Liikkuva ihminen

Kaikilla on omat tapansa selvitä arjesta.  Jotkut  nauttivat työstä, eivätkä aina pääse siitä irti lomallakaan.  Minulla keinot työstä irtautumiseen ovat olleet aina liikunta ja lukeminen.  Kaikki muut harrastukset sivuavat niitä tai ovat sivujuonteita, joita teen vähän aikaa. Liikunta ja lukeminen ovat harrastuksia, jotka poistavat muut ajatukset päästä.    Olen seurannut facebookissa muiden laittamia päivityksiä arkitekemisestä.  Monenlaisia mielenkiinnon kohteita ihmisillä on.  Kyseessä on arkihaaste, jossa viiden päivän ajan laitetaan kuva ja muutama sana omasta päivästä, haastetaan joku muu tekemään samaa.  Kotityöt, työpaikka, lapset, puoliso, liikunta ja ruoka ovat olleet pääosassa.  Siinähän ne tärkeimmät ovat jonossa.    Vapaa-aikana voi tehdä mitä itse huvittaa.  Ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa.  Lomalla tai muuna vapaa-aikanakin voi tulla vastaan haasteita, joista on vaikea selviytyä.  Miten niistä selviytyy.  Se onkin vaikeampi juttu.    Arki on jokapäiväin

Luonnossa kulkiessa tuntee olevansa silmälläpidon alaisena.  Hälytysääniä kuuluu puusta toiseen.  Yhtäkkiä kaikki linnut kaikkoavat jonnekin, muista eläimistä puhumattakaan.  Eläimet ovat tottuneet pelkäämään ihmisiä.  Koneitä ne eivät pelkää.  Olisikohan hyvä kulkea jonkun pärisevän kanssa maastossa.  Pääsisikö silloin näkemään eläimiä lähempää.  En sentään tee niin.  Haluan liikkua luonnossa hiljaa ihaillen sitten vaikka kasveja, kun en muuta näe.       Kaupungissakin on nyt mukava liikuskella.  Ihmiset ovat heränneet talviuniltaan puutarhahommiin.  Kaikilla pihoilla näkee iloisia ihmisiä.  Aurinko paistaa ja multa tuoksuu.  Puita pilkotaan kevättuulen kuivattavaksi.  Puun pilkkominen onkin mitä mainiointa voimaliikuntaa.  Minä en sitä harrasta, minun hommaani on pinoaminen sitten vähän myöhemmin.   Kevät keikkuen tulevi.  Nyt on aurinkoa ja lämmintä, vappuna voi tulla räntää.  Parempi nauttia silloin kun on hieno sää.  Minua ei sen puoleen säät hallitse.  Ulkoilen sil

Unelma voisi olla toteutettavissa.  Työnantajat voisivat maksaa muutaman euron lisän työntekijöille jos he hoitaisivat kuntoaan liikkumalla tai vaihtoehtoisesti syömällä terveellisesti.  Kaikki voisivat näin osallistua.  Antaahan lääkäritkin liikuntareseptejä.  Toteutumisen seuraaminen voi olla vaikeaa.  Joukossa kun on aina mukana lusmuilijoita.  Eikä liikunta aina itsellänikään ole jokapäiväistä.    Liikunta kyllä lisää terveitä työpäiviä, joten ylityöt ja muut lisäansiot ovat ulottuvilla.  Ei sairaana tai huonokuntoisena jaksa tehdä normaaleitakaan työpäiviä.  Joten, kyllä se liikunta tavallaan lisää rahansaantimahdollisuuksia.    Joillakin työpaikoilla on taukoliikuntaa, se piristää päivää.  Yksinkin voi omalla työpaikallaan tehdä liikuntasuorituksia.  Ainakin venytykset onnistuvat.  Voimaa riittää työpäivän loppuun saakka, eikä ala jo ruokatauosta laskemaan minuutteja.    Rentoutukset työpäivän aikana voisivat tehdä saman asian kuin venytyksetkin.  Kiire ja kireys lih

Luontoa voi ihailla monelta kantilta ja monelta puolelta.  Maahan tai taivaalle tähyten.  Kamera antaa mahdollisuuden ihailla tai tyrmistyä, mitä tuli nähtyä.  Joskus otokset epäonnistuvat täydellisesti juuri silloin kun olisi ollut hienoa tallentaa luonnon monimuotoisuutta. Joskus kameraan tulee kuvattua pienempiä eläimiä, toisinaan kaupunkialuella on ihmetyksen aihe jos näkee lehmiä.  Silloin on pakko kaivaa kamera esiin.  Tilanteet menevät ohi niin nopeasti. Ilma on välillä sumuinen, välillä aurinko paistaa kirkkaasti.  Jokainen sää on ulkoilusää.  On vain varusteista kiinni, miten saa paremman tunnun.  Pienellä sateellakin on mukava ulkoilla.  Happea riittää.     Vilkaisu auringossa kimaltavaan veteen tuo hymyn huulille, jaksaa taas muutama sata metriä.  Sumuisessa tai sateisessa säässä  tuntuu taas nopeus kasvavan.

Kurttunaamaisuus liikunnassa ei tee yhtään hyvää.  Silloin voi laiskotella ja tehdä jotain muuta.  Kiljua vaikka kuutamossa, kuten Ulvova mylläri.  Se avaa keuhkot ja henki kulkee taas.   Jos oikein ottaa pattiin, niin minunkin on pakko tehdä jotain räväkkää, saadakseni tilanteen laukeamaan.  Kun minusta on kysymys, se ei ole mitään erikoista, mutta erilaista.  Jotain sellaista, mitä en tee joka päivä.    Pakkoliikunta on kurjaa.  Toivottavasti liikuntani ei tule koskaan olemaan pakollista äheltämistä.  Minun ei ole mikään pakko juosta niin paljon, että osallistuisin maratonille.  Minun ei tarvitse olla niin notkea, että saisin jalan niskan taakse.  Minun ei tarvitse olla niin voimakas, että pystyisin nostamaan sata kiloa rautaa ylös maasta.   Minä pyrin koko ajan siihen, että liikunta olisi mukavaa, rentouttavaa ja iloa antavaa.  Myönnän kyllä sen, joskus piru istuu olkapäällä ja hokee: älä vielä lopeta, vielä sata metriä, vielä muutama punnerrus.  Toisinaan sekin on hyvä

Metsä on minulle rauhoittumisen ja hyvän olon aarrearkku.  Hiljainen mietiskelevä kulku poluilla ja kallioilla antaa tunteen kuulumisesta tähän luomakuntaan.  Metsäluonto on aivan oma maailmansa.  siellä mahtuvat kulkemaan eläimet ja ihmiset, välillä toisiaan väistäen.   Eläimet ovat syystäkin varuillaan, ihminen on tehnyt niin paljon pahaa.  Ne eivät luota edes tällaiseen tumpelovalokuvaajaan.  Linnut pyrähtävät lentoon ja muita eläimiä ei näy missään.  Mökin pihallakin, ikkunan kautta, näkee toisinaan enemmän eläimiä, kuin metsässä kulkiessä.  Eläimet haluavat olla omissa oloissaan.   Ihmettelenkin välillä miksi ihmiset pelkäävät mennä metsään.  Kaupungilla voi sattua enemmän vahinkotekoja, kuin metsässä.  Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta.   Miten mukava näin keväälläkin on kulkea luonnossa nauttien viileästä, mutta niin kauniista keväästä.  Kuunnella kevään ääniä, haistella tuoksuja ja ottaa voimaa luonnosta.