Ihminen on luotu liikkumaan. Siitä ei päästä mihinkään. Meidän ei kuulu istua tai maata paikoillamme vuorokaudet läpeensä. Ainoastaan silloin kun työ tai sairaus sitä vaatii. Laiskottelusta tai työn helpottamisesta on tullut melkein uskonto. Toisinaan helpotus on hyväksi, mutta ei aina. Moottoroidut polkupyörät, mäkihissit ja monet muut liikkumisen helpottajat ovat hienoja keksintöjä. Ne antavat avun liikuntaan ryhtymiseen.
Paljon on silti sellaisia apuvälineitä joilla ei ole oikein mitään virkaa. Yksittäisiä on vaikea nimetä, niitä on useita. Kuntosalilaitteita, joita myydään tv-tuotteina, helpottavat vähän liikaa lihaskuntoharjoitelussa. Oman kehon painon käyttäminen harjoittelussa on tehokkaampaa. Olen käyttänyt tehokkaasti omaa painoani muutaman kuukauden ajan ja olen ollut havaitsevinani vatsan vähän pienentyneen. Aloitin liukuburbeen tammikuussa 20 kerralla ja olen nyt päässyt 67 kertaan. Tavoitteeni on sata kertaa. Se kestää jo nyt n. 15 minuuttia, kun lisään siihen vielä muutaman muun liikkeen. Pari 15 minuutin lisäliikuntakertaa viikossa tekee jo paljon vuodessa.
Pienestä määrästä kannattaa aloittaa jos liikunta on ollut vähänlaista pitkän aikaa. Ikää ei kannata edelleenkään tuijottaa. Aira Samulin ja Siiri Rantanen ovat 90 vuotiaina vielä hyvin liikuntakykyisiä ja hyviä esimerkkejä liikunnan hyvää tekevyydestä. Toivoisin olevani samalla tasolla silloin. Siihen on vielä matkaa pitkälti, onneksi, on aikaa tehdä hyviä ratkaisuja.
Kommentit