On erittäin kumma juttu, kun minä lähden lomareissulle, niin mukaan lähtee melkein joka kerta joku flunssapöpö. Nyt oli jo kolmas kerta kun näin kävi. Ei mitään vakavaa, mutta nuhakin on kamala, kun pitäisi nauttia lomailusta ja vähän liikkuakin. Sitkeästi minä nytkin kävin kerran hölkkälenkillä, kun kerran lenkkitossut olin ottanut mukaan. Mitään mukavaa se ei ollut, räkä kirnusi nenässä ja kurkussa.
Kävely ja maisemien katselu sujui paremmin. Lääkettä nenään ja suuhun ja menoksi. Ajaa minun ei tarvinnut, se oli hyvä. Sain vain loikoilla vieressä ja katsella ohi lipuvaa maisemaa.
Kylpylässä meni paremmin. Hiljainen aika teki sen, että minä sain yksin oleskella altaissa. Kolme saunaa oli käytössä. Vaihdoin vain paikkaa, höyrysaunasta laventelisaunaan ja sieltä itämaiseen saunaan. En kyllä huomannut kahdessa viimeisessä mitään eroa, toisessa oli pitkät penkit ja toisessa jakkarat. Vähän se saunominen aukaisi röörejäkin.
Pitkät ajomatkat ovat myrkkyä jaloille. Vaikka pieni olenkin, niin venytteleminen autossa on mahdotonta. Pysähdeltiin aina välillä katselemaan turistipyydyksiä ja syömään. Abc-ketju muuten on täyttänyt koko maan. Aina löytyi ketjun huoltamo jos halusi sinne pysähtyä. Erilaiset ruuat tosin pistivät vatsani koetukselle. Hyvää ruoka oli joka paikassa mihin poikettiin, mutta vatsa on tottunut vähän erilaisiin sapuskoihin. Eikä kotona tule syötyä niin montaa ruokalajia kerralla.
Reissulla on mukava olla, mutta kotiin on hieno palata. Oma sänky, omat ruuat ja oma päivärutiini, siinä on resepti minun kuntoni ylläpitämiseen.
