Lihaskunto, liikkumisen tärkein osa-alue

Olen huomannut jälleen kerran, että ilman lihaskuntoa liikkuminen ei ole niin nautittavaa.  Vanhempana se on vielä tärkeämpää.  Lihaksista katoaa voima yllättävän nopeasti.  Jo kahden viikon liikkumattomuuden jälkeen lihasvoimasta katoaa 20-30 %.  Ei ole ihme jos sängyssä joutuu makaamaan sairauden takia tai muuten vain makailee, niin ei pysty tekemään enää samoja harjoitteita.

Lihasvoimaa tarvitaan ihan normaaliin liikkumiseen työssä ja vapaa- aikana.  Jokaiseen liikuntahetkeen olisi suotavaa lisätä lihasvoimaa kasvattavia liikeitä.  Niiden ei tarvitse olla mitään vaikeita tai punttien kanssa liikkumista.  Ihan oman vartalon painon kanssa tehtävät liikkeet, säännölisesti tehtynä, pitävät lihaskunnon normaalilla tasolla.  Kehonrakennus on ihan eri asia, eikä sen tulokset ole mielestäni edes kauniiseen vartaloon kuuluvia.

Kävelylenkin päätteeksi voi ottaa kyykkäämistä 20- 30 kertaa.  Niitä voi tehdä ensin tuen kanssa jos muuten ei onnistu.  Punnerruksia seinää vasten, vatsaliikkeitä lattialla tai muita yksinkertaisia liikkeitä.

Itseni haastamisessa liukuburbeeta tehden olen päässyt 85 kertaan.  Vielä pitäisi saada 15 kertaa lisää kesäkuuhun mennessä.  Tämä liikesarja on lisännyt minun lihasvoimaani ihan mukavasti.  Siinä tulee käsiteltyä kaikki kehon lihakset.  En tee niitä kovin nopeasti ja lisään väliin venytyksiä jotta saan paremman hyödyn.  

Tämän linkin takaa löytyy oikea burbee, mutta sitä voi itse keventää liukumalla hypyt eteen ja taakse, silloin kun ollaan maassa.  Kaiken voi tehdä oman kunnon mukaan ja lisätä kertoja ja tempoa, kun haluaa.

  http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-58755

Viluisia päiviä

Kevät käyskentelee eteenpäin hitain askelin.  Kevät teki taas säiden puolesta temppunsa.  Ei auttanut vaikka pääsiäinen oli puolessa välissä huhtikuuta.  Kylmä ajanjakso on vallalla monen päivän ajan.  Ulos mennessä oli pistettävä päälle kaikki mitä mahtui ja loput kainalon puolelle tuulensuojaksi.  Sitten ei pystynytkään lähtemään kovin pitkälle lenkille.

Ei voinut ihan vaan  oleskella mökin pihalla.  Kylmä tuuli pyrki melkein ihon alle.  Lunta ripotteli tämän tästä.  Toppatakkia, pipoa ja villasukkia hain päälleni.

Kaunis auringonpaiste näytti lämpimältä ikkunan takaa.  Ulkoilu rajoittui pariin pieneen metsälenkkiin.  Pettymyshän se oli, kun oli valmistautunut keväisiin lämpimiin päiviin, eikä niitä tullutkaan.  

Suomessa pitäisi aina olla valmiina säähän kuin säähän.  Täytyy ajatella positiivisesti.  Ei sentään koko aikaa satanut, päivällä lämpömittari kipusi pariin lämpöasteeseen, oli vapaata ja aurinkokin näyttäytyi.

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  

Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 

Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 

 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.

Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   

Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.

Kevätväsymyksestä eroon

Normaali työstä väsyminen ei ole mielestäni kevätväsymystä.  Kevätväsymys on totta silloin, jos päivän huilauksenkaan jälkeen ei jaksa lähteä lenkille, salille tai uimaan.  Palautuminen raskaan työpäivän jälkeen ottaa joskus aikaa.  Aikaa on silloin annettava palautumiselle.  Ei kannata lähteä riuhtomaan väsyneillä lihaksilla, ainakaan mitään teholiikuntaa.  

Raitis ilma antaa kummasti silti vireyttä väsyneellekin.  Palauttavaa liikuntaa työpäivän jälkeen, hidasta pyöräilyä tai kävelylenkki.  

Se on kuulemma valon lisääntyminen, joka aiheuttaa kevätväsymystä, mikä on outo juttu.  Silloinhan ihmisellä pitäisi innokkuus lisääntyä.  Kevätväsymys menee ohi itsestään.  Oloa voi helpottaa nukkumalla enemmän, syömällä terveellisesti ja liikkumalla.  Samat ohjeet kuin muutenkin tervettä elämää saadakseen.

Kevätväsymystä voi syyttää välillä haluttomuudestaan liikkua, sitä ei voi tehdä enää huhtikuun jälkeen.  Silloin syyt olla muualla, laiskuudessa tai todellisessa uupumuksessa.  Uupumuksen jatkuessa, on hyvä vierailla lääkärin vastaanotolla. 

  Kokemäenjoki oli vielä jäässä muutama viikko sitten.  

Aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä minäkin toivon tulevaksi.  Minut saa haluttomaksi liikkumaan, ei niinkään sadepäivät vaan harmaat ja pilviset päivät.

Mökkikausi alkaa kohta

Mökkikausi pyörähtää kohta käyntiin.  Monet mökkeilevät ympäri vuoden, heillä on usein valmiiksi lämpimät tilat odottamassa.  Meidän mökkimme saa uinua läpi talven ja keväällä alkaa vasta uudelleen lämmitys.  Vanhat hirsiseinät ovat kosteat ja kylmät, niiden lämmittäminen asumislämpöön kestää pari päivää.

Aion korkata mökkikauden vasta pääsiäisen aikaan.  Pääsiäinen on tänä vuonna vasta huhtikuun puolessa välissä ja silloin voi paistaa aurinkokin lämpimästi, jos ei tule räntää.  Säät ovat aina niin arvoituksellisia, eikä niiden pohjalta voi mitään suunnitella.

Mielessä tuikkii jo mökin pihapiirin ja ympäristön luonto ja liikkumismahdollisuudet.  Kaupungissa pyörähtää hetken lenkillä ja se on siinä.  Mökillä tulee oltua liikkeellä enemmän.  

Viime syksyisiä kuvia katsellessa muistelen niiden aiheuttamaa tunnetta.  Pieni pakkanen ja aurinko, lunta ei ollut.  Jäätä vain lätäköissä.  Raikkaus, syksyn tuoksu vielä viivähtää hetken, liikuntahetket olivat mitä parhainta rauhoittumisen ja lepäämisen aikaa.

 Jäiden tekemiä kuvioita voi lähteä tutkailemaan lähimetsiin ja metsäteille.  

Kuuran ympäröimät puolukat punoittavat.  Niitä voi vielä napsia suuhunsa.

Vanha lato on pikkuhiljaa vajonnut kohti maata.  Luonto poistaa tarpeettomat rakennukset.

Puita palaa hellassa ja uuneissa aika paljon vielä kevätaikaankin.  Vanha talo ei pysy lämpimänä, varsinkin jos tuulee.  Mökki on hyvin ilmastoitu.  Siellä on hyvä hengittää.

Ihminen,liikkuva olento

Ihminen on luotu liikkumaan.  Siitä ei päästä mihinkään.  Meidän ei kuulu istua tai maata paikoillamme vuorokaudet läpeensä.  Ainoastaan silloin kun työ tai sairaus sitä vaatii.  Laiskottelusta tai työn helpottamisesta on tullut melkein uskonto.  Toisinaan helpotus on hyväksi, mutta ei aina.  Moottoroidut polkupyörät, mäkihissit ja monet muut liikkumisen helpottajat ovat hienoja keksintöjä.  Ne antavat avun liikuntaan ryhtymiseen.  

Paljon on silti sellaisia apuvälineitä joilla ei ole oikein mitään virkaa.  Yksittäisiä on vaikea nimetä, niitä on useita.  Kuntosalilaitteita, joita myydään tv-tuotteina, helpottavat vähän liikaa lihaskuntoharjoitelussa.  Oman kehon painon käyttäminen harjoittelussa on tehokkaampaa.   Olen käyttänyt tehokkaasti omaa painoani muutaman kuukauden ajan ja olen ollut havaitsevinani vatsan vähän pienentyneen.  Aloitin liukuburbeen tammikuussa 20 kerralla ja olen nyt päässyt 67 kertaan.  Tavoitteeni on sata kertaa.  Se kestää jo nyt n. 15 minuuttia, kun lisään siihen vielä muutaman muun liikkeen.  Pari 15 minuutin lisäliikuntakertaa viikossa tekee jo paljon vuodessa.

Pienestä määrästä kannattaa aloittaa jos liikunta on ollut vähänlaista pitkän aikaa.  Ikää ei kannata edelleenkään tuijottaa.  Aira Samulin ja Siiri Rantanen ovat 90 vuotiaina vielä hyvin liikuntakykyisiä ja hyviä esimerkkejä liikunnan hyvää tekevyydestä.  Toivoisin olevani samalla tasolla silloin.  Siihen on vielä matkaa pitkälti, onneksi, on aikaa tehdä hyviä ratkaisuja.

 Nämäkin puut ovat nähneet monta sukupolvea ja ovat vielä elossa.  Ne saavat maasta voimaa ja niitä on hoidettu hyvin.

Kylmät tuulet

Ulos on välillä päästävä vaikka tuuli vinkuu ja on kylmää.  Lujasti on pistettävä päälle, tuuli menee läpi fleecestä ja villavaatteesta. Meren rantakaan ei ole oikein houkutteleva kävelypaikka tuulisella ilmalla talvella.  Sinne kuitenkin mentiin ja virkistäväähän se oli.  Hiekka kantoi mukavasti pakkasella, aivan kuin lumikannolla ikään.  Lunta kun ei ole kuin nimeksi, niin edes kuvaukset  sanoilla on otettava talvesta.

 Ihan Yyterissä ei oltu vaan Herrainpäivien lähellä.

 Kallossakin käytiin

Hiekkarannoille ei tule mentyä kesällä.  Siellä on liian lämmintä ja tungosta.  Nyt ei muita ihmisiä näkynyt.  Meren rannat ovat hienoja katsella ja kävellä.  Asuminen meren rannalla ei minua kiinnosta, olen enemmän järvi-ihminen.  Tosin en asu järvenkään rannalla, paitsi haaveissani.