Liikkuva ihminen

Syksyisin alkaa  liikuntaharrastusten uusarviointi.  Kansalaisopistojen ja kuntoilupaikkojen hakuprosessi on käynnistynyt.  Moni jää rannalle, kuten minäkin.  Olin vasta harkinta-asteella kun paikat olivat jo täytetyt.  Kuntosalien jumpissa on tilaa, mutta hinta on aika kova.  Voimisteluseura tarjoaa tunteja vähän halvemmalla n. 90 € syyskausi.    http://www.liikuntaseurapori.fi/     Kuntovoimistelu on muuttunut kahvakuulailuksi tai joksikin muuksi voimailuksi.  Huomasin nyt, että kaavioihin oli ilmestynyt Lavis- niminen liikuntamuoto.  Lavatanssia yksinään.  Samoin oli nimetty joku latinalaistanssi nimellä soololattarit.  Niitä täytyisi ensin mennä kokeilemaan, ennen kuin siitä voisi sanoa mitään.  Kotona tulee toisinaan pyörähdeltyä musiikin tahdissa yksinään muutaman askeleen verran.       Voi olla, että jatkan samalla linjalla kuin ennenkin.  Hölkkää, pyöräilyä, uintia ja kotijumppaa.  Niilläkin pääsee jo liikunnan makuun.  Yksinäistä se tietysti on.  En ole ik

Koulun alkamisen aika ja viileä ilma oli karkottanut uimarit maauimalasta.  Oli oikein juhlava olo, kun sai uiskennella melkein tyhjässä altaassa.  Oikeastaan se tuntui mukavammalta kuin helteellä.  Ilman ollessa viileä vesi tuntuu lämpimältä.  Ei tarvinnut väistellä nopeammin uivia, sai uida omaan tahtiinsa.  Saunassakin oli runsaasti tilaa.  Tunsin jaksavani vaikka kuinka pitkän uintiretken.      Joskus sitä yllättyykin positiivisesti jostakin.  Uinti tai muu liikunta sujuu helpommin kuin ajattelee.  Työpäivän jälkeen miettii ja jahkailee lähtemistä.  Keksii tekosyitä jaksamisen suhteen.    Ei sellaista ihmistä taida ollakaan, jota ei koskaan väsyttäisi.  Sen yli on vain päästävä jollain lailla.  Sadepäiviä tulee ja menee.  Jos säätä alkaa pelätä, ei voi lähteä koskaan mihinkään.      Ei ihan kaatosateella ja ukkosenilmalla tarvitse ulos mennä, pieni odotus palkitsee ja aurinko tulee esiin.