Huvi ja hyöty samalla retkellä

Pieni retki tekee terää syksyn pimeydessä.  Sattui säässä yksi kaunis päivä ja mökille oli viemistä ja yhdistimme retken hyötyyn.  Nuotio mökin pihalle roihuamaan kävelylenkin ajaksi ja makkara maistui hyvältä ja kahvit päälle termospullosta.  Ei se paljon vaadi, että mieliala paranee.  

Pari tuntia vierähti ulkoillessa ja valokuvatessa.  Aina sitä löytyy jotain kuvattavaa, vaikka vuodenaika olisi minkälainen tahansa.

Lintulaudallakin oli hyörinää.  Talitiaiset ovat arkoja, niitä ei pysty hyvin kuvaamaan.

Hömötiainen on rohkeampi ja sitä pääsee parin metrin päästä ihailemaan ja kuvaamaan.

Aikamme ulkoiltuamme teimme vielä pienen maakuntakierroksen.  Pohjois - Satakunta on vielä ja varmaan tulevaisuudessakin maaseutua.  Maataloja ja mökkejä on harvakseltaan.  Kylistä muutetaan pois kaupunkeihin, kun ei ole työmahdollisuuksia.  Luontoa siellä riittäisi.

Kevätpäivien kuvasatoa

Kevätretki maastoon toteutui suunnitelmien mukaan.  Aurinko paistoi ja sää oli mitä parhain.  Reppu selässä kävelin metsätietä pitkin.  Hiukan helpotti kävelemistä, kun metsäkone oli viety lavetilla puunkaatoon.

 

Metsässä ei ollut kovin paljon lunta, sen verran kuitenkin, että hiki tuli.  Reitti oli loppuosastaan hiukan outo, onneksi matka ei ollut kovin pitkä.  Pari kertaa tarkistin puhelimen kartasta olenko menossa oikeaan suuntaan.  Ei se kompassista käy, mutta auttaa jonkin verran.

 

Suon vieressä oleva lähes kuivunut järvi oli kohteenani.  Järvi oli vielä jäässä, enkä nähnyt siis uiskentelevia lintuja.  Kaunista siellä oli ilman lintujakin ja rauhallista.  Ei mitään muita ääniä kuin tuuli.  Kävely siellä oli oikein virvoittavaa.  Kahvihetki metsässä oli piste iin päälle.

 

Varjot pitenevät koko ajan kevät etenee.  Vähän ajan päästä nämäkin lumet sulavat.   Vähäjärvi on järvi vaikka puuntynkiä nousee jään läpi.

 

Liikunnasta lumessa rämpiminen kävi.  Reisissä tuntui lenkin jälkeen väsymystä.  Jälkiä näkyi lumessa.  Hirviä, peuroja ja pienempiä eläimiä oli liikkunut metsässä.

 

Seuraavan päivänä sain sentään vähän joutsenia kameran eteen.  Ne ruokailevat ja lepäilevät pelloilla odotellen jäiden lähtemistä.  Töyhtöhyyppäkin hypähti samaan kuvaan.

 

 

Metsäretki ja nuotion sytytys

Metsäretki joulupyhien jatkona piristää taatusti.  Pienessä pakkaskelissä metsässä tarpominen, varsinkaan kun ei ole lunta, on helppoa.  Maa on hiukan jässähtänyt ja kuivunut, askel ei painu kovin syvälle.  Ilma on raikas, aurinko nousee ja säteilee puiden takaa.

 

 

 

Jouluna on mässätty vatsa täyteen kinkkua ja laatikoita, niiden tuomaa kalorimäärää on suorastaan pakko lähteä kuluttamaan.  Askel joustaa ja hengitys huuruaa.  Ei tarvitse montaa kilometriä kävellä, kun tulee lämmin.  Tikkakin nähtiin kelossa naputtelemassa.

 

 

Nuotion sytytys

 

Nuotioon paras laittaa kuivia puita ja tuohta.  Väljästi asettelemalla ne syttyvät vaivattomasti.  Tietysti auttaa jos on varannut puita nuotiopaikalle tai tuo mukanaan.

 

Maanomistajan lupa tarvitaan nuotion sytyttämiseen.  Omalle maalle nuotion voi tehdä jos ei ole tulivaroitusta.  Makkara maistui lenkin jälkeen makoisalta.