Liikkumaan joka säällä

Koulun alkamisen aika ja viileä ilma oli karkottanut uimarit maauimalasta.  Oli oikein juhlava olo, kun sai uiskennella melkein tyhjässä altaassa.  Oikeastaan se tuntui mukavammalta kuin helteellä.  Ilman ollessa viileä vesi tuntuu lämpimältä.  Ei tarvinnut väistellä nopeammin uivia, sai uida omaan tahtiinsa.  Saunassakin oli runsaasti tilaa.  Tunsin jaksavani vaikka kuinka pitkän uintiretken. 

 

 

Joskus sitä yllättyykin positiivisesti jostakin.  Uinti tai muu liikunta sujuu helpommin kuin ajattelee.  Työpäivän jälkeen miettii ja jahkailee lähtemistä.  Keksii tekosyitä jaksamisen suhteen. 

 

Ei sellaista ihmistä taida ollakaan, jota ei koskaan väsyttäisi.  Sen yli on vain päästävä jollain lailla.  Sadepäiviä tulee ja menee.  Jos säätä alkaa pelätä, ei voi lähteä koskaan mihinkään. 

 

 

Ei ihan kaatosateella ja ukkosenilmalla tarvitse ulos mennä, pieni odotus palkitsee ja aurinko tulee esiin. 

 

 

 

Helteessäkin selvitään perille

Helteet ovat hellineet tai kiduttaneet monta päivää.  Rannat ovat täyttyneet auringonpalvojista.  Toiset vetäytyvät varjoihin.  Toiset pitävät helteestä toiset eivät.  Minä kuulun niihin, joka ei pidä helteestä.  Oikein helteisenä päivänä ei jaksaisi kuin istua varjoisan puun alla ja seurata ympärillä olevaa luontoa raukein silmin.

 

Onneksi lähdin pidemmälle pyörälenkilleni aamutuimaan.  Jos olisin jättänyt lähdön myöhemmäksi, olisi tullut noutaja.  Lenkki meni suunnitelmien mukaan.  Muutama pysähdys rytmitti matkaa mukavasti.

 

Ainoastaan viimeinen 10 km vei kaikki mehut pyöräilijästä.  Lämpöasteet nousivat hellelukemiin ja kaikki matkan mäet olivat loppuosassa matkaa.  En halunnut kävellä niitä ja pienellä vaihteella runnoin mäet ylös.  Mummo oli aika sippi, kun pääsi perille.  Koitin juodakin matkalla moneen kertaan, ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi.  No, tulipahan pyöräiltyä.  Palautuminen kesti yllättävän kauan.  Helle, rasitus ja ikä olivat kolme hankaluutta, joiden yli oli päästävä.

 

 

Seuraavana päivänä jaksoin lähteä perhosia kuvaamaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Valmistautuminen pidempään pyörälenkkiin

Valmistautuminen johonkin pidempään liikuntasuoritukseen on aloitettava ajoissa.  Minulla on tarkoitus lomalla pyöräillä pidempi pätkä maantietä.  Olenkin kevään ja kesän aikana pyöräillyt työmatkoja, että totun pyöräilemisen rasitukseen.  Muutenkin tietysti olen liikkunut.  Monelle 60 km pyöräilymatka on helppo suoritus.  Minulle se ei ole ihan jokapäiväistä.  Parinkymmenen kilometrin matka menee ihan reippaasti. 

 

Pyöräily on erilaista kuin juokseminen, kävely tai uinti.  Siinä rasittuvat jalkojen lisäksi kädet, selkä ja takapuoli.  Jos ei ole pyöräillyt pitkiä matkoja niin se voi olla täyttä tuskaa.  Usein pysähtelemällä rasituksen kestää paremmin.  Matka ei edisty ollenkaan jos pysähtyy liian usein.  Se takia täytyy suunnitella matka hyvin.  Parin kolmen pysähdyksien taktiikalla aion sen selvittää.  Matka on edessä huomisaamuna.

 

En halua laittaa korviin radiota soimaan.  Liikenteeseenkin pitää keskittyä, koska osa matkasta täytyy taivaltaa pikatien viertä pitkin.  Lauantaiaamuna ei ole toivottavasti paljoa rekkaliikennettä.

 

Pyöräillessä voi mietiskellä niitä näitä.  Muistella hyviä tapahtumia loman aikana tai suunnitella loman loppuosaa.

 

 

Lomaliikuntaa

Kesäloman liikuntahetkiin on sisältynyt marjastusta, hölkkää ja vesijuoksua.  Lomaa on vietetty sentään jo kolme päivää.  Toivottavasti tahti pysyy samanlaisena kolme viikkoa. 

 

 

 

Vesijuoksu oli minulle vähän uusi tuttavuus.  Olen sitä toki kokeillut altaassa ja silloin se tuntui todella hitaalta ja työläältä.  Sijoitin 15€ (Hong Kong) vesijuoksuvyöhön ja menin järvelle juoksemaan.  Ei vesijuoksulla nopeasti pääse etenemään, mutta mukavalta se tuntui. 

 

Ulkoilmassa ja auringonpaisteessa yksin järvessä vesijuoksusta nautti enemmän kuin jonossa altaassa.  Kevyesti, mutta hitaasti etenin järven pintaa pitkin.  Vyö antoi turvallisemman tunteen lähteä pidemmälle rannasta.  Vyö kannatti painoani hyvin.

 

http://www.vesiliikunta.com/index.php?page=132

 

Vesijuoksu kuluttaa hyvin kaloreita, 800 kcal/tunti.  Se siis laihduttaakin jos sitä harrastaa kolme kertaa viikossa ja ruoka on laihdutuksen mukaista.  Sitä voi harrastaa ympäri vuoden.

 

Tuntui, että vesijuoksu vaikutti vähän eri lihaksiin kuin tavallinen hölkkä.  Kevyempää se tietysti on,  Harmi vain kun en asu järven rannassa, vesiliikunnasta voisi nauttia useammin.

 

 

 

 

 

 

Soudellen

Soutaen tulisi hyvää kuntoa jos osaisi kunnolla soutaa.  Toinen puoli kehostani on voimattomampi ja jos ei pidä varaansa soutaminen menee ympyrän kiertämiseksi.  On pakko ottaa oikealla yksi soutuliike ja vasemmalla kaksi.  On järvellä silti mukava kauniina päivänä opetella soutamaan ja jos sitä tarpeeksi kauan tekee niin karttuuhan se taito.

 

Pienellä järvellä ei tarvitse ollakaan soutuvenettä kummempaa menopeliä.  Puolessa tunnissa ehtii melkein päästä päähän jos on hyvä soutaja. 

 

Veneilemään kannattaakin lähteä nautiskelemaan ulkoilusta ja luonnon kauneudesta.  Jätimme ongetkin kotiin, kalat saivat olla rauhassa meiltä. 

 

Talviturkin heitin vihdoin järveen.  Pieni kastautuminen tuntui ihan mukavalta. 

Kokemus hermoratahieronnasta

Miten saisi yhdistettyä klassisen hieronnan, kalevalaisen jäsenkorjauksen ja hermoratahieronnan.  Olen kokeillut kaikkia vuosien aikana, viimeiseksi hermoratahierontaa.  Se tuntui sopivan minulle aivan erityisesti.  Lihakseni olivat kuin kireät kuin viulunkielet, johtuen huonosta lihashuollosta.  Vasta kolmannella hierontakerralla lihakset tuntuivat antautuvan käsittelyyn.

 

Kaiken kaikkiaan voin suositella hermoratahierontaa sellaisille, jotka eivät ole saaneet apua klassisesta hieronnasta.  Hermoratahieronnassa pyritään pääsemään vähän syvemmälle ja käsittely voi tuntua jopa hiukan epämiellyttävältä ensimmäisellä kerralla.  Sen vaikutus voi alkaa heti tai parin päivän kuluttua.  Lihaksia kuumottaa ja ne voivat vähän kipeytyäkin.  Tuntuu, että jotain lähtee liikkeelle lihaksissa.

 

http://www.terveysopisto.com/hermoratahieronta.htm

 

Porissa on muutama hermoratahierontaan keskittyvä yrittäjä.  Minä kävin Merja Sunin hoidossa.

http://www.hermoratahierontapori.fi/

 

Hermoratahierontaan keskittyviä hierojia on jo monissa paikoissa.  Se on varmasti raskasta hierojalle, mutta tuntuu mukavalta hierottavalle.  Tunti tai puolitoista saa lojua vatvottavana. 

 

Aina välillä on suorastaan ihanaa olla hoidettavana.  Se on parasta silloin, kun ei ole vielä sairauksia vaan kysymys on elämän laadun parantamisesta.

 

 

Perhosta mä metsästän ja kannan kiviä

Ei voi sanoa, etteikö maalla voisi monipuolisesti kohottaa kuntoa. Metsästin perhosia kameralla, se ei ole hätäisen ihmisen hommaa, eikä kevyttä. Pelloilla ja metsänreunassa kävely ja kumartelu vaatii voimaa.  Varustuksena kumisaappaat ja hupputakki, ettei ötökät (hyttyset) pääse liian liki.  Pilvinen päivä on paras sää perhosjahtiin.  Sattuman kauppaa se silti on.  Nytkin oli vähän liian viileä ilma.  Muutaman perhosen näin ja yhden  sain kuvattua.

 

 

Toisen liikuntatuokion vietin kivien kannossa ja pyörittelyssä.  Isoja kiviä kun puoli tuntia kantelee ja pyörittelee, tuntee käsien ja selän lihaksissa työn teon rasitusta.  Pakollista tämäkään puuha ei ollut.  Viileällä ilmalla halu olla pihalla saa ihmisen kantelemaan vaikka kiviä polkunsa pieliin. 

 

Raikas maaseutuilma viikon sisätyön jälkeen ja liikunnan rasitus antaa unen, joka rentouttaa.  Saunominen ja vastalla vihtominen saa lihasten pakotukset helpottamaan.