Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia. Eivät ne silti estä liikkumista. Luovuutta on löytynyt monilta. On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen. Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.
Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin. En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä.
Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin. Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni. Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni. Tuskin yksikään susi olisi niitä pelästynyt. Se oli vain varmistuksen varmistus. En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä. Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.
Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.
Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan. Se tulee olemaan vaikeaa. Tosin pois jäävät melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat. Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta. En halua aikatauluttaa tekemisiäni, liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa. Liikkumisen on tultava omasta halusta.
Kommentit