävelylenkin ihanuutta
liedellä valmistuvaa
kasviskeittoa
tämä oli hyvä päivä
Näitä päiviä sattuu silloin tällöin ja silloin voi olla tyytyväinen. Niitä on todella vähän. Pori on tunnetusti hyvä huonon mainonnan mannekiini. Sitä kuvastaa Porin sivulta lukemani ajatus. "Pori on kuin suklaarasia. pari hyvää asiaa ja loput on paskaa" Samaa voi sanoa usein elämästä.
Kommentit