Suklaapatukat

Taitaa olla vähän itsensä huijaamista kun ostaa energiapatukoita tai suklaalla päällystettyjä myslipatukoita. Näihin nyt kuitenkin olen hurahtanut. Illalla tekee niin mieli makeaa iltapalan jälkeen. Se on kuin tauti. Siitä ei pääse irti. Kaikki kaapit on koluttava makean löytämiseksi. Siinä menee kuivahtaneet keksit ja pullansiivutkin.

Löysin tällä kertaa kaupasta patukoita joissa on 70 kcal kappaleessa. On se nyt vähän vähemmän kuin normaalisuklaapatukassa. Liikunnalla saa tuhlattua noin 300-500 kaloria tunnissa. 15 minuutissa saa sen siis kuitattua. Puolustus löytyy makeanhimolle. Liian tiukkapipo ei sovi olla. Elämässä saa ollla nautintoja ja jos nautinto löytyy patukasta, niin mikä ettei. Olen turhaan odottanut keksintöä kalorittomasta suklaasta. Sellainen ihminen olisi hetkessä rikas.

Ihminen on aina pitänyt makeasta. Se varmaan antaa ihmiselle aivoihin asti ulottuvaa hyvänolon tunnetta. Ei sitä muuten voi ymmärtää. Olen silti mieluummin suklaan uhri kuin huumausaineiden.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mietelauseita ja kannustusviestejä liikuntaan ja elämään

Lentävät lauseet ja tsemppihuudot voivat auttaa kestämään liikunnan rasituksia. Ajatuksia voi kehittää pitemmällekin. Laitoin tähän muutaman mietelauseen kirjastani Lyhyttavaraa. Näitä ajatuksia voi käyttää liikuntaan yhtä hyvin kuin muuhunkin elämään. Sinnikkyydestä kaikki menestys lähtee. Luovuttaminen vaikuttaa jo seuraavaan koitokseen, keskeyttäminen on helpompaa. Juoksemisessa ja oluen juonnissa on jotain samaa, sietokyky kohoaa harjoitellessa. Tekemisen puute aiheuttaa vaivoja enemmän kuin kiire tai askarteleminen mieleisessä työssä. Energia kumpuaa sisältä, kun on tehtävä tärkeitä päätöksiä. Liika aika venyttää päätöksentekoa. Elämä on lyhyttavaraa, pientä ja punnitsematonta oleilua. Elämä on joskus ylellistäkin, mutta useimmiten halpaa ja pientä. Kaikki tuntevat paljon huutoja ja kehoituksia kentiltä ja kilpailuista. Vanhat sanonnat ovat käytössä ja niitä voi muuttaa mieleisikseen tilantee...

Etureiden revähdys

Kuka uskoisi eläkeläismummon saavan etureitensä revähtämään kotona. Minäkin uskon nyt sen kokeneena. Lihakseni olivat hyvässä kunnossa. Syytä tapahtumaan en tiedä, liian vähän venyttelyä, ikä. On mahdoton sanoa. Kipeä puuduttava kipu levisi nivusesta reittä pitkin alas, kun potkaisin jalan suoraksi lattialla istuttuani jalan päällä. Pienikin loukkaantuminen siirtää ja pysäyttää suunnitelmia. Olen nähnyt juoksijan yht´äkkiä pysäyttävän juoksunsa radalla. En oikein tiennyt mitä tehdä. Jalka oli kipeä ja nukkumisesta ei oikein tullut mitään. Särkylääkkeitä kului enemmän, kuin 10 vuoteen tätä ennen. Lääkäristä hain lisää viikon kärvisteltyäni, että sain nukutuksi. Lääkärikään ei ollut varma muusta, kuin ettei se ollut venähdys vaan viittasi revähdykseen. Kuvaa ei otettu, ainakaan vielä. Nyt on kulunut yli viikko ja vielä on paranneltavaa olossa. https://www.mehilainen.fi/urheilu-mehilainen/reisilihasr...

Ruosniemen luontopolku, Pori

Kuntopolku on hämyinen paikka päivänvalollakin. Puita on kaatunut ristiin rastiin. Polkua ei ole juurikaan kunnosteltu ja opasteet ovat vinksallaan, mutta paikkakuntalaiset sen kyllä löytävät. Minä patikoin siellä aina silloin tällöin, joskus juoksenkin. Polut vain ovat niin kivikkoisia ja juuria täynnä. Tarkkana pitää olla ettei kompastu. Näin keväällä metsä on valkovuokkoja, kieloja ja metsätähtiä täynnä. Siellä on hauska kävellä, eksymisestä ei ole pelkoa vaikka polkuja risteilee sikin sokin. Metsä on niin lähellä teitä, ettei pääse eksymään. En tiedä hoitaako polkua ketään. Joskus se on kuitenkin sinne viitoitettu. Harmi, että polku ei ole kaikkien tiedossa. Huonojalkaisille polku ei käy. Siellä on niin paljon esteitä. Osa luontopolusta kulkee metsänomistajan toimesta kaadetun metsän läpi. Siitä en enää oikeastaan ole kävellyt. Sieltä löytyy opastaulujakin, luonnosta ja miten s...

Translate

Hae tästä blogista