Kuntopolku on hämyinen paikka päivänvalollakin. Puita on kaatunut ristiin rastiin. Polkua ei ole juurikaan kunnosteltu ja opasteet ovat vinksallaan, mutta paikkakuntalaiset sen kyllä löytävät. Minä patikoin siellä aina silloin tällöin, joskus juoksenkin. Polut vain ovat niin kivikkoisia ja juuria täynnä. Tarkkana pitää olla ettei kompastu. Näin keväällä metsä on valkovuokkoja, kieloja ja metsätähtiä täynnä. Siellä on hauska kävellä, eksymisestä ei ole pelkoa vaikka polkuja risteilee sikin sokin. Metsä on niin lähellä teitä, ettei pääse eksymään.
En tiedä hoitaako polkua ketään. Joskus se on kuitenkin sinne viitoitettu. Harmi, että polku ei ole kaikkien tiedossa. Huonojalkaisille polku ei käy. Siellä on niin paljon esteitä. Osa luontopolusta kulkee metsänomistajan toimesta kaadetun metsän läpi. Siitä en enää oikeastaan ole kävellyt.Sieltä löytyy opastaulujakin, luonnosta ja miten se on aikojen saatossa muovautunut.
Minun kävelyni päättyy Pori-Kankaanpää väliseen rataan, jota ei kuljeta muuten kuin resiinalla.
Kommentit