Saavutuksia ne ovat pienetkin saavutukset

 Se tunne, kun huomaa kuntonsa parantuneen ja pystyy hölkkäämään lenkin pysähtymättä.  Saavutuksena sitä pidän vain minä yksin, mutta mitä väliä sillä on.  Itselleni minä vain olen vastuussa, enkä Suomen kansalle.  Niin kuin nyt Pariisissa suomalaiset urheilijat.  Koskaan ei kannata luovuttaa tavallisen kuntoilijankaan.  Näitä polkuja ja paljon muitakin olen tallannut vuosikymmeniä.  Joskus hyvässäkin kunnossa, mutta huonommassakin.

Minulle hölkkä ja kävely ovat olleet ne parhaat liikuntamuodot.  Kaikenlainen muu liikunta on mukavaa ja liikun paljon muutenkin.  Kun yksin liikkuu metsässä tai tiellä niin siinä hetkessä en kaipaa mitään.  Odotan sitä hyvän olon tunnetta lenkin jälkeen.  En tiedä mihin sitä voisi verrata.  Jokainen, joka on liikkunut, tietää tunteen.  Saunassa käynti antaa saman tunteen.

https://kuntoplus.fi/treeni/treenimotivaatio/viisi-upeaa-tunnetta-treenin-jalkeen

Sateessa ulkona liikkuminen on ihan yhtä mukavaa, kuin poudalla.  Ukkosen tullessa pitää vähän odotella.  Sateella on enemmän happea ilmassa.  Kastuminen ei haittaa, onhan sitä muutenkin hiestä märkä.

Liikkumisen ihanuutta haluan ylistää.  Niin kauan kuin pystyn liikkumaan niin elämä on hauskaa.  Jos liikuntakykyni menisi niin toivon löytäväni jotain yhtä mukavaa.  Toivottavasti joku kantaa minut edes saunaan.

Juoksujalkaa

 Pitkästä aikaa innostuin hölkkäämisestä.  Olin luullut etten enää jaksaisi juosta yhtään, mutta mitä vielä.  Nopeus on hiipunut ja kestävyyskin kai.  Kestävyyttä saa lisää, kun vain harjoittelee.  Ei se ole iästä kiinni.  Vatsalihaksetkin olen talven aikana saanut vahvistumaan jumpan avulla, nyt sitten on vuorossa juoksukestävyys.  Ikääntyvän, niin kuin nuoremmankin on otettava alku rauhallisesti.  Ei se lisää kestävyyttä, kun romahtaa lenkkipolulle mahalleen henki hapatuksessa.  Pienin matkalisäyksin minunkin kannattaa edetä.  Portaat on yksi hyvä tapa liikkua.  Niitä alkaakin olla monessa paikassa.  Siellä ei ketään katso nurjasti jos levähtelee välillä henkeä vetäen.

Tasamaalla hiljaa kiiruhtaen jaksaa paremmin.  Reipas kävelykin takaa hyvän kunnon.  Minä vain olen aina ollut hölkkääjä.  Olen vain luullut, ettei eläkeläisen kunto kestä hölkkäämistä.  Kestää kyllä.   Hölkkäys täristää luitakin sopivasti.  

Monesti olen kuullut viisauden: ei matka tapa vaan vauhti.  Vuorotellen kävelyä ja hölkkää niin voi taivaltaa useamman kilometrin.

Juoksuohjelmat

Koetan taas herätellä uinahtelevaa hölkkäintoani.  Löysin mukavan melkein nollasta lähtevän juoksuohjelman.  Olisin voinut aloittaa muutaman viikon alkua pidemmältä, mutta halusin aloittaa ihan alusta.  Siinä on kenties tarkoitus opettaa säännöllisyyteen liikunnan suhteen. Näin hellepäivinä pitemmät lenkit ovatkin raskaita.

Se on luultavasti julkaistu monella sivulla, minä löysin sen Porin sivuilta nimellä juoksuohjelma.  Eihän sitä tarvitse orjallisesti noudattaa.  Voi vaihtaa päiviä oman halunsa mukaan, tai tehdä jotain enemmän tai vähemmän.

Laitoin ensimmäisillä kerroilla oikein ajastimen käyntiin, että varmasti suoritan päivän minuutit juostessa.  Huomasin kuitenkin kelloa vilkaistessani ettei se välttämättä ole tarpeen.  Ei kannata sen suhteen kerätä paineita.

https://www.pori.fi/sites/default/files/atoms/files/juoksuohjelma_11vkoa.pdf

Juoksuohjelmia löytyy moneen makuun.  On nollakuntoisille tarkoitettuja ohjelmia, tavalliselle lenkkeilijälle pitempiä matkoja haluaville ja urheilijoille.  Halu kasvaa syödessä, miksi ei juostessa.  Ensin on vain laitettava tossut jalkaan ja lähdettävä ulos.  Vaikka liikunta ei pelkästään laihduta niin hyvä apu siitä on siinäkin touhussa.

https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001001473.html

https://www.juoksija-lehti.fi/rakenna-harjoitusohjelmalla-juoksuvauhtisi-pitkaan-polkukisaan/

Päkiä - vai kanta-askel

Kumpi askellus on parempi?  Olen tottunut juoksemaan päkiäaskeleella, se tuntuu kevyemmältä.  Kokeillut olen kanta-askellustakin, mutta se tuntuu ainakin vielä tössyttelyltä tai hiipimiseltä. Pitkän matkan hölkässä tai ratajuoksussa kanta-askel on asiantuntijoiden mukaan voimia säästävää.  Minä en kovin pitkiä matkoja enää juokse tietä pitkin.  Maastossa mäkiä hölkätessä päkiäaskel on mielestäni parempi.  

Kuntosalilla olen tänä syksynä juoksumatolla kokeillut kanta-askellusta.  Ääni askeltaessa on hiljaisempi.  Juoksuaskeesta johtuen eri lihakset ja jänteet ovat käytössä.  Kuten seuraavassa artikkelissa kirjoitetaan.  Siinä pohditaan eri juoksutyylejä ja -tapoja.

https://yle.fi/uutiset/3-9238118

Kenties parasta kuntoilijalle olisi hölkätä molemmilla tavoilla vuorotellen, joutuisi useampi lihasryhmä koetukselle.  Pääasia kuitenkin on, että lähtee lenkille.

Kävelystä kaikki lähtee liikkeelle.  Kävelyssä kanta-askel on normaali etenemistapa.  Tuntuisikin hassulta päkiöillä kävellä. 

 Jossain vaiheessa tuli käyttöön termi voimakävely.  Se ei ole varsinaisesti kilpakävelyä vaan reipasta kävelyä johon otetaan kädetkin mukaan.  Jos ei pysty juoksemaan tai hölkkäämään voi lähteä reippaalle kävelylle omien voimien mukaan.

  https://mielenihmeet.fi/voimakavelyn-vaikutukset-mielenterveyteemme/

Marraskuusta voi nauttia, kun ei anna ilmojen masentaa.  Ulkona on paljon katsottavaa.

Puuroa ja pururataa

Vatsavaivat ovat aina karttaneet minua ja olenkin pitänyt itseäni suorastaan betonivatsana.  Mikään ei ole ärsyttänyt, mutta nyt täytyy vetää takaisin mielipiteeni.  Jouduin syömään pari antibioottikuuria ja ne saivat vatsani sekaisin.  Olen hakenut tietoa miten vaivan selättäisin ja maitohappobakteereita kehotetaan syömään.  Samaan hengenvetoon tietäväiset sanovat, että vaiva voi kestää vaikka pari vuotta.  Herran pieksut sentään.  Tämän jälkeen harkitsen vakavasti antibioottikuurin ottamista mihinkään tautiin.

 

Ruuan valinnassa pitäisi olla tarkempi.  Silmäilin kaapin tarjontaa ja valitsin kaurahiutaleet puuron ainekseksi aamupalalle jos se jotain apua toisi tullessaan.

 

 

Onneksi vaiva ei ole niin suurta, mikä pitäisi minut pois liikkumasta.  Neljän viikon lihaskuntokuuri on suoritettu menestyneesti ja lihaskunto tosiaan kasvoi.  Säännöllinen liikunta tekee tuloksen.

Pururadat alkavat olla juoksukunnossa, kun kauniit ilmat ovat ne kuivanneet.  Pari kertaa olen jo käynyt juoksentelemassa ja lisännyt aerobista harjoitusta lihaskunnon lisäksi.  Nyt on parhaat ajat aloittaa hölkkä ja muu kuntoilu ulkona.  Kaunis kevät tekee liikunnasta iloista.

Hölkästä hyvä olo

On vaikeaa aloittaa uudelleen hölkkääminen jos ei ole sitä vähään aikaan tehnyt.   Vaikka olisi muuten liikkunut jollain lailla niin hölkkä ja juoksu ovat mielestäni ylivoimaisesti raskaimmat liikuntamuodot.  Henkeen ottaa, kylkeen pistää ja nilkat puutuvat.  Rauhallisesti pitäisi aloittaa, se on selvä, mutta kun pää ei antaisi periksi.  Kaikkeen olisi pystyttävä samalla tempolla mitä ennenkin.  Kävin tällä viikolla kaksi kertaa hölkkäämässä tai  hölkkä ja kävelylenkillä.  Enhän millään jaksanut ensimmäisillä kerroilla kuin kilometri, puolitoista kilometriä yhteen mittaan.  Pieni pätkä kävelyä ja taas hölkäksi.

 

Hölkkääminen kävi kumma kyllä helpommaksi matkan edetessä.  Kenties syynä oli työpäivän raskaus, ilman lämmittelyä juoksemaan lähteminen tai harjoittelemattomuus.  Pidänkin liikunnasta enemmän heti aamupäivällä.  Työpäivän jälkeen on aina hieman väsynyt.  Ainakin pitäisi palautella pari tuntia.  Kevyt liikunta työpäivän jälkeen on ihan passeli juttu.

 

Oli ihan pakko kokeilla juoksemistakin, kun lunta ei ole tarpeeksi hiihtämiseen ja pyöräily on vähän vaarallista jäisten teiden takia.  Hyvä sannoitettu polku on hyvä juoksualusta, ei tarvita jääpiikkejä kenkiin.

 

Uskon, että hölkkäkuntokin tästä petraantuu, kun kevätaurinko paistelee ja jäät sulavat.  Juokseminen antaa paljon endorfiineja, hyvän olon tunnetta, jota ei voita oikein mikään.  Sitä kutsutaan tässä artikkelissa juoksijan taivaaksi.  Miten joskus vähän vastenmielisellä liikunnalla saadaan hyvä olo.

 

http://tieku.fi/ihminen/terveys/liikunta-päihdyttää

 

 

Kun juoksulenkin jälkeen saunoo ja makaa reporankana sohvalla, mieli on keventynyt ja elämä maistuu makealta.

 

 

 

 

Cooper vai hölkkääjän vauhdilla

Cooperin testistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä se jonkun tasoisen arvon antaa kunnosta.  Ihan juoksua harrastamattomalle se ei anna oikein hyvää lukua.  Jotkut sanovat, että yli 50 vuotiaille kuntopyörätestit olisivat parempia.  Juoksu on raskas laji.  En saisi hyvää tulosta siinä testissä tällä hetkellä.  Jaksan juosta pitkähkönkin matkan, mutta vauhti ei ole sitä luokkaa kuin testissä vaaditaan.  Tässä Kuntoplus lehden taulukossa on huomioitu vanhempikin väestön osa.  Siinä käytetään kuntolukua, jonka laskutapaa en oikein vielä sisäistänyt.  Olisin sen testin mukaan ehkä keskitason kuntoinen.  Sitähän en tiedä kun en ole vielä kokeillut.  Matka ainakin kannattaa mitata hyvin, ettei tule pettymyksiä. 

 http://kuntoplus.fi/testaa-itsesi/liikuntatestit/cooperin-testi-ja-kuntoluku

Juoksuradalla testaus onnistuisi parhaiten.  En ole ihan varma voiko kentille mennä noin vain juoksentelemaan.  Ainakin pienemmillä kentillä se onnistuu.  Kuntoratojen 1 km lenkki voisi olla toinen helppo testipaikka. Yksi kertaa on heikko tulos.  Jos sen jaksaa 12 minuutin aikana juosta kaksi kertaa, on jo hyvässä kunnossa.  Kolme kertaa tietää jo huippukuntoa.

 

Kävelemälläkin voi päästä testissä aika hyvään tulokseen.  Kun kymmenen minuutin kävelyvauhdin per km saa nopeutettua 8 minuuttiin, on jo hyvässä iskussa.  Ehkä sekin riittäisi meikäläiselle.

 

Mielikuvissa oma kunto tuntuu aina vähän paremmalta kuin todellinen kunto.  Rauhallisesti ainakin testiin pitäisi lähteä.  Ensin vähän lämmittelyä ja venyttelyä.  Ei olisi kiva jos lihakset paukkuisivat ensimmäisillä metreillä palasiksi, noin kuvainnollisesti sanottuna.

 

Kukat tuoksuvat polkujen vierellä.  Kesä on hienoa aikaa ulkoliikunnalle.

 

   

 

 

Kuntopolulla

Juoksulenkillä metsässä seurasin vähän kateellisena hiihtäjiä, jotka suihkien menivät latua pitkin.  Latu oli merkitty lumella.  Pakkasen ansiosta latua on saatu tehtyä jäähallista tuodulla lumella.  Metsässä oli mukava juosta, vaikka olikin kovin viimainen päivä.  Puut suojaavat kummasti.  Kuntopolkuja on jokaiseen makuun.  Näin pitää ollakin.

 

Yhden kilometrin tasaisemmasta kiepistä 7,5 km:n maastolenkkiin.  Siitä voi valita kunnolle ja mielihaluille sopivan.  Minä pidän eniten 3,9 km veteraanilenkistä.  Talvella kaikki polut eivät ole juostavassa kunnossa, hiihtäjille on tietenkin laitettu latua ja osaa ei voi auraten kunnostaa.  Näin on Porissa.  Hienoa kuitenkin on, että kaupunkilaisilla on metsäinen virkistyspaikka.  Minulle metsä on aina ollut tärkeä.  Hiljaisuus ja suojaisuus ovat rauhoittumiseen ja kunnon hoitamiseen paras paikka.  Hoidetut ja viitoitetut polut antavat lenkkeilijälle luvan nauttia ulkoilusta ilman eksymisen pelkoa.

 

Minulla on aina ollut ihan tavalliset lenkkitossut, ei mitään liukuesteitä.  Ilmeisesti minulla on niin matala askel, joka on vähän auttanut, etten ole pahemmin liukastellut.  Ihan jääkelillä en lenkille lähde ja näillä poluilla on hiekoitettukin tie, Katinkuruun menevä, jota voi liukkaammillakin keleillä juoksennella.

 

Tämä kaveri löytyy täytettynä Luontotalo Arkista Porissa, en ole tavannut elävänä metsässä.

 

 

 

Kesäkuntoa kohti

Viikon kiireistä huolimatta olen ehtinyt liikkua neljä eri kertaa yli puoli tuntia kerralla.  Olen siis liikkunut keskimääräistä enemmän.  Vielä ei ole silti ylpeyteen aihetta.  Tehoja ei ole ollut niin paljon kuin olisin halunnut.  Kävelyä kolme kertaa ja yksi kuntojumppa. 

Haluaisin taas aloittaa hölkkäämisen, mutta, voi kun se on vaikeata aloittaa.  Ymmärrän sen etten heti voi hölkätä 10 km yhteensoittoon.  Ikää tulee koko ajan lisää ja kestävyys huononee.  Kolmekymppisenä ei tehnyt mitään jos oli muutaman kuukauden tauko, aina onnistui.  Nyt muutaman viikonkin tauko lohkaiseen kunnosta suuren palan.

 

On parempi ettei lupaile mitään.  Haluaisin silti olla kesällä niin hyvässä kunnossa, että jaksan hölkätä pitkähkön lenkin puuskuttamatta.  Siinä on tavoitetta kerrakseen.  Ei mitään maratontoiveita tai edes puolimaratoonia.

 

 

 

 

 

 

Hölkkää ja kalorinlaskentaa

Tänään on Laskiaissunnuntai, mutta minulle laiskiaissunnuntai.  Eilinen hölkkälenkki taltutti pahimman liikuntahimon.  Pieniä juoksunpyrähdyksiä jaksoin sentään tehdä.  Juokseminen tai hölkkääminen minun tapauksessani, kuluttaa kaloreita enemmän kuin kävely.

 

Liikkuminen hölkkäämällä on aina ollut minulle yksi mukavammista liikunta muodoista.  En kaipaa kavereita, enkä korvakuulokkeista soivaa musiikkia.  Minulle riittää luonnon äänet ja omien ajatusteni muokkaaminen.  Puran hölkkäämällä kiukkuni ja kerään voimia tulevaan.

 

Kaloreita kuluu ja kunto nousee.  Löysin netistä helpon kaloritaulukon, jossa on aakkosjärjestyksessä syötävät ruuat ja niiden kalorimäärät.  Se löytyy www.rivieran-suomiseura.org  sivulta.

 

Olen ollut makkaralakossa yli kuukauden, mutta ei ole tullut selvää painonpudotusta.  On kyllä jonkun verran kevyempi olo.