Helteet ovat hellineet tai kiduttaneet monta päivää. Rannat ovat täyttyneet auringonpalvojista. Toiset vetäytyvät varjoihin. Toiset pitävät helteestä toiset eivät. Minä kuulun niihin, joka ei pidä helteestä. Oikein helteisenä päivänä ei jaksaisi kuin istua varjoisan puun alla ja seurata ympärillä olevaa luontoa raukein silmin.
Onneksi lähdin pidemmälle pyörälenkilleni aamutuimaan. Jos olisin jättänyt lähdön myöhemmäksi, olisi tullut noutaja. Lenkki meni suunnitelmien mukaan. Muutama pysähdys rytmitti matkaa mukavasti.
Ainoastaan viimeinen 10 km vei kaikki mehut pyöräilijästä. Lämpöasteet nousivat hellelukemiin ja kaikki matkan mäet olivat loppuosassa matkaa. En halunnut kävellä niitä ja pienellä vaihteella runnoin mäet ylös. Mummo oli aika sippi, kun pääsi perille. Koitin juodakin matkalla moneen kertaan, ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi. No, tulipahan pyöräiltyä. Palautuminen kesti yllättävän kauan. Helle, rasitus ja ikä olivat kolme hankaluutta, joiden yli oli päästävä.
Seuraavana päivänä jaksoin lähteä perhosia kuvaamaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Kommentit