Matkustaminen on mukavaa, mutta paluu omiin puuhiin ja omille poluille tuntuu aina juhlalta. Syksyllä aamuinen metsä antaa välillä outoja näkymiä ja toisaalta niin kauniita. Aamut ovat jo vähän sumuisia ja kosteita. Se ei silti haittaa kulkijaa. Vielä on lämmin, eikä tarvita toppatakkia. Joskus on hyvä lähteä vain kävelemään metsään, eikä ottaa koppaa mukaan. Siellä ne sienet ja marjat odottavat seuraavaa kertaa.
Ihailemalla metsää ja nuuskimalla luontoa saa kerättyä jotain hyvää pääkoppaan säilöön. Niillä aistimuksilla pärjää pitkään. Kameran mukaan ottamalla saan kerättyä jotain kuviakin talteen. Joten ei sieltä tyhjin käsin tarvitse lähteä.
Hämähäkin seitit ovat vallanneet kuusentaimet. Ei niitä kuivalla ilmalla näe. Ne tuntee vain kasvoillaan kun kävelee metsässä.
Karahkat ja puunkannot antavat haastetta kulkemiseen. Niiden yli voi hyppiä tai istahtaa ihailemaan luontoa.
Kanervat ja puolukat antavat väriä metsään. Syksyinen metsä lisää väriä vielä hetken, ennen kuin myöhäissyksy ja talvi saa vallan.
Ohran kypsyvä tuoksu antaa mukavan vivahteen ilmaan.
Kommentit