Liikkuva ihminen

Pieni retki tekee terää syksyn pimeydessä.  Sattui säässä yksi kaunis päivä ja mökille oli viemistä ja yhdistimme retken hyötyyn.  Nuotio mökin pihalle roihuamaan kävelylenkin ajaksi ja makkara maistui hyvältä ja kahvit päälle termospullosta.  Ei se paljon vaadi, että mieliala paranee.   Pari tuntia vierähti ulkoillessa ja valokuvatessa.  Aina sitä löytyy jotain kuvattavaa, vaikka vuodenaika olisi minkälainen tahansa. Lintulaudallakin oli hyörinää.  Talitiaiset ovat arkoja, niitä ei pysty hyvin kuvaamaan. Hömötiainen on rohkeampi ja sitä pääsee parin metrin päästä ihailemaan ja kuvaamaan. Aikamme ulkoiltuamme teimme vielä pienen maakuntakierroksen.  Pohjois - Satakunta on vielä ja varmaan tulevaisuudessakin maaseutua.  Maataloja ja mökkejä on harvakseltaan.  Kylistä muutetaan pois kaupunkeihin, kun ei ole työmahdollisuuksia.  Luontoa siellä riittäisi.

Puistokävely on yhtä hyvää kuntoilua kuin metsissä samoilu.  Puistot ovat lähes jokaisen tavoitettavissa.  Puistotiet ovat koko vuoden kuljettavissa.  Kaupunkien puistoissa voi nähdä nykyisin monimuotoisempaa kasvustoakin kuin ennen.  Puistot ovat kaupunkilaisten ulkoilumaastoa.  Ihan keskustoissakin voi puistoissa ulkoilla, jos valitsee ajankohdan, jolloin ei ole autoja niin paljon liikkeellä. En ole vielä hölkännyt puistoissa, nähnyt olen monen niin tekevän.  Ainoastaan Porin Kirjurinluodossa, missä on puiston jatkona lenkkipolku, olen harrastanut hölkkäämistä.  Ei ole mitään syytä lähteä pidemmälle jos lähistöllä on puistokäytäviä.  Puistot ovat kaiken lisäksi valaistuja, ei tarvitse pelätä pimeää.  Voi lähteä lenkille myöhään illallakin.   Vaihtelu virkistää aina.  Kun vuosikaudet tamppaa samoja lenkkipolkuja, tekee mieli mennä muualle.   Askelmittari mukaan ja kävelemään.  Ajastakin näkee suurin piirtein minkä verrän kävelee.  Puolessa tunnissa askeltaa n. 3 km,