Peltohiihtolenkki

 Hiihtokelit ovat olleet todella huonot.  Vettä ja lämmintä säätä on riittänyt.  Haluan lähteä hiihtämään omalta ovelta ja se on ollut mahdotonta.  Eilen sain toteutettua pienen suksimislenkin lähipelloilla.  Olen nimenomaan peltohiihtäjä, hiihto on minulle ulkoilua sukset jalassa.  Latuja ei tietenkään ollut.  Lunta oli aika vähän, joten hiihtäminen onnistui, kun alla oli vähän suojalunta.  Hiihtelin pellonreunaa ja ihmettelin eläinten jälkien paljoutta.  Ne liikkuvat eri aikaan kuin ihmiset.  Rusakot, kauriit ja ketut.  Ihmiset eivät enää tohdi lahteä laduttomille pelloille.  Pitäisi aina olla koneladut.  

Kaupunkien liepeillä on peltoa ja puistoalueita ulkoiluun.  Ei tarvitse lähteä suksia autossa kuljettamaan monien kilometrien päähän.  

Minulla on vielä normaalit voideltavat sukset, joihin sipaisen vähän pitovoidetta ja suihkaisen luistoa päihin.  Ne kuljettavat minua hitaalla vauhdilla eteenpäin.

Olen kyllä haaveillut karvasuksista, mutta ne ovat minulle liian kalliit.  Taidan hiihdellä näillä vanhoilla vielä kauan.  Säät ovat täällä länsirannikolla niin oikulliset.  

Vanha eläjä ja vanhat sukset ne yhteen sopii.  Kummasti ulkona poskiin tuli punaa ja selkään hikivana vaikka en ulkoillut kun sen tunnin, mitä kävelylenkilläkin yleensä viivyn.

 

Ei pahemmin lunta kertynyt pohjiin.  Kiva pieni pakkaskeli ja lumi oli ihan kädellä poistettu.  Sain mielen hyväksi ja mielenkiinto hiihtoon lisääntyi.  Ehkä tällä viikolla toinenkin kerta tuntuisi mukavalta.  

Uinti uimahallissa on ohjelmassa tässä välissä.