Peltohiihtolenkki

 Hiihtokelit ovat olleet todella huonot.  Vettä ja lämmintä säätä on riittänyt.  Haluan lähteä hiihtämään omalta ovelta ja se on ollut mahdotonta.  Eilen sain toteutettua pienen suksimislenkin lähipelloilla.  Olen nimenomaan peltohiihtäjä, hiihto on minulle ulkoilua sukset jalassa.  Latuja ei tietenkään ollut.  Lunta oli aika vähän, joten hiihtäminen onnistui, kun alla oli vähän suojalunta.  Hiihtelin pellonreunaa ja ihmettelin eläinten jälkien paljoutta.  Ne liikkuvat eri aikaan kuin ihmiset.  Rusakot, kauriit ja ketut.  Ihmiset eivät enää tohdi lahteä laduttomille pelloille.  Pitäisi aina olla koneladut.  

Kaupunkien liepeillä on peltoa ja puistoalueita ulkoiluun.  Ei tarvitse lähteä suksia autossa kuljettamaan monien kilometrien päähän.  

Minulla on vielä normaalit voideltavat sukset, joihin sipaisen vähän pitovoidetta ja suihkaisen luistoa päihin.  Ne kuljettavat minua hitaalla vauhdilla eteenpäin.

Olen kyllä haaveillut karvasuksista, mutta ne ovat minulle liian kalliit.  Taidan hiihdellä näillä vanhoilla vielä kauan.  Säät ovat täällä länsirannikolla niin oikulliset.  

Vanha eläjä ja vanhat sukset ne yhteen sopii.  Kummasti ulkona poskiin tuli punaa ja selkään hikivana vaikka en ulkoillut kun sen tunnin, mitä kävelylenkilläkin yleensä viivyn.

 

Ei pahemmin lunta kertynyt pohjiin.  Kiva pieni pakkaskeli ja lumi oli ihan kädellä poistettu.  Sain mielen hyväksi ja mielenkiinto hiihtoon lisääntyi.  Ehkä tällä viikolla toinenkin kerta tuntuisi mukavalta.  

Uinti uimahallissa on ohjelmassa tässä välissä.

Hiihto on hieno laji

Minulla on ihan hyviä maastoja hiihtämiseen, mutta koneladuntekijät eivät täällä ole kovin innostuneita latuja tekemään.  Koulun läheisyyden takia on pellolle ja urheilukentälle tehty latu, jossa koululaiset pääsevät harjoittelemaan.  Tietysti myös minä, joka en pidä mäistä.  Usein hiihtely on mennyt umpihankihiihdoksi tai melkein.  Vaikka jonkunmoinen latu on niin sauvat uppoavat hankeen, eikä sieltä saa tukea.  Hiihto on sen takia aikamoista taapertamista.  Vielä kun ne vähät ladut ovat kävelijöiden ja eläinten etenemisväyliä.  Tietysti voisi pistää sukset autoon ja lähteä 10 km päähän, mutta ei ole halua tehdä sitä, niin täytyy tyytyä hiihtämään näillä.

 

Penkkiurheiluna hiihtoa on myös tullut katsottua.  Ihan hienosti ovat Suomen hiihtäjät, varsinkin Niskaset, ovat suoriutuneet hiihdoistaan.  En yhtään arvostele jos jollakin menee niissä korkeuksissa ja maastoissa välillä huonosti.  Palautuminen on huonompaa ja sairauksiakin on ollut.  Varsinkin harmittaa Ristomatti Hakolan huono tuuri.  Olen hänen hiihtojaan seurannut ihan Hakolan hiihtouran alusta saakka, hän kun on täältä päin.  

Oma hiihto on lähinnä ulkoilua, samoin kuin kävely.  En vaadi enkä halua siihen mäkiä.  Eivät retkiluistelijatkaan kapua mitään mäkiä.  He luistelevat eteenpäin luontoa katsellen.  Merien ja jokien jäät, pellot ja muut tasaiset alueet ovat minun hiihtomaastoani.  Täällä Porissa, kun ei ole aina luntakaan niin asia on hankalampi järjestää.

Mökillä pääsisin hiihtämään järven jäälle.  Toivottavasi lunta riittää vielä kuukauden ajan niin pääsisin sinne hiihtelemään.  Mökki on talvet kylmillään ja aloitamme mökkeilyn vasta maaliskuussa.  

Hankikantohiihto

Hankikantohiihto pelasti täysin hiihtokauteni.  Porissa ei näillä lähikulmilla viitsinyt lähteä hiihtämään.  Viime kerralla sai jo väistellä multaa ja hevosenpaskoja.

Pohjois-Satakunnassa on vielä täysi talvi.  Talvilomapäivät osuivat kerrankin oikeaan kohtaan.  Kyllä kannatti lämmittää koko talven kylmänä ollut mökki.  Pakkanen oli kovettanut hanget pelloilla ja lunta oli vielä runsaasti.  

Hiihtelin hankia ja metsäteitä.  Nimenomaan hiihtelin.  Ei se ollut mitään hampaat irvessä hiihtämistä, vaikka hiihtelyssä hiki tulikin.

Nautin talvinäkymistä ja pysähtelin vilkuilemaan ympärilleni.  Minua ei pelota liikkuminen metsässä.  Näin paljon hirven ja peuran jälkiä.  Kai siellä joku petoeläinkin liikkuu, kun saaliseläimiäkin on.

Pelloillakin oli nautinnollista sujutella ilman uppoamisia.  Tunsin meneväni oikein vauhdilla eteenpäin.  Pientä lasketteluakin sai harrastaa, kun pellot ovat usein rinteessä, kallellaan jonnekin päin.  Aurata oikein piti, ettei olisi mennyt liian vauhdikkaasti.  Hankikantoja ei pääse kokemaan edes joka talvi.  En ole pitkään aikaan hiihtänyt monena päivän peräkkäin.  Lihakset kipeytyivät normaalisti, ei liikaa.  Nyt jaksaa taas tehdä työpäiviä jonkun aikaa.

Laskiaissunnuntai

Liikkumisen katselemista laskiaisena harrastettu.  Olympialaisten seuraamista televisiosta, juniorijääpallon katsomista ja palelua ulkoilmassa.  Kiitollisempaa olisi liikkua itse kylmässä viimassa, kuin seisoa palelemassa kentän reunalla.  Ei tullut menestystä miesten hiihdosta, niin kuin eilen naisissa.  Vielä on aikaa, pari matkaa vasta hiihdetty.  

Kaksi kertaa olen itse päässyt lähimaisemissa hiihtämään, se on jo yhtä paljon kuin viime talvena.  Voi olla, että ehdin vielä ladulle, ennen kuin lumet sulavat.  Kymmenen senttiä pakkaslunta ei anna oikein mahdollisuutta konelatuun.  Paremmin pääsee jos viitsii tehdä suksilla ladun, jota sitten hiihtelee muutamaan kertaan.

Olen satsannut kävelyyn enemmän kuin hiihtoon.  Puolitoista tuntia kävelyä on yhtä tehokasta kuin hiihto, ainakin jaloille.  Hiihdossa tietysti saa hartioihinkin liikettä.

Pakkasjakso on kestänyt kauemmin tänä talvena.  Toivottavasti sitä riittää vielä maaliskuulle.  Tuntuu sitten kevät hienolta auringon lämmittäessä.  Ei ole oikein kunnon aurinkoisia pakkaspäiviä ollut lainkaan.  Pilvistä on ollut suuremman osan aikaa.

Kaunista lumen, jään ja veden leikkiä kuvasin Lankoskella.

Liukkaat mäet, ladut ja tiet

Laskiainen meni liukkaissa keleissä.  Mäenlaskua en harrasta, sivusta on mukava seurata vauhdikasta menoa.  Pihoilla ja pyöräteillä on ollut niin liukkaita paikkoja, että välillä on mennyt hiipimiseksi.  Jalka on noussut n. 2 mm jään piinasta.  Parempi on varoa, ettei makaa jalka tai käsi murtuneena pitkään.

 

 

 

Talviurheilu on monipuolistunut vuosikymmenien aikana.  Lajeja riittää joka lähtöön.  Perinteiset lajit pitävät pintansa ihan mukavasti.  Falunin kisat ovat alkaneet.  Katsottavaa riittää hiihdosta ja mäenlaskusta kiinnostuneille.  Me saamme haluamaamme viihdettä, sillä viihdettähän urheilu katsojille enimmäkseen on.  Suomalaiset saavat tehdä parhaansa pärjätäkseen norjalaisille ja muille maailman huipuille.  Tänä päivänä Ristomatti Hakola yllätti hyvällä hiihdolla.  Ei ihan vielä loppukilpailuun yltänyt.

 

Toivottavasti seuraavina päivinä ylletään mitalitaisteluun saakka.  Pieni ja sisukas Suomen urheilijat haluavat aina olla hiihdossa ja muissa urheilulajeissa parhaimmilla paikoilla.

 

Liukkaat ladut ja kelit alkavat vedellä viimeisiään, vaikka ollaan vasta helmikuun puolessa välissä.  Säätiedoissa sanottiin oltavan monta astetta lämpimämmässä kuin normaalisti.

 

http://yle.fi/urheilu/hiihdon_mm-kisat_alkavat__katso_tasta_ohjelma_ja_lahetysajat/7812863

 

 

Hiihto on hieno laji

Hiihto on hienoa ulkoliikuntaa.  Pieni pakkanen ei tunnu pahalta keuhkoissa.  Suksi kulkee eteenpäin mukavasti, samoin pito on kohdallaan.  Lenkki tuntui hyvältä sielussa saakka.  Hiihdossa keho on kokonaan liikkeessä mukana.  Hartiatkin saavat liikuntaa.  Hiihto on kuntoilutasolla kevyempää kuin hölkkä.  Suksen kanssa eteneminen on liukuvaa, jota voi vielä avustaa sauvoilla.  Hölkässä jalat kannattelevat kehoa ja jalkojen nostelu vaatii voimaa.

 

On mahtavaa kun voi valita kumpaa haluaa tehdä.  Yhtenä päivänä hiihtää, toisena hölkkää.  Siinä saa tehoharjoitusta päästä varpaisiin. 

 

 

Poriin tuli vasta tällä viikolla sen verran lunta, että hiihto tuntui hiihtämiseltä, eikä multakokkareiden väistelyltä.  Talviurheilukeskukset ovat erikseen, pelloilla ja metsissä hiihtelijöitä olisi enemmän, jos joku ensin tekisi ladun.

 

Joissakin paikoissa kaupunkien liepeillä moottorikelkka tekee latuja muuallekin kuin urheilukeskusten yhteyteen.  Niitä voisi olla enemmänkin.  Ei uppohangessa hiihtämisessäkään vikaa ole, vähän raskaampaa se on.  Enemmänkin se muistuttaa kahlaamista.

 

Mökillä hiihtämässä

Mökkimme kylän laduttomat pellot ja jäiset metsätiet eivät helli hiihtäjän mieltä.  Tänä viikonloppuna oli yllätys kun kirkonkylästä oli vieraillut latukone ja tehnyt metsään ladun.  Olin ensimmäinen hiihtäjä ladulla.  sain katsella metsää ja peltoja uudesta vinkkelistä.  ei haitannut vaikka hirvi oli kulkenut ladun poikki ja jättänyt papanat ladun viereen.  Rusakon jäljetkin näin.

 

 

Aurinko paistoi ja pieni pakkanen punasi posket.  paljon ei tarvita ihmisen ilahduttamiseen.  Lumi on pysynyt kauan maassa.  Pääsiäinen kohta tulossa ja lunta on vielä monta senttiä.                          "Mikä Maariana katolla se vappuna maassa"

 

                                       

 

Hiihtoa

Taas ovat hiihtoihmiset kokoontuneet yhteen.  Tour de ski on täydessä vauhdissa.  Suomalaiset naiset pärjäävät mainiosti Krista Lähteenmäen johdolla.  Tänäänkin tuli Kristalle kolmas sija.  Muutkin naiset pärjäsivät hienosti.  Aino-Kaisa Saarisenkin kunto on nousussa.  Toivottovasti palautumisaika riittää ennen kuin ollaan MM- kisoissa. 

Miehillä on kova taisto voitosta.  Petter Northug Norjasta, sveitsiläinen Cologna ja venäläiset ovat ne, jotka tiukimmin ovat kiinni kiertueen voitossa.

Hiihtoa ei enää paljon näe ylen kanavilla, ampumahiihtoa lukuunottamatta.  Kaikenlaiset kisat ovat siirtyneet kaupallisille kanaville.  Minäkin hiukan satsasin ja hankin eurosportin muutaman muun kanavan lisäksi, että hiukan pääsen näkemään hiihtokisojakin.

Ensimmäinen hiihtolenkki tänä talvena

Hiihtolenkki maistui mukavalta.  En pellolle arvannut mennä kun pakkaslumessa vajoaa niin syvälle.  Metsätiellä hiihtelin traktorinjäjissä.  Ei ollut perässähiihtelijöitä eikä vastaantulijoita.  Pakkanen oli 15 asteessa.  Ei haitannut yhtään.  Suksea toisen eteen sivakoiden sain punaiset posket ja lämmön kroppaan.

Vapaapäivän viettoa parhaimmillaan.  Kerätyt kalorit suorastaan rapisivat ladulle.  Nyt voi taas hiukan jouluna herkutella.

 

 Hyvää joulua

 

Hiihtoa seuratessa

Olen perinteisten lajien, hiihdon ja yleisurheilun, seuraaja.  Ne ovat aina mielenkiintoisia, niissä sattuu ja tapahtuu.  Hiihtoon on tullut lisää kiinnostavuutta sprinttien avulla.  Pidän kyllä perinteisiä väliaikalähtojä mukavampina seurata kuin yhteislähtöjä, varsinkin pitkillä matkoilla.  Väliaikalähdöissä saa hiihtäjäkin suorittaa ns. oman hiihtonsa, eikä tarvitse roikkua jonon perässä.

 

Tänä viikonloppuna olen seurannut Rukan kisoja.  Olisi mukava jos suomalaiset pärjäisivät, mutta kilpailu on kovaa ja norjalaiset hiihtokansaa.  Sieltä nousee aina kymmenen uutta hyvää hiihtäjää Suomen yhtä vastaan.  Laitoin oikein 60 centtiä voittajaveikkauksessa 5 km vapaan kisoihin.  voittajan arvasin,Björgen, seuraavat sijat eivät menneet oikein.

 

Pian pääsee itsekin suksille jos lunta vähän vielä tulee lisää ja pakkaset jatkuvat.

 



Hiihtolenkkejä odotellessa

Lunta tulee tällä hetkellä oikein kunnolla.  Se vain ei taida olla vielä pysyvä lumi täällä Satakunnassa.  Hiihtoon riittävää lumimäärää saa odotella jos haluaa pellolla hiihtää.  Kai sitä jäähallista roudattua lunta pitkin pääsee kohta sujuttelemaa.  Minä vain en halua lähteä sinne ladun tukoksi.  Ainakin tuntuisi siltä, kun en ole hyvä mäenlaskija.  Peltoa pitkin hiihdellessä tuntee avaran luonnon ja on yhtä raskasta hiihtää tasamaata kun on pakko koko ajan työskennellä päästäkseen eteenpäin.

Hiihto on tehty suksien suhteen liian vaativaksi.  Kun tarpeeksi pistää pitovoidetta ettei lipsu ja jonkun verran luistoa niin hiihto on sunnuntaihiihtäjällekin nautittavaa.