Peltohiihtolenkki

 Hiihtokelit ovat olleet todella huonot.  Vettä ja lämmintä säätä on riittänyt.  Haluan lähteä hiihtämään omalta ovelta ja se on ollut mahdotonta.  Eilen sain toteutettua pienen suksimislenkin lähipelloilla.  Olen nimenomaan peltohiihtäjä, hiihto on minulle ulkoilua sukset jalassa.  Latuja ei tietenkään ollut.  Lunta oli aika vähän, joten hiihtäminen onnistui, kun alla oli vähän suojalunta.  Hiihtelin pellonreunaa ja ihmettelin eläinten jälkien paljoutta.  Ne liikkuvat eri aikaan kuin ihmiset.  Rusakot, kauriit ja ketut.  Ihmiset eivät enää tohdi lahteä laduttomille pelloille.  Pitäisi aina olla koneladut.  

Kaupunkien liepeillä on peltoa ja puistoalueita ulkoiluun.  Ei tarvitse lähteä suksia autossa kuljettamaan monien kilometrien päähän.  

Minulla on vielä normaalit voideltavat sukset, joihin sipaisen vähän pitovoidetta ja suihkaisen luistoa päihin.  Ne kuljettavat minua hitaalla vauhdilla eteenpäin.

Olen kyllä haaveillut karvasuksista, mutta ne ovat minulle liian kalliit.  Taidan hiihdellä näillä vanhoilla vielä kauan.  Säät ovat täällä länsirannikolla niin oikulliset.  

Vanha eläjä ja vanhat sukset ne yhteen sopii.  Kummasti ulkona poskiin tuli punaa ja selkään hikivana vaikka en ulkoillut kun sen tunnin, mitä kävelylenkilläkin yleensä viivyn.

 

Ei pahemmin lunta kertynyt pohjiin.  Kiva pieni pakkaskeli ja lumi oli ihan kädellä poistettu.  Sain mielen hyväksi ja mielenkiinto hiihtoon lisääntyi.  Ehkä tällä viikolla toinenkin kerta tuntuisi mukavalta.  

Uinti uimahallissa on ohjelmassa tässä välissä.

Syksyn ulkoilua

 Syksyinen luonto kutsuu kulkemaan ja ihailemaan värejä ja maisemia.  Maaseudulla on tilaa liikkua, eikä muita ihmisiä juurikaan näy.  Harvat ohi kulkijat  ja vastaan tulijat saattavat tervehtiä.  Olen kyllä mielissäni huomannut, että kaupunkien kuntopoluillakin saattavat toiset tervehtiä.   Nyt oltiin maaseudun poluilla, ei mitään kovavauhtista lenkkiä vaan suoraan sanottuna käveleskeltiin..  Joskus näinkin.  Enemmän oltiin katselemassa syksyä.  Hieno kivisilta vuosikymmenien takaa on vielä luja.  Kestää autollakin ajella, mutta ei ole enää muuten käytössä.

Jotenkin syksyt eivät ole ikinä samanlaisia.  Välillä on mustaa ja synkkää, välillä taas kirjavaa ja kaunista.  Silloin pitää nauttia, kun on värikkään syksyn vuoro.  Kyllä niitä sateisia ja synkkiä päiviä on vielä tulossa ihan varmasti.  

Kaikki puut ja pensaat eivät olleet vielä kerinneet ruskaan mukaan vaan antoivat vihreän sävyn ja kirkkaammat loistivat.

Sähkölinjat halkovat maisemaa.  eivät ne oikeastaan ole rumia, Tarpeellisia ja jotenkin taiteellisia.  

Siellä se sähkö kulkee, joka on nykyihmiselle niin tärkeää.  Kenties ilmankin tulee toimeen, mutta ei ole monellakaan halua.  

Pienet joet ovat unenomaisia kulkureittejä.  Niissä ei kukaan kulje, ne vain ujuvat kohti järveä tummina virtoina.

Mökkipihaan päästyämme takaisin tikat ilahduttivat meitä naputuksellaan.  Ne lentelevät puusta puuhun, käyvät väliin lintupöntöissä koputtelemassa ja vievät kävyn sähkötolpan koloon ateriaksi.  Huutavat äänekkäästi.  Välillä ne ovat harmillisia, kun reiittävät muutakin, kuin puita, mutta kauniin värinen lintu katsella.

Aurinko piristää

 Mökin ympäristössä on lunta vaikka kuinka paljon.  Eipä tullut suksia mukaan, mutta sentään kävelysauvat.  Ihan tuntui hiihtelyltä, kun hankikanto oli mitä parhain yöpakkasen jälkeen.  Metsässäkin pääsi kävelemään ilman uppoamista.  Viikko sitten luvattiin pitkässä säässä, että koko pääsiäinen on pilvinen.  Onneksi erehtyivät.  Aurinko paistaa ihanasti, eikä ole kovin kylmä.  Juuri sopiva sää ulkoiluun.

Läheinen metsätiekin oli juuri aurattu, kuin minua varten.  Alkavat ilmeisesti kohta puunkaatoon.    

Vaikka yksin on metsässä kulkevinaan  niin onhan siellä eläimiä.  Minä en nähnyt yhtään, kuulin vain lintujen ääniä.  Eikä sitä tiedä missä kuvataan.  Ainakin yhden riistakameran näin.  En mennyt kovin lähelle.  

Minullakin oli kamera matkassa ja kännykkä tietysti.  Intouduin selfieitäkin ottamaan.  Nauratti itseänikin hulluttelu.  Vaikka vanheneminen välillä ylittää sietorajan niin voi sitä näin aurinkoisena päivänä piristyä.

Luonnon tarkkailu keväällä kameran kanssa tai ilman antaa hyvän mielen ja lisää kalorien kulutusta.  

Kevään eteneminen on mielestäni vähän hidasta.  Vauhti kiihtyy auringon lämmittäessä enemmän ja lumetkin sulavat.

Ulkoilla voi nyt hyvillä mielin ja kerätä auringon antamaa d-vitamiinia.  Säistä ei tiedä kuinka kauan tätä aurinkoa riittää.

Hiihto on hieno laji

Minulla on ihan hyviä maastoja hiihtämiseen, mutta koneladuntekijät eivät täällä ole kovin innostuneita latuja tekemään.  Koulun läheisyyden takia on pellolle ja urheilukentälle tehty latu, jossa koululaiset pääsevät harjoittelemaan.  Tietysti myös minä, joka en pidä mäistä.  Usein hiihtely on mennyt umpihankihiihdoksi tai melkein.  Vaikka jonkunmoinen latu on niin sauvat uppoavat hankeen, eikä sieltä saa tukea.  Hiihto on sen takia aikamoista taapertamista.  Vielä kun ne vähät ladut ovat kävelijöiden ja eläinten etenemisväyliä.  Tietysti voisi pistää sukset autoon ja lähteä 10 km päähän, mutta ei ole halua tehdä sitä, niin täytyy tyytyä hiihtämään näillä.

 

Penkkiurheiluna hiihtoa on myös tullut katsottua.  Ihan hienosti ovat Suomen hiihtäjät, varsinkin Niskaset, ovat suoriutuneet hiihdoistaan.  En yhtään arvostele jos jollakin menee niissä korkeuksissa ja maastoissa välillä huonosti.  Palautuminen on huonompaa ja sairauksiakin on ollut.  Varsinkin harmittaa Ristomatti Hakolan huono tuuri.  Olen hänen hiihtojaan seurannut ihan Hakolan hiihtouran alusta saakka, hän kun on täältä päin.  

Oma hiihto on lähinnä ulkoilua, samoin kuin kävely.  En vaadi enkä halua siihen mäkiä.  Eivät retkiluistelijatkaan kapua mitään mäkiä.  He luistelevat eteenpäin luontoa katsellen.  Merien ja jokien jäät, pellot ja muut tasaiset alueet ovat minun hiihtomaastoani.  Täällä Porissa, kun ei ole aina luntakaan niin asia on hankalampi järjestää.

Mökillä pääsisin hiihtämään järven jäälle.  Toivottavasi lunta riittää vielä kuukauden ajan niin pääsisin sinne hiihtelemään.  Mökki on talvet kylmillään ja aloitamme mökkeilyn vasta maaliskuussa.  

Kävely jalostaa mieltä ja kuntouttaa kehoa

Kävelylenkki pakkasella ei tunnu pahalta.  Tuuli on ainoa, joka tunnetusti lisää pakkasen purevuutta, tuntuu minunkin kasvoissani viheliäiseltä.  Leukani on kasvon osistani ainoa, joka minun pitää peitää.  Olen tottunut liikkumaan pakkasella ulkona.  - 15 asteessa alkaa jo vähän miettimään haluanko mennä.  Ainakin matka olisi varmaan lyhyempi.  Tänään oli -2 astetta ja metsä suojasi tuulelta.  

Kävelinkin ihan mukavan matkan.  Kalorimäärän kulutus on n. määrä.  Mukava oli kävellä, ehdin ajatella ties mitä.  Minulla ei ole korvillani musiikkikuulokkeita.  Haluan kuulla mitä ympäristössä tapahtuu.  Tosin näin talvella ei kuulu oikein mitään.

Hyvä ulkoilupuku suojaa tuulelta, mutta ei ole liian kuuma.  Pukuni ei ole topattu, koska kävelen aika ripeää vauhtia.  Keho lämpenee liikkeessä ja hiki alkaa virrata.  Pakkasella ei voi pysähtyä oikein pitkäksi aikaa, ettei lämpö karkaa.  

Kävelyllä on mielestäni pelkästään hyviä terveysvaikutuksia.  Tietysti, jos innostuu ja kävelee enemmän kuin omat voimavarat kestävät.  Tai tulee rakkoja kantapäihin.  

Ennen kaikkia kulkemista keventäviä keksintöjä, ihmiset kulkivat jalan joka paikkaan.  Nykyisin pitää olla vähintään polkupyörä, mieluummin auto, jolla kulkee.  Myönnän itsekin omaavani samoja tapoja.  En joka paikkaan kävele, auto pitää olla.

Hiihtäminen ei vielä onnistu täälläpäin.  Sauvakävely olisi hyvä vaihtoehto, mutta ilman sauvojakin kunto pysyy hyvänä.  Korona pitää vielä uimahallin ja  koulujen voimistelusalit kiinni ainakin tammikuun.  Kävely on minulle se vaihtoehto jolla pidän kestävyyskuntoni hyvällä tolalla.  Portaissa ja mäissä sitä voi tehostaa jos on tarpeen.   

Mielikin jotenkin rauhoittuu pitkällä lenkillä. Vielä jaksan tätä korona-aikaa tammikuun.  Ei ole mitään hätää.

 

Kävelylenkki Jämillä

 Kaikille ihmisille ja erityisesti ikääntyneille tekee hyvää kävellä luonnossa.  Varsinkin näin kauniina syksynä, kun värit suorastaan hehkuvat auringonpaisteessa.  Minä ainakin nautin suuresti raikkaasta syysilmasta ja värien paljoudesta.  Vähän ikääntyneenä en aina jaksa, enkä viitsi hölkätä hengästykseesn asti.  Pitkät kävelylenkit tuovat saman hyvän olon tunteen, kuin lyhyet spurtit.  Maiseman vaihto toisiin paikkoihin tuo vielä lisäenergiaa ja mielenkiintoa.

Tällä kertaa se paikka oli Jämi.  Siellä on hienot maastot kaikenlaiseen liikuntaan.  Hiihtoputkikin löytyy.  Näkötornista tiirailemalla näkee joka puolelle pitkälle.  Metsäistä seutua niin pitkälle, kuin silmä kantaa. Hiljaista siellä tuntui nyt olevan.  

Jämillä koitetaan kehittää myös matkailutoimintaa.  Mökkejä oli rakennettu ja ihan mäen vieressäkin näkyi rakennuksia, missä oli huoneita.  Kenties Jämi tunnetaan eritoten hiihtopaikkana, mutta on siellä pienlentokonekenttäkin.  Maastoa on vaikka kuinka raskaaseen juoksulenkkiin tai vain maisemien ihailuun.  

http://jamikeskus.fi/

Ei sitä aina tule lähdettyä toisiin maisemiin, vaikka olisi vain tunnin matka ajella autolla.  Ihminen on niin kiinnittynyt omiin kotikulmiin ja lenkkeilee vain siellä.  Se on niin helppoa.  eikä mitenkään huono asia.  Pääasia on ulkoilu ja liikkuminen.

Ulos tuulista huolimatta

Pitkään on polkupyörä saanut seistä varastossa odottamassa.  Tänään pumppasin kumit täyteen ja lähdin lenkille.  Kylmä tuuli vielä puhalteli ja vastatuuli vielä.  Ihan vanhasta muistista polkeminen kävi.  Se oli testilenkki, miten onnistuu pyöräily pitkän ajan päästä.  Käsiin otti enemmän kipeää kuin takapuoleen.  

Mukavalta se silti tuntui.  Sain uusvanhan tavan liikkua.  Pääsee pitemmälle kotiovelta kuin kävellen.

Tuulet ovat nyt puhaltaneet monta päivää.  Oikein myrskyksi yltyi viikonloppuna.  Mereltä lännestä puski aallot kohti rantaa.  Myrskyä on aina hauska katsella, kun itse on turvassa rannalla.  

Säät eivät saisi kahlita liikkujaa.  Sinne vain mukaan ja vaatetta päälle.  Säitä ei voi kukaan muuttaa.  

Olen joskus miettinyt, onko yhtä terveellistä ulkoilla kylmässä säässä tai uida avannossa.   Ei se ainakaan huonompaa voi olla jos huolehtii vaatetuksesta.  Avannossa ei voi pitää asusteita.  Siellä ei kylläkään olla kauaa.

  Sepelvaltimotautia sairastaville kylmä ei sovi.  Terveet henkilöt voivat sitä harrastaa.

https://anna.fi/hyvinvointi/pakkasellakin-voi-ulkoilla

Sauvakävelyllä koko keho kuntoon

Tämän linkin takaa löytyy artikkeli, jonka mukaan sauvakävely on tehokkaampaa kuin kuntosaliharjoittelu.  Se riippuu paljolti tehosta, millä harjoitellaan.  Olen kyllä samaa mieltä sauvakävelyn hyvästä tehosta koko keholle.

https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/laaketiede/sauvakavely-on-tehokkaampaa-kuin-kuntosalitreeni-varsinkin-jos-olet-keski-ikainen-ylipainoinen-mies-kertoo-suomalaistutkimus-6737976

Tein jo yhden siirron sauvakävelyn suhteen.  Laitoin sauvat autooon, jotta voin ottaa ne käyttöön vaikka työpäivän jälkeen pienelle lenkille.  Se ei ole niin rankkaa, etteikö sitä voisi raskaahkon työpäivän jälkeen harjoittaa.  Ulkoilu tekee aina hyvää.

Sauvakävelyä voi harrastaa missä vain, kuten kävelyä ilman sauvoja.  Siinä on se hyöty, että liikettä saavat myös hartiat ja kädet.

Luin tuosta artikkelista aineesta nimeltä irisiini.  Siitä on tutkimuksissa vähän ristiriitaisia tuloksia.  Liikunta kuulemma lisää irisiininiä kehossa ja lisää hyvää ruskeaa rasvaa.  Jokainen voi uskoa mihin haluaa, liikunta on parantavaa kuitenkin, oli aine mikä tahansa.

  https://www.is.fi/terveys/art-2000000978676.html

Kokonaisvaltainen liikunnallinen elämä on ihmisen paras tae terveelliseen elämään.  Pelkkä terveellinen ruoka ei auta, ihmisen on myös hyvä liikkua oman mielenkiinnon ja kunnon mukaan.  Sauvakävelyllä pääsee hyvin alkuun jos ei ole aiemmin harrastanut liikuntaa.  Kun lumi vihdoin tulee kädet ovat jo kunnossa hiihdon aloittamiseen.

Liikunta on nykyäänkin hauskaa

Liikunta on erilaista tänä päivänä kuin ennen.  Lapset liikkuivat leikkien kaiket päivät, nyt on treenausta ja harjoitusta.  Samoin se on aikuisillakin.  Liikunta on enemmän suorittamista, kuin halua liikkua.  Oma lapsuuteni suorastaan pursusi ulkoleikkejä ja juoksemista.  Lapsia oli paljon ja aina jollain riitti virtaa leikkimiseen.  Se aktiivisin veti kaikki muut mukaansa.  Sieltä lapsuudesta varmaan lähtee rakkauteni liikkumiseen.  

Nykyisin on vaikeampaa saada lapsia liikkumaan luonnollisesti.  On niin paljon muita virikkeitä.  Kännykät ja tietokonepelit ovat kiinnostavampia, kuin metsään meno kiipeilemään puissa.  Ei liikkuminen ole aikuisille itselleenkään helppoa, kaikenlaisten houkutusten ympäröiminä.

Valinta on aina itsellä, sitä ei kukaan muu tee.  

Kaikista lapsista ei tule huippu-urheilijoita, eikä aikuisista lihaskimppuja.  Pääasia on, että liikunta on kivaa.  On hauskaa viilettää pyörällä teitä pitkin tai kävellä kujia katsellen ympäristöään.  Kaikille löytyy juuri sopiva liikuntamuoto.

Pilvien bongaus tai aaltojen laskeminen, kesäliikkumista parhaimmillaan.  Niissä harrastuksissa on ainakin mentävä luontoon.

Laskiaissunnuntai

Liikkumisen katselemista laskiaisena harrastettu.  Olympialaisten seuraamista televisiosta, juniorijääpallon katsomista ja palelua ulkoilmassa.  Kiitollisempaa olisi liikkua itse kylmässä viimassa, kuin seisoa palelemassa kentän reunalla.  Ei tullut menestystä miesten hiihdosta, niin kuin eilen naisissa.  Vielä on aikaa, pari matkaa vasta hiihdetty.  

Kaksi kertaa olen itse päässyt lähimaisemissa hiihtämään, se on jo yhtä paljon kuin viime talvena.  Voi olla, että ehdin vielä ladulle, ennen kuin lumet sulavat.  Kymmenen senttiä pakkaslunta ei anna oikein mahdollisuutta konelatuun.  Paremmin pääsee jos viitsii tehdä suksilla ladun, jota sitten hiihtelee muutamaan kertaan.

Olen satsannut kävelyyn enemmän kuin hiihtoon.  Puolitoista tuntia kävelyä on yhtä tehokasta kuin hiihto, ainakin jaloille.  Hiihdossa tietysti saa hartioihinkin liikettä.

Pakkasjakso on kestänyt kauemmin tänä talvena.  Toivottavasti sitä riittää vielä maaliskuulle.  Tuntuu sitten kevät hienolta auringon lämmittäessä.  Ei ole oikein kunnon aurinkoisia pakkaspäiviä ollut lainkaan.  Pilvistä on ollut suuremman osan aikaa.

Kaunista lumen, jään ja veden leikkiä kuvasin Lankoskella.

Purnausta lumen puutteesta

Tammikuu on kohta historiaa tältä vuodelta.  Sukset ovat pysyneet varastossa lumen puutteen vuoksi.  Haluaisin kyllä hiihtää ja mahdollisuuksiakin on tällä seudulla.  Jos pakkaa sukset autoon ja siirtyy 10 km, niin olisi jäähallista kerättyä lunta tehty 1km laduksi.  Se vain tuntuu niin tylsältä hiihtää porukassa.  

Haluaisin hiihdettäväksi avarat pellot ja pienet mäennyppylät sunnuntaihiihtäjän taidoille.  Säille ei nyt vaan voi mitään.  Toisella puolella Suomea on lunta metritolkulla ja täällä rannikolla musta maa.  On pitänyt tyytyä sauvakävelyyn, uintiin ja tavalliseen kävelyyn.  Niissäkin tulee hiki ja kunto kasvaa.  Suomalainen on tottunut talveen ja lumeen, mutta nykyiset talvet ovat syvältä.

Positiivisesti täytyisi suhtautua siihen mitä on.  Lumen sulaminen on siinä mielessä positiivista, pian avautuvat pyörätiet.  Jäisille teille en niin halukkaasti ole lähdössä.  Olen tullut sitä varovaisemmaksi, mitä enemmän ikää karttuu.  Liikunta pitää nykyään suunnitella kunnon mukaan.  Jaksanko liikuntaa paljon vai vähän.  Nuorempana se oli helpompaa, huilasi hetken ja taas jaksoi jatkaa.  Nykyisin palautumiseen menee kauemmin.

Liikkua kuitenkin pitää, että kunto pysyy ja mieli on korkealla.  Tunnin kävely säässä kuin säässä nostaa mieltä monta piirua korkeammalle.  Läheiseen laskittelumäkeen saatiin pakkasjakson aikana lumi ja monet iloitsivat siitä mahdollisuudesta.  Ei se ole minulta pois jos riittää iloa ja innokkuutta.  Se voi jopa tarttua.  Sitä oli oikein kiva katsella.

Tällaisilla keleillä kelpaisi ulkoilla pitempääkin.

Meren rannalla

Liikuskelu meren rannassa aaltoja ihailemassa tunkee keuhkoihin raikasta ilmaa.  Meri ei ole täällä päin vielä jäässä ja aallot tyrskyävät voimalla rantakallioihin.  Valkoiset vaahtopäät ovat kauniita katsella.  Ne ovat vuosisatojen aikana hioneet kalliot sileiksi.  

Varansa saa pitää, ettei keikahda kumoon osittain jäisillä kallioilla.  Siinä tulee vähän tasapainoharjoitustakin.  Ilman ei tarvitse olla kovin paljon pakkasella tuulen ollessa voimakas, tuuli tunkee läpi vaatteen.  

Mäntyluodon Kallossa käy paljon katselijoita, kun luvataan myrskyä tai ainakin enemmän tuulta.  Se on ilmaista viihdettä.  Tuntee melkein olevansa matkailija lähdössä merelle, vaikka seisoo tukevalla rantakalliolla.

Satamassa ei muuten paljon liikettä ole.  Harvoin satamaan laivoja tulee purettavaksi.  Tuntuisi vielä hienommalta seisoa tuulessa kalliolla, kun valtamerilaivat pyyhkäisisivät ohi kohti satamaa.