Liikkuva ihminen

Tammikuu on kohta historiaa tältä vuodelta.  Sukset ovat pysyneet varastossa lumen puutteen vuoksi.  Haluaisin kyllä hiihtää ja mahdollisuuksiakin on tällä seudulla.  Jos pakkaa sukset autoon ja siirtyy 10 km, niin olisi jäähallista kerättyä lunta tehty 1km laduksi.  Se vain tuntuu niin tylsältä hiihtää porukassa.   Haluaisin hiihdettäväksi avarat pellot ja pienet mäennyppylät sunnuntaihiihtäjän taidoille.  Säille ei nyt vaan voi mitään.  Toisella puolella Suomea on lunta metritolkulla ja täällä rannikolla musta maa.  On pitänyt tyytyä sauvakävelyyn, uintiin ja tavalliseen kävelyyn.  Niissäkin tulee hiki ja kunto kasvaa.  Suomalainen on tottunut talveen ja lumeen, mutta nykyiset talvet ovat syvältä. Positiivisesti täytyisi suhtautua siihen mitä on.  Lumen sulaminen on siinä mielessä positiivista, pian avautuvat pyörätiet.  Jäisille teille en niin halukkaasti ole lähdössä.  Olen tullut sitä varovaisemmaksi, mitä enemmän ikää karttuu.  Liikunta pitää nykyään suunnitella kunnon m

Liikuskelu meren rannassa aaltoja ihailemassa tunkee keuhkoihin raikasta ilmaa.  Meri ei ole täällä päin vielä jäässä ja aallot tyrskyävät voimalla rantakallioihin.  Valkoiset vaahtopäät ovat kauniita katsella.  Ne ovat vuosisatojen aikana hioneet kalliot sileiksi.   Varansa saa pitää, ettei keikahda kumoon osittain jäisillä kallioilla.  Siinä tulee vähän tasapainoharjoitustakin.  Ilman ei tarvitse olla kovin paljon pakkasella tuulen ollessa voimakas, tuuli tunkee läpi vaatteen.   Mäntyluodon Kallossa käy paljon katselijoita, kun luvataan myrskyä tai ainakin enemmän tuulta.  Se on ilmaista viihdettä.  Tuntee melkein olevansa matkailija lähdössä merelle, vaikka seisoo tukevalla rantakalliolla. Satamassa ei muuten paljon liikettä ole.  Harvoin satamaan laivoja tulee purettavaksi.  Tuntuisi vielä hienommalta seisoa tuulessa kalliolla, kun valtamerilaivat pyyhkäisisivät ohi kohti satamaa.