Liikkuva ihminen

 Mökkikunta tarjoaa uusia polkuja tai ainakin vähemmän kierrettyjä.  Siikaisten Eteläpää on metsän ja järven vieressä.  Siellä on vuokrattavia mökkejä, joita en ole käyttänyt, koska on oma.  Mukava silti on vierailla heidän palveluidensa ääressä.  Kuntopolulla tällä kertaa.  Ne eivät ole kovin pitkiä lenkkejä, mutta voihan ne kiertää useamman kerran jos haluaa.   Viime vuonna sinne oli rakennettu portaat kunnan 150 vuoden kunniaksi.  Kovin olivat vielä uuden puun väriset.  Ihan kuin niitä ei olisi vielä kovin paljoa kuljettu.  Leveät ja pienin nousuin, hyvä oli kipaista ylös. Purulla olivat polut päällystetty.  Kaikki polut ovat valaistu ja sellainen ylellisyys oli, että pimeällä voi itse napsauttaa valot päälle.  Samoilla poluilla on frisbeerata.  Nyt oli hiljaista.  Taisin olla ainoa kulkija tällä kertaa.   Kuntopolulta poikkesi polku kodalle.  Kävin sitäkin tutkailemassa.  Pienen joen varrella puilla ja huussilla varustettu kota.   Siellä on taatusti mukava viettää lepotaukoa.  Sinn

 Annoin itselleni hullun ja hurjan haasteen, sata päivää ilman ostettuja ja syötyjä makeisia.  Siinä on tietysti se porsaanreikä, että tarjottuna makeisia voi syödä.  15 päivää on vasta mennyt.  Ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tehnyt mieli ihan hurjasti.  Suklaan ja muiden makeisten syönti alkoi olla jo jokapäiväistä.  Painossa ei vielä ole tapahtunut edistystä vähennyksen suuntaan.  Ehkä vähän tasaantunut.  Oikeastaan haen ennen kaikkea piristävämpää otetta elämiseen ja pois sokerihumalan otteesta.   Taitaa olla ravintoasioissa suurimpia haasteita minulle.  Kaikenlaista olen liikuntahaasteissa pystynyt tekemään, mutta irtautuminen suklaasta aiheuttaa jo valmiiksi hikipisaroita.  Jos tähän pystyn niin luulisi verensokerin alentuvan muutamalla kymmenyksellä.  Ei se vielä kovin suurissa lukemissa ole, aina on silti varaa alentaa.  Pulla on myös yksi  kompastuskivistäni.  Pullan syönnin olen saanut minimoitua yhteen kertaan päivässä, iltakahvin seuraksi.  En käärmeen hoikaksi halua.  Hy