Sieniretket ovat ohi, samoin marjaretket ja mökkikausikin alkaa olla ohi. Onneksi metsää on kaupunkiasunnonkin lähistöllä. Pääsee edes lenkille metsään pois asfalttiteiltä. Ihmeen vähän ihmisiä liikkuu metsissä kaupunkialueella, vaikka hyvät polut halkovat monenlaisia maastoja. Joitakin koiran ulkoiluttajia näin. Minä nautin metsän rauhasta ja puiden näkemisestä. Aivan kuin happea olisi enemmän ilmassa. Peltojakin näkee ihan muutaman kilometrin päässä keskustasta. Se on tietysti plussaa, kun ei asu suurkaupungissa.
Seitsemän ja puolen kilometrin lenkki kävellen ei tuntunut liialta. Reipasta vauhtia astelin eteenpäin. Aamulla on hyvä lähteä lenkille, kun ei vatsassa ole kuin aamiainen. Jos vain saisin itsestäni irti tämän tavan joka aamu. Tässä on jo muitakin askelia, kuin metsälenkki. Askelmittari on mukava olemassa puhelimessa. Olen laittanut tavoitteeksi 6000 askelta päivässä. Eihän se toteudu joka päivä. En siitä kuitenkaan itseäni moiti. Joskus on vain erilainen olotila tai harrastaa jotain muuta liikuntaa.
Hirvimiehetkin alkavat kokoontua metsiin. Ihmettelinkin mikä autopaljous yhtäkkiä tuli vastaan pikkutiellä. Punatakkisia ihmisiä autot täynnä. Jossain ne hirvet piilottelevat, kun minä en näe niitä ikinä metsässä. Kauriit tulivat takapihan viereen syömään sinne heittämiäni omenoit. Ehkä ne tulivat suojaan ampujilta.
Vanha rautatie on yksi kulkuteistäni. Siinä ei kulje kuin joskus resiinat. Se on suljettu Pori-Haapamäki radan alkupää.
Tuli taas hyvä olo kävelylenkillä. Ajatukset lähtivät heti rientämään kaikenlaiseen tekemiseen, joita aion joskus tehdä.
Kommentit