Liikkuva ihminen

Ulos on välillä päästävä vaikka tuuli vinkuu ja on kylmää.  Lujasti on pistettävä päälle, tuuli menee läpi fleecestä ja villavaatteesta. Meren rantakaan ei ole oikein houkutteleva kävelypaikka tuulisella ilmalla talvella.  Sinne kuitenkin mentiin ja virkistäväähän se oli.  Hiekka kantoi mukavasti pakkasella, aivan kuin lumikannolla ikään.  Lunta kun ei ole kuin nimeksi, niin edes kuvaukset  sanoilla on otettava talvesta.  Ihan Yyterissä ei oltu vaan Herrainpäivien lähellä.  Kallossakin käytiin Hiekkarannoille ei tule mentyä kesällä.  Siellä on liian lämmintä ja tungosta.  Nyt ei muita ihmisiä näkynyt.  Meren rannat ovat hienoja katsella ja kävellä.  Asuminen meren rannalla ei minua kiinnosta, olen enemmän järvi-ihminen.  Tosin en asu järvenkään rannalla, paitsi haaveissani.

Pienikin flunssa aiheuttaa miettimisen, miten uskaltaa liikkua ja rasittaa keuhkoja, ettei sairaudesta tule vakavampaa.  Muutaman päivän ainakin kannattaa olla levossa. Liikkuminen pistää liman liikkeelle, mutta liikaa ei saa ahnehtia.  Jälkisairaudet vaanivat lähistöllä. Liikkumisen on oltava kevyttä sairastelun jälkeen.  Ei hengästyminen mukavaa ole muutenkaan ja sairaana se tuntuu raastavalta.  Tavallinen kuntoilija ehtii lenkkipoluille, kun tervehtyy.  Pientä lihaskuntoilua voi harrastaa vaikka sängyssä tai tuolissa istuen. Flunssa ei ole minua ihan petiin kaatanut, mutta en arvaa lähteä lenkille ja se on ainakin hyvä syy laiskotteluun.  Liukuburbeeta olen sisällä harrastanut.  Tällä hetkellä on mennyt 55 yhteen mittaan. .  Tähän määrään olen päässyt kuukaudessa. Tavoitteena on sata kertaa.  Mahtaako toiseen puoleen riittää kuukausi.  Sitä ei vielä tiedä.  Olen armollinen itselleni, joskus vähän liikaakin. Särkylääkkeet ja nuhatipat ovat flunssaisen ystäviä.  Jos eivät