Liikkuva ihminen

  Löytämättömät aarteet ovat haluttavimpia. Ihmisen aivojen toiminta on tavalliselle pulliaiselle käsittämätöntä.  Miten voi unohtaa juuri nähdyn esineen paikan.  Tavara on vilahtanut silmien ohi ja jäänyt johonkin muistilokeroon.  Sitä tapahtuu kaikenikäisille.  Ei voi olla niin, että jokaisella on väliaikainen dementia.   Unohteleminen on tavallista, kun on kiirettä tai stressiä.  Unohtaminenkin on aktiivista toimintaa.  Turha tieto putoaa pois paremmin kuin tärkeä.    Joskus ajattelu suorastaan säkenöi ja kirjoittaessa paperille ilmaantuu sanoja solkenaan.  Välillä joutuu miettimään jotain sanaa, samoin kuin sanaristikkoa tehdessä.  Yhtäkkiä  se sitten palautuu mieleen jotain muuta ajatellessa.   Silloin tulee kuviteltua onko jossain pääkopan sisällä sanatakomo, josta tulee sana tehtynä, kun se on valmis.  Se onkin mukava paikka.  Siellä häärää olentoja kynät kädessä piirrellen luonnoksia.  Onkohan näin hyvä, vai meneeköhän se näin.  Jossain vaiheessa syttyy lamppu ja sana luiskahta

 Laskeuduin taas tänään pienen tauon jälkeen uima-altaaseen. Ensimmäinen päivä sulun jälkeen.  Vielä ei ollut ruuhkaa.  Innokkaimmat kävijät olivat paikalla. Kenties tämä korona tästä lievenee ja poistuu kuvioista.  Mielestäni voisi jo luopua rajoituksista parin viikon sisällä.  Rokotukset ovat jo niin pitkällä (minäkin saan kolmannen rokotuksen huomenna), että koronaan sairastuneet sairastavat lievän muodon.   Tavallinen liikunta on tärkeää kaikille.  Jos on tottunut hoitamaan kuntoaan uimalla tai vesijuoksulla, sitä ei korvaa kävely liukkailla poluilla.  Hiihtokin on hankalaa Satakunnassa.  Lumikerros suli parissa päivässä.  Nyt on tällä hetkellä ehkä 5 cm lunta ja pakkasta.  Se ei oikein riitä nautinnolliseen hiihtoretkeen.  Kuntosalit saavat olla auki tällä hetkellä.  Ihmiset alkavat väsyä kaikenlaiseen poukkoiluun ja ovat alkaneet vaatia avaamista. Tänä päivänä hallitus taas kokoontuu pandemian käsittelyyn.  Toivoisin järkeviä ratkaisuja.  Lapset ja nuoret on onneksi jo jätetty po