Liikunta jokapäiväiseksi

 Keli meni  niin huonoksi, että juostessa pitää taas varoa askeleita.  Jäätä on vielä monessa paikassa.  Olen koittanut lisätä liikuntaa ja tehostaa sitä, nimenomaan päivittäistä liikuntaa.  Kahvakuula odottaa olohuoneen nurkassa jos vaikka pääsisi liikuntaan mukaan.  Se onkin yllättävän tehokasta, kun sen ottaa ihan normaaliin jumppaan, vaikka vain muutamaan liikkeeseen.

Pyöräilyä olen yrittänyt lisätä.  Sekin  hiipui vähäksi aikaa.  Lumessa ja jäässä ei ole mukava pyöräillä, kun ei ole pakko. Kolme kertaa viikossa olen saanut itseni liikkeelle ja se ei ihan riitä minun ruokatavoillani.  Jos aion pitää itseni edes samanpainoisena niin on lisättävä kulutusta.  Ei eläkeikäisen ole tarkoituskaan olla huippumitoissa.  Riittää, kun on hyvä olo.

Se ei riitä, että seuraa kissan liikkumista.  Ei sekään koko ajan liiku, useimmiten makaa, mutta siitä ei pidä ottaa mallia.

 

On vaikea saada itseään motivoitua päivittäiseen liikkumiseen.  Töissä ollessa riitti energiaa työpäivän jälkeenkin lähteä lenkille tai mihin vain.  Pitää vain jaksaa yrittää, niin minä yritän itseäni saada liikkeelle.  Ei minua kukaan muukaan voi auttaa liikkumaan.

Kilot karisee, kun on usein liikkeellä, eikä ehdi syödä.

Pyöräily on halvempaa kuin autoilu

 Nyt viimeistään voi laittaa syyksi pyöräilyn aloittamiseen, kun autoilu on niin kallista.  Siitä löytyy kaikki hyvät puolet, eikä huonoja puolia oikein olekaan.  Silloin varsinkin, kun ilma on aurinkoa täynnä ja pyörätiet ovat sulana, voi nostaa pyörän varastosta ja polkaista liikkeelle.  Monta kertaa on tullut mietittyä mikä bensanhinta voisi olla kipuraja.  Nyt se on lähellä.  Ainakin autoilua on vähennettävä.  Pyöräily on lisäksi kuntoa kohottavaa rahan säästön lisäksi.

Laitoin satulan peitoksi pipon, ettei peppu palele ja pehmittääkin se vähän.  Tuulipuku, hanskat ja kypärä varusteina.  Enempää ei tarvita kaupunkipyöräilyyn.  

Reppuun laitoin kameran jos sattuu jotain kivaa kuvattavaa ja saan syyn pysähtyä vähän.  

Vähän oli vielä varjopaikoissa jäätä, ei tarvinnut sen takia pysähdellä kuitenkaan.  Muuten oli kiva vähän seisahtua ihailemaan jokijään tilannetta.  Ei ihan vielä ole jäiden lähdön aika.  Aika kauan kestää vielä, että kokonaan jäät lähtevät seilaamaan merta kohti.

Pyörällä kestää puolet enemmän aikaa sama matka.  Matkalla tulee mietittyä ongelmia ja suunnitelmia tulevaisuuteen.  Ei tarvitse niin vankasti keskittyä muun liikenteen seuraamiseen, keskittyy vaan omaan ajamiseen.

Kaupunkia ja kirkkoa kuvasin joen toiselta puolen.  Rantaan on tulossa muutoksia ja halusin tallentaa vanhat maisemat muistiin.

Virkistäytymismatka laivalle

 Parin päivän reissu muihin maisemiin piristää.  Porista ei ole pitkä matka mihinkään, koukkasimme vielä Saloon ennen Turkuun menoa  ja laivamatkaa.  Joka paikassa oli todella rauhallista.  Ihmiset eivät oikein vielä olleet uskaltaneet lähteä reissuun.  Ensimmäinen pysähtymispaikka oli Lehmijärven rannalla pienessä Eläkeliiton omistamassa kylpylähotellissa.  Niin hiljaista siellä oli, että sain yksinään koko altaan käyttööni uimiseen sekä saunassa yksinään köllötellä. Kaunis paikka se olikin, kesällä varmaan näyttää vielä hienommalta.

Seuraavana aamuna Turkuun, jossa käveltävää ja katseltavaakin riitti.  Jalat ovat aina kovilla reissussa.  Liikuntaa tulee kuin huomaamatta.  Ranta on hienoin katselukohde Turussa.

Laivallekin vihdoin päästiin.  Hiljaista sielläkin vielä oli.  Ei ruuhkia missään, mikä olisi hienokin tilanne jos ei tietäisi mistä se johtuu.  

Finlanders sai soittaa melko tyhjälle salille, muutama pari oli tanssimassa.  Artistit ovat kärsineet korona-ajasta aivan mielettömästi.  Kenties sen suhteen ollaan voiton puolella, mitä sitten tämä maailman tilanne tuo tullessaan, sitä en uskalla edes ajatella.  

Virkistäytymisen tarkoitus oli unohtaa ikävät asiat ja tuoda vähän iloa elämään.  

Ehkä tilanne jäi hetkeksi mielessä taka-alalle.  

Tukholma aamuauringossa käytiin katsastamassa vain kannelta.  Se on värikäs kaupunki.

Matkailu piristää ja väsyttää saman aikaisesti.  Mukava on lähteä johonkin ja kotiin paluu se vasta mukavalta tuntuukin.

100 päivää

 Muutaman vuoden takainen haaste 100 päivää ilman alkoholia on taas alkanut kiinnostaa ihmisiä.   Alkoholin käyttö on vähentynyt vuosi vuodelta.  Tai ainakin se on pienemmän ihmismäärän juomaa.  Suurin osa aikuisväestöstä juo ihan normaalista, niin minäkin, saunaoluen tai muutaman.  Ihmisille ei riitä enää tipaton tammikuu.  On haastettava itseään enemmän.  Minäkin aloitin oman sataseni viikkoa ennen jouluaattoa ja sata päivää tulee täyteen maaliskuun lopulla.  Lakko on enemmän henkinen juttu.  Pystyykö vai ei.  

Ihan hyvin on mennyt ei ole tehnyt mieli saunaolutta, ei edes alkoholitonta.  Sokerittomia limuja ja maustevesiä olen juonut.  Vähäisen juomisen lopettaminen ei tee sitä tai tätä terveyteen, mutta juuri henkinen voima kasvaa.  Pystyy kieltäytymään jostain.  

Liikkeellä on sadan päivän alkoholittomuuden lisäksi, vuoden vaatteiden ostamattomuus ja monta muuta.  Puoli vuotta tai neljä kuukautta olen ollut ostamatta vaatteita, vuosi on ehkä liikaa, kun välillä on harmaata muutenkin.  

Älä osta mitään - päivä on kerran vuodessa.  Ihan hyvä ajatus niille joilla on vaikeata kulkea kauppojen ohi.  Älä ota mitään - päivä voi sopia joillekin.  Kaikki voivat ottaa käyttöön oman älä - päivänsä.  Sen mistä tuntuu olevan vaikea luopua.  Viina, tupakka, huumeet, suklaa, ylensyöminen tai muu ostaminen.  Tavoista on kaikkein vaikeinta luopua.

Pienellä tavaroilla ja syömisellä tulee toimeen tämä kääpiömarsu, joka ei vaadi kuin ruokaa, vettä ja piiloutumispaikan.  Se ei kaipaa edes kavereita.  Ihminen ei tule näin pienellä toimeen, mutta vähällä silti.

Niille ihmisille, joilla on oikeasti alkoholin, huumeiden tai ruuan kanssa ongelmia, toivon apua ja toipumista.  

Hiihto on hieno laji

Minulla on ihan hyviä maastoja hiihtämiseen, mutta koneladuntekijät eivät täällä ole kovin innostuneita latuja tekemään.  Koulun läheisyyden takia on pellolle ja urheilukentälle tehty latu, jossa koululaiset pääsevät harjoittelemaan.  Tietysti myös minä, joka en pidä mäistä.  Usein hiihtely on mennyt umpihankihiihdoksi tai melkein.  Vaikka jonkunmoinen latu on niin sauvat uppoavat hankeen, eikä sieltä saa tukea.  Hiihto on sen takia aikamoista taapertamista.  Vielä kun ne vähät ladut ovat kävelijöiden ja eläinten etenemisväyliä.  Tietysti voisi pistää sukset autoon ja lähteä 10 km päähän, mutta ei ole halua tehdä sitä, niin täytyy tyytyä hiihtämään näillä.

 

Penkkiurheiluna hiihtoa on myös tullut katsottua.  Ihan hienosti ovat Suomen hiihtäjät, varsinkin Niskaset, ovat suoriutuneet hiihdoistaan.  En yhtään arvostele jos jollakin menee niissä korkeuksissa ja maastoissa välillä huonosti.  Palautuminen on huonompaa ja sairauksiakin on ollut.  Varsinkin harmittaa Ristomatti Hakolan huono tuuri.  Olen hänen hiihtojaan seurannut ihan Hakolan hiihtouran alusta saakka, hän kun on täältä päin.  

Oma hiihto on lähinnä ulkoilua, samoin kuin kävely.  En vaadi enkä halua siihen mäkiä.  Eivät retkiluistelijatkaan kapua mitään mäkiä.  He luistelevat eteenpäin luontoa katsellen.  Merien ja jokien jäät, pellot ja muut tasaiset alueet ovat minun hiihtomaastoani.  Täällä Porissa, kun ei ole aina luntakaan niin asia on hankalampi järjestää.

Mökillä pääsisin hiihtämään järven jäälle.  Toivottavasi lunta riittää vielä kuukauden ajan niin pääsisin sinne hiihtelemään.  Mökki on talvet kylmillään ja aloitamme mökkeilyn vasta maaliskuussa.  

Muistamisen koukerot

 Löytämättömät aarteet ovat haluttavimpia.

Ihmisen aivojen toiminta on tavalliselle pulliaiselle käsittämätöntä.  Miten voi unohtaa juuri nähdyn esineen paikan.  Tavara on vilahtanut silmien ohi ja jäänyt johonkin muistilokeroon.  Sitä tapahtuu kaikenikäisille.  Ei voi olla niin, että jokaisella on väliaikainen dementia.  

Unohteleminen on tavallista, kun on kiirettä tai stressiä.  Unohtaminenkin on aktiivista toimintaa.  Turha tieto putoaa pois paremmin kuin tärkeä. 

 Joskus ajattelu suorastaan säkenöi ja kirjoittaessa paperille ilmaantuu sanoja solkenaan.  Välillä joutuu miettimään jotain sanaa, samoin kuin sanaristikkoa tehdessä.  Yhtäkkiä  se sitten palautuu mieleen jotain muuta ajatellessa.  

Silloin tulee kuviteltua onko jossain pääkopan sisällä sanatakomo, josta tulee sana tehtynä, kun se on valmis.  Se onkin mukava paikka.  Siellä häärää olentoja kynät kädessä piirrellen luonnoksia.  Onkohan näin hyvä, vai meneeköhän se näin.  Jossain vaiheessa syttyy lamppu ja sana luiskahtaa valmiina suustani tai kynästä paperille.

Sanantakojat ja ajattelun sorvaajat työskentelevät myös öisin.  Välillä ne ovat silloin vielä oivaltavampia kuin päivällä. Alitajunnan avulla saa ongelmia selvitettyä jos siitä pääsisi selville.

https://askelterveyteen.com/usein-vastaus-loytyy-alitajunnasta-opettele-tutkimaan-sita/

https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ruoka/naita-ruokia-aivot-rakastavat#af9811ae

Aivot, samoin kuin muu keho vaatii terveellistä ruokaa. Kalaa, marjoja ja kasviksia, niistä on aivojen terveys tehty.  Kahvi ei ole pahaksi.

Kohti normaaliaikaa

 Laskeuduin taas tänään pienen tauon jälkeen uima-altaaseen. Ensimmäinen päivä sulun jälkeen.  Vielä ei ollut ruuhkaa.  Innokkaimmat kävijät olivat paikalla. Kenties tämä korona tästä lievenee ja poistuu kuvioista.  Mielestäni voisi jo luopua rajoituksista parin viikon sisällä.  Rokotukset ovat jo niin pitkällä (minäkin saan kolmannen rokotuksen huomenna), että koronaan sairastuneet sairastavat lievän muodon.  

Tavallinen liikunta on tärkeää kaikille.  Jos on tottunut hoitamaan kuntoaan uimalla tai vesijuoksulla, sitä ei korvaa kävely liukkailla poluilla.  Hiihtokin on hankalaa Satakunnassa.  Lumikerros suli parissa päivässä.  Nyt on tällä hetkellä ehkä 5 cm lunta ja pakkasta.  Se ei oikein riitä nautinnolliseen hiihtoretkeen.  Kuntosalit saavat olla auki tällä hetkellä.  Ihmiset alkavat väsyä kaikenlaiseen poukkoiluun ja ovat alkaneet vaatia avaamista.

Tänä päivänä hallitus taas kokoontuu pandemian käsittelyyn.  Toivoisin järkeviä ratkaisuja.  Lapset ja nuoret on onneksi jo jätetty pois rajoituksista.    

Seuraavaksi  toivon teattereiden avautumista.  Minulla on yksi lippu odottamassa, toivottavasti en joudu sitä siirtämään.  Koulujen salit ovat listallani seuraavaksi oleva, pitäisi saada ne auki jumppaajille, kevätkausi on maksettuna.  Pieniä maksuja, mutta suuria meikäläiselle.

Palapelien kokoamista, ristikoiden täyttöä ja lukemista on ollut parin vuoden aikana tarpeeksi.  Nyt voisi jo lähteä liikkumaan joka lajissa.  Jumppaaminen youtube videoiden kanssa on tullut myös tutuksi.  Kivaa sekin on, mutta olohuone on aika pieni liikuntapaikka.