Olen ihan hyväkuntoinen eläkeläinen ja asetin itselleni haasteen Syksyyn mennessä täytyisi pystyä hölkkäämään 5 km:n matka hölkäten yhtämittaa. Olen jo päässyt jo yli puolen välin. Kysymys on mäkisestä kuntolenkistä pururadalla. Kävellen menisi paljon enemmän. Hölkkä on kuitenkin puolet raskaampaa. Kuntoilen monella tavalla kolme kertaa viikossa, ettei se ole mikään ylivoimainen haaste. Helposti lenkillä ollessa antaa periksi ja pistää kävelyksi. Valmiiksi mitatulla lenkillä, jossa on matkamäärä 100 m välein, tietää kuinka paljon on juossut. Jos jaksan 5 km, niin seuraavaksi haasteeksi voi laittaa pidemmän lenkin.
Minulla on vähän luovuttajan luonto. Aina ei saa itsestään irti niin paljon, kuin haluaisi. Sen takia minun on vähän pakko asettaa itselleni haasteita ja välillä rajoituksia jos syömisestä on kyse. Se toimii ainakin vähän aikaa.
Olen huomannut, että minua paljon iäkkäämmät harrastavat kaikenlaista liikuntaa. Haasteet täytyy asettaa oman kunnon mukaan. Jos ei juuri nyt jaksa niin ehkä seuraavalla kerralla menee paremmin.
Näin sitä hipsutellaan mäkeä ylös. Vauhti ei ole mitään valtavaa, mutta minulle riittävää. Ei varmaan ole uskottavaa, että parikymmentä vuotta sitten jaksoin juosta puolimaratonin verran yhtämittaa. Silloinkin oli omasta haasteesta kysymys. Kilpaillut en ole kuin ihan nuorena ja myöhemmin puulaakissa. Juokseminen, kun sen voi tehdä ilman tuskaa on hienoa. Tunne on mahtava, voittajan tunne.
