torstai 15. maaliskuuta 2018

Aineenvaihdunta lopahtaa jos ei liiku

Aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa, se on fakta.  Pitäisi lisätä liikuntaa, mutta ei välttämättä jaksa.  Oravanpyörä on valmis.  Liika syöminen on pääsyy lihomiseen.  Lihominen taas aiheuttaa laiskistumista.  Vaikea on hypätä pois siitä oravanpyörästä.  Lohdullisesti luin artikkelin, jossa sanottiin iäkkäämmillä painoindeksi voi olla pari- kolme numeroa isompi.  Ei välttämättä tarvitse olla nuoruuden mitoissa, kun ikä alkaa kutosella.

Ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi voi aloittaa hiljalleen.  Oma tuntemus kertoo paljon siitä, mikä on itselle hyväksi.  Jos kahvin juonti aiheuttaa vaivoja, sydämentykytystä tai unettomuutta, silloin voi jättää joka toisen kupin juomatta.  Minä pidän kahvista ja juon sitä n. neljä mukillista päivässä.  En juo kahvia kovin myöhään, tuntuu, että se vie unen.  Ostin kokeiltavaksi kofeiinitonta kahvia ja olen korvannut sillä yhden mukillisen päivässä.  Se maistuu ihan kahvilta.  Siinä saa kahvin hyödyt, mutta jos närästää, silloin sekään ei käy.  Närästys ei johdu kofeiinista.


Seniori-ikäiset joutuvat usein pohtimaan ruokavaliota vanhetessaan.  Elimistö ei kestä enää kaikkea, mitä sinne päivittäin tuppaa.  Silloin voi harventaa haitallisia ruokia.  Mitään ei tarvitse lopettaa jos ruoka ei aiheuta kovia kipuja.  

Liikunta onkin se vaikeampi juttu.  Siinä on ajoittain minunkin otettava käyttöön lahjonta ja kiristys, kuten lapsenkasvatuksessa.  

Lajikirjoa on ainakin lisättävä.  Joskus ei kiinnosta lenkkeily, silloin on lähdettävä uimaan tai pyöräilemään.  Aina olisi hyvä olla takataskussa uusi laji tai halu kokeilla jotain muuta.  Kaikenlainen liikkuminen aktivoi aineenvaihduntaa.



maanantai 5. maaliskuuta 2018

Mittareita liikkumiseen

Testiohjelmien lataaminen puhelimeen on helppoa.  Tuleeko niitä sitten käytettyä, se on toinen juttu.  Automaattisesti käynnistyvä askelmittari on kaikkein helpoin juttu.  Sellainen löytyi ainakin Samsung puhelimesta, nimeltään S Health.  Muita toimintoja en ole siitä ohjelmasta käyttänyt.  

Latasin puhelimeeni suositun Sports Trackerin.  Siinä pitää valita laji, juoksu tai kävely, ennen kuin se alkaa mitata.  Ohjelma mittaa matkan gbs:n avulla.  En ole siihen vielä tarkasti tutustunut kuinka hyvin se mittaa askeleet.  Matkan mittaus on hyvä juttu, kun ei aina mene samaa reittiä.  Tietysti muutaman kuukauden aikana ehtii kiertää lähimmät reitit moneen kertaa, joten matkat on aika pian selvillä.


Luulin, ettei varsinaista aktiivisuusmittaria saa ladattua puhelimeen, mutta turha luulo, sellainen on jo keksitty.  En aio kokeilla miten se toimii.  


Aktiivisuudesta on pidettävä itse huolta, jos se menee siihen, että pomppaa ylös, kun kone piippaa, ollaan jo hakoteillä. 

Askelmittareita on paljon ja kaikenlaisia.  Minullakin on niitä ollut muutama.  Vyötärölle laitettava mittari pysyy mukana hyvin ja on ehkä varmempi mittari kuin puhelimissa olevat, ainakin oman kokemukseni mukaan.  Puhelimen mittari saattaa olla liian herkkä, mukaan tulevat kaikki pienetkin liikahdukset.  Tosin ovat nekin liikkumista. 


Liikuntaan tulee mittausten avulla lisää mielenkiintoa jos aktiivisuus alkaa hiipua.  Liikkumaan voi lähteä mitatakseen kuinka pitkä se pisin lenkki olikaan, minkä jaksoin hölkätä.



Kevättä kohti mennään ja kunto pitäisi saada nousuun.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pakkaspäivät

Pakkaspäivinä, aurinkoisina sellaisina, voi lähteä lähiluontoon kameran kanssa.  Nuuhkia lumen ja talven tuoksuja, siristellä silmiään auringon paisteessa ja antaa kameran laulaa.  Kunto kasvaa kohisten, kun kapuaa rinteitä lumessa.  Kuvaamiseen innostuu niin paljon, ettei huomaa muiden kulkijoiden ihmetteleviä katseita.

Lumipäinen kalliokotka valvoo maastoa.  Lähiluonnossakin löytää uusia kuvakulmia, kun vielä lisää ripauksen mielikuvitusta. 



 Pieni joki, Varvourinjuopa, on jäätynyt ja siihen on voitu tehdä latuja sunnuntaihiihtäjien iloksi.













Kirjurinluodosta otettuja kuvia.  Kirjurista on tullut kaupunkilaisten ulkoilupuisto.  Siellä pääsee mm. hiihtämään ja luistelemaan.  #kansallinenkaupunkipuisto





sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hyvinvointipaino

 Törmäsin hyvinvointipainosta kertovaan artikkeeliin Kiloklubisivulla.  Siinä oli paljon asiaa.  Painoindeksi on eri asia kuin hyvinvointipaino.  Lihaksikkailla ihmisillä saattaa olla 5-10 kg enemmän painoa.  Se voi painoindeksinä näyttää jo lihavuuslukemia.  Olen lihaksikasta ja rotevaa sukua itsekin.  Vyötärö on melkein normaalilukemassa, mutta painoindeksi näyttää lievää lihavuutta.  


Kannattaa siis   silmäillä sukulaisia, miltä he näyttävät.  Toki aina on tiputettavaa jokunen kilo.  Jos pysyy ilman suurempaa kamppailua parin kilon heitoilla samoissa lukemissa, ei kannata huolestua.  Terveellisempään ruokavalioon pitäisi suuntautua vapaaehtoisesti, eikä tuijottaa koko ajan puntarin lukemia.  Liikunta auttaa pitämään painon samana

Olen viilannut vähän ruokavaliotani rasvattomampaan suuntaan joulun jälkeen.  Söin muutaman vuoden aamuisin rasvaisia turkkilais- ja kreikkalaisjugurtteja.  Niihin vielä makeat hillot päälle, niin kaloreita kertyi.  Niissä on 7%- 10% rasvaprosentti.  

Olen jättänyt saunaoluet juomatta joksikin aikaa.  En ole laittanut mitään aikarajaa.  Ei kannata liian paljon rankaista itseään.  Kiloja ei ole hävinnyt kuin 1,5 kg, mutta vyötäröstä on hävinnyt pari senttiä.  Se tuntuu jo hiukan housujen vyötärössä.  Ei tee enää kipeää vetää vyötärönappia kiinni.






sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Laskiaissunnuntai

Liikkumisen katselemista laskiaisena harrastettu.  Olympialaisten seuraamista televisiosta, juniorijääpallon katsomista ja palelua ulkoilmassa.  Kiitollisempaa olisi liikkua itse kylmässä viimassa, kuin seisoa palelemassa kentän reunalla.  Ei tullut menestystä miesten hiihdosta, niin kuin eilen naisissa.  Vielä on aikaa, pari matkaa vasta hiihdetty.  

Kaksi kertaa olen itse päässyt lähimaisemissa hiihtämään, se on jo yhtä paljon kuin viime talvena.  Voi olla, että ehdin vielä ladulle, ennen kuin lumet sulavat.  Kymmenen senttiä pakkaslunta ei anna oikein mahdollisuutta konelatuun.  Paremmin pääsee jos viitsii tehdä suksilla ladun, jota sitten hiihtelee muutamaan kertaan.

Olen satsannut kävelyyn enemmän kuin hiihtoon.  Puolitoista tuntia kävelyä on yhtä tehokasta kuin hiihto, ainakin jaloille.  Hiihdossa tietysti saa hartioihinkin liikettä.

Pakkasjakso on kestänyt kauemmin tänä talvena.  Toivottavasti sitä riittää vielä maaliskuulle.  Tuntuu sitten kevät hienolta auringon lämmittäessä.  Ei ole oikein kunnon aurinkoisia pakkaspäiviä ollut lainkaan.  Pilvistä on ollut suuremman osan aikaa.

Kaunista lumen, jään ja veden leikkiä kuvasin Lankoskella.







sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Purnausta lumen puutteesta

Tammikuu on kohta historiaa tältä vuodelta.  Sukset ovat pysyneet varastossa lumen puutteen vuoksi.  Haluaisin kyllä hiihtää ja mahdollisuuksiakin on tällä seudulla.  Jos pakkaa sukset autoon ja siirtyy 10 km, niin olisi jäähallista kerättyä lunta tehty 1km laduksi.  Se vain tuntuu niin tylsältä hiihtää porukassa.  

Haluaisin hiihdettäväksi avarat pellot ja pienet mäennyppylät sunnuntaihiihtäjän taidoille.  Säille ei nyt vaan voi mitään.  Toisella puolella Suomea on lunta metritolkulla ja täällä rannikolla musta maa.  On pitänyt tyytyä sauvakävelyyn, uintiin ja tavalliseen kävelyyn.  Niissäkin tulee hiki ja kunto kasvaa.  Suomalainen on tottunut talveen ja lumeen, mutta nykyiset talvet ovat syvältä.

Positiivisesti täytyisi suhtautua siihen mitä on.  Lumen sulaminen on siinä mielessä positiivista, pian avautuvat pyörätiet.  Jäisille teille en niin halukkaasti ole lähdössä.  Olen tullut sitä varovaisemmaksi, mitä enemmän ikää karttuu.  Liikunta pitää nykyään suunnitella kunnon mukaan.  Jaksanko liikuntaa paljon vai vähän.  Nuorempana se oli helpompaa, huilasi hetken ja taas jaksoi jatkaa.  Nykyisin palautumiseen menee kauemmin.

Liikkua kuitenkin pitää, että kunto pysyy ja mieli on korkealla.  Tunnin kävely säässä kuin säässä nostaa mieltä monta piirua korkeammalle.  Läheiseen laskittelumäkeen saatiin pakkasjakson aikana lumi ja monet iloitsivat siitä mahdollisuudesta.  Ei se ole minulta pois jos riittää iloa ja innokkuutta.  Se voi jopa tarttua.  Sitä oli oikein kiva katsella.





Tällaisilla keleillä kelpaisi ulkoilla pitempääkin.




maanantai 15. tammikuuta 2018

Meren rannalla

Liikuskelu meren rannassa aaltoja ihailemassa tunkee keuhkoihin raikasta ilmaa.  Meri ei ole täällä päin vielä jäässä ja aallot tyrskyävät voimalla rantakallioihin.  Valkoiset vaahtopäät ovat kauniita katsella.  Ne ovat vuosisatojen aikana hioneet kalliot sileiksi.  

Varansa saa pitää, ettei keikahda kumoon osittain jäisillä kallioilla.  Siinä tulee vähän tasapainoharjoitustakin.  Ilman ei tarvitse olla kovin paljon pakkasella tuulen ollessa voimakas, tuuli tunkee läpi vaatteen.  

Mäntyluodon Kallossa käy paljon katselijoita, kun luvataan myrskyä tai ainakin enemmän tuulta.  Se on ilmaista viihdettä.  Tuntee melkein olevansa matkailija lähdössä merelle, vaikka seisoo tukevalla rantakalliolla.

Satamassa ei muuten paljon liikettä ole.  Harvoin satamaan laivoja tulee purettavaksi.  Tuntuisi vielä hienommalta seisoa tuulessa kalliolla, kun valtamerilaivat pyyhkäisisivät ohi kohti satamaa.






Liikunta tavaksi