Liikkuva ihminen

Hiihtolenkki maistui mukavalta.  En pellolle arvannut mennä kun pakkaslumessa vajoaa niin syvälle.  Metsätiellä hiihtelin traktorinjäjissä.  Ei ollut perässähiihtelijöitä eikä vastaantulijoita.  Pakkanen oli 15 asteessa.  Ei haitannut yhtään.  Suksea toisen eteen sivakoiden sain punaiset posket ja lämmön kroppaan. Vapaapäivän viettoa parhaimmillaan.  Kerätyt kalorit suorastaan rapisivat ladulle.  Nyt voi taas hiukan jouluna herkutella.     Hyvää joulua  

Hehkutan taas sauvakävelyn ihanuutta ja tehoa.  Pakkasesta ja viimasta välittämättä lähdin sauvomaan talvisin käyttämättä olevalle radalle.  Ei siinä kesälläkään kulje kuin resiinat.  Kuka kaipaa Lapin lumille kun etelässäkin on lunta ja pakkasta.  Lumi taiteilee kauniita maisemia. Niitä katsellessa mielikin virkistyy.    Sauvoessa vartalo pysyy oikeassa asennossa ja kävelyvauhti kiihtyy aivan kuin huomaamatta.  Siinä saavat liikettä kädet, hartiat ja jalat.  Pito on parempi kuin hiihtäessä.  Henki kulkee paremmin kun ei voi kulkea hartiat lysyssä niinkuin tavallisesti.    

Olen perinteisten lajien, hiihdon ja yleisurheilun, seuraaja.  Ne ovat aina mielenkiintoisia, niissä sattuu ja tapahtuu.  Hiihtoon on tullut lisää kiinnostavuutta sprinttien avulla.  Pidän kyllä perinteisiä väliaikalähtojä mukavampina seurata kuin yhteislähtöjä, varsinkin pitkillä matkoilla.  Väliaikalähdöissä saa hiihtäjäkin suorittaa ns. oman hiihtonsa, eikä tarvitse roikkua jonon perässä.   Tänä viikonloppuna olen seurannut Rukan kisoja.  Olisi mukava jos suomalaiset pärjäisivät, mutta kilpailu on kovaa ja norjalaiset hiihtokansaa.  Sieltä nousee aina kymmenen uutta hyvää hiihtäjää Suomen yhtä vastaan.  Laitoin oikein 60 centtiä voittajaveikkauksessa 5 km vapaan kisoihin.  voittajan arvasin,Björgen, seuraavat sijat eivät menneet oikein.   Pian pääsee itsekin suksille jos lunta vähän vielä tulee lisää ja pakkaset jatkuvat.