Joko löydän tien tai teen sen, lausui jo Hannibal sotaretkillään. Näin voisi ajatella jokainen omalla kohdallaan, mitä sitten tavoitteleekaan. Jollekin se voi olla päivästä toiseen selviytyminen, toiselle taas pidemmän aikavälin suunnitelma. Kyse voi olla terveydestä, liikkumisesta, taiteen tekemisestä tai ihan mistä vain. Pääasia on, että tekee itse polkunsa, jota pitkin etenee. Silloin tällöin pääsee välietapeille, jotka antavat uskoa tulevaan.
Kenestäkään ei tule hetkessä lihaskimppua tai maratoonaria, puhumattakaan taiteilijasta. Sanoisin, että se on tavalliselle ihmiselle elämän pituinen matka. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka osaavat ja pystyvät tekemään suuria tekoja koskaan.
Itselläni on välillä vaikea pysyä edes polulla. Sitkeästi silti kampean sieltä ylös ja jatkan matkaa. Kompastuskiviä löytyy hakemattakin. Terveyden suhteen olen pysynyt aika hyvin väylällä. Kun haen muutaman kilon pudottamista, niin eteen tulee jatkuvasti tilanteita, joissa koetellaan tahtoa. Kuntoilu on yleensä mukavaa, mutta laiska luonteeni keksii äkkiä tapoja keventää tai unohtaa jopa lenkki kokonaan.
Minun tapani on pilkkoa kaikki tekeminen pieniin osasiin. En jaksa mitään pitkän aikavälin tavoitteita. Siivoamisessakin käytän pilkkomistaktiikkaa. Tänään teen tämän ja huomenna tuon työn.
Liikkumiseen minulla pitää olla monta vaihtoehtoa. Ulkoilussa on monta mahdollisuutta: sauvakävely, kävely muuten vaan, hölkkä ja pyöräily sekä talvella hiihto. Sisäliikunnassa: kotivoimistelu, kuntosalikortti ja uimalaranneke. Näin saan itseni tarttumaan johonkin liikuntamuotoon.
Aktiivinen liikuntakumppani on monelle se viisastenkivi. Minulle se ei jotenkin nappaa. Jos en saa itseäni liikkeelle, ei sitä tee kukaan toinen.
Kommentit