Hurma taitaa olla vähän väärä sana kun puhuu minun juoksulenkistäni. Jaksoin tänään juosta noin 7 km. Se on paljon kun en ole yli 4 km lenkkejä juossut ja niitäkin aika vähän. Jalat alkoivat jo puutua viimeisillä metreilla. Jaksoin kuitenkin ja se oli hyvä uutinen. En olekaan aivan rapakunnossa. Tosin aikaa meni paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten. Näinhän se on, ettei matka tapa vaan vauhti.
Huomenaamulla voi olla reidet ja pohkeet kipeinä. Se ei harmita kun tietää tehneensä sen eteen liikunnallista harjoittelua. Viikon päästä alkaa loma ja toivottavasti saan itsestäni irti enemmän juoksulenkkejä. Juoksusta tulee niin mahtava olo jälkeenpäin pitkäksi aikaa. Minulla on ollut hyvä tuuri kun on vielä kuntoa ja terveyttä sen verran, että voin nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.
Olisipa askeleeni kuin kissan pehmeä askellus. Vaan ei ole. Askellus muistuttaa enemmän puhvelin ryntäilyä.
Kommentit