Eksyminen metsään

Todella tehokas liikkumistapa on mennä metsään missä ei ole kunnon polkuja ja ojia joka kymmenen metrin päässä. Tehokas liikkuminen ei ollut minulla ensisijainen tarkoitus, kun lähdin käymään, ei niin tutussa paikassa, mutta olen siellä ennenkin käynyt. 

Sinnepäin meni ihan hyvin.  Ihastelin metsää ja pääsin aika vaivattomasti paikkaan johon olin menossa. Paikka on Vähäjärvi, joka ei ole oikein järvi lainkaan.  Kun katsoin Googlemapista sijaintia jälkeen päin, oli hyvä, että suuntavaisto jotenkin pelasi, enkä lähteny toiseen suuntaan

https://www.google.com/maps/place/V%C3%A4h%C3%A4j%C3%A4rvi/@61.8885031,21.9718212,390m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x468855b6d788728b:0x33f13b53666c01b1!8m2!3d61.888222!4d21.9778244 

Olisi pitänyt mennä samaa reittiä takaisin, olin liian itsevarma, enkä mennyt.  Olin mennessäni ylittänyt vain yhden ojan, nyt olin mennyt jo toisen yli ja tiesin olevani väärällä reitillä.  Kuinka metsä voikin näyttää samanlaiselta joka puolella, varsinkaan, kun en ole mikään suunnistaja.

Kuljin taas vähän matkaa, eikä tie tullu näkyviin.  Aloin jo olla vähän hermostunut, eikä metsä näyttänytkään enää niin kauniilta.

Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja sain siitä esiin kartan.  Metsätiellä, josta olin mennyt metsään, ei ollut nimeä, mutta laitoin seuraavan tietämäni kohteen.  Sitten löytyi tien pää.  Ei se mistä olin lähtenyt vaan seuraava.  Olin vähän hämmentynyt, miten voi mennä niin eksyksiin pienellä alueella.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan ladata jo valmiiksi maastokartta esiin.  Tai pysyä merkityillä reiteillä tai säilyttää näköetäisyys mökkiin.  Viimeinen mahdollisuus olisi ollut soittaa apua mökkiin jääneeltä.

Pitäisi tehdä kaikkea terveyden eteen

Terveysohjelmissa toitotetaan:  Pitäisi alkaa terveellinen elämäntapa.  Se on kaikkien tiedossa mitä pitäisi syödä ja mitä ei pitäisi syödä.  Miten sellaiseen pääsee?  Kesä ja grillikausi on tulossa, makkaraa kuluu.

 

 

Ruuasta saa niin paljon mielihyvää.  On vaikea kieltäytyä, kun kuola valuu jo herkkujen ajattelemisesta.  Suklaahyllyn ohi meneminen ja tuoksujen haistaminen saa veden herahtamaan kielelle.  Mainoksissa tarjotaan kaloripitoisia herkkuja.  Ruokaohjelmia tulee tuhkatiheään.  Onkohan kenellekään muulle tullut nälkä, kun katsoo lihavien ihmisten laihdutusohjelmia tai esim. Burgerimies Euroopassa.  Pitäisi lopettaa kokonaan television katsominen.

        https://www.iltalehti.fi/pippuri/a/2015050719644424

Tämän on joku muukin huomannut.  Televisio-ohjelmia on varmaan vaikea keksiä aina uutta.  Huonolla itsekurilla on vaikeaa kieltäytyä herkkujen syömisestä.  Ei se ole pelkästään lihomisen pelkäämistä, kaikki muut ongelmat seuraavat liiasta kaloripitoisten ruokien ja juomien nauttimisesta.

Mietin keinoja ruokamäärän vähentämiseen tai jotain muita konsteja.

• Mielenkiintoinen harrastus, mihin ei liity ruoka.
• Syöminen jossain muualla, kuin kotona.
• Puolen päivän paasto 
• Ottaa ruokalista netistä, eikä lipsu siitä.  

Kaikenlaista sitä miettii, kun useimmiten ruokaa tulee syötyä paljon ja vääränlaista.  Salaatti ei aina maistu, mutta makeiset kelpaavat koska vaan.  Ruoka on aina pop.  Kotikasvatuksessa jo kehoitettiin syömään lautanen tyhjäksi.

Eläimet ne eivät mieti lihomista, vain ravinnon saanti tarpeeksi elämiseen.  Niiltä voisi ottaa oppia. 

 

Laihtumiseen tai terveelliseen elämäntapaan on helpot ohjeet.  Ne vain ovat välillä vaikeasti toteutettavia.  Hidastunut aineenvaihdunta tekee siitä vielä vaikeampaa.  Ei voisi oikeastaan syödä mitään, kun ruoka viipyy kropassa puolet pitempään kuin ennen.  En ole vielä lihava omasta mielestäni, mutta kiloja lisääntyy yllättävän nopeasti.

Olen luonteeltani iltasyöppö ja laiskuri silloin tällöin.  Siinä on sitkeä vitsa väännettäväksi.  Kokeilen nyt tällä hetkellä itselleni salliman kahvileivän syömistä jo ruuan jälkeen päivällä ja iltakahvi ilman pullaa.  Kaikki vähentäminen on kotiin päin.

 

 

 

 

 

 

Lisääntynyt vapaa-aika tuo paineita liikkumiseen

Liikkumiseen on tullut jonkin verran haasteita rajoitusten takia.  Eivät ne silti estä liikkumista.  Luovuutta on löytynyt monilta.  On pihajumppaa ja tanssia, lenkkimaastot ovat hyvin käytössä ja kuntoseurat ovat laittaneet livetreenejä facebookiin sekä youtubeen.  Olen itsekin osallistunut muutamaan jumppaan.

Ihmiset kaipaavat toisia vierelleen, jopa minäkin.  En minäkään kaipaa lenkittäjää, mutta on mukava nähdä jos muut liikkuvat näköetäisyyden päässä. 

 

Keksein itse lisätä kävelyyn voimaelementin.  Otin molempiin käsiini kouran kokoiset kivet ja nostelin niitä kävellessäni.  Tosiasiassa ne olivat käsissäni, kun kävelin metsätiellä, jolla ei liiku juurikaan ketään. Itseäni rauhoitellakseni kilauttelin kiviä välillä yhteen eläimiä karkottaakseni.  Tuskin yksikään  susi olisi niitä pelästynyt.  Se oli vain varmistuksen varmistus.  En ole siellä enkä muuallakaan metsässä nähnyt varpusta isompaa eläintä.  Olen sielläpäin lenkkeillyt sentään monta kymmentä vuotta.

Kaupungissa eläimet tulevat melkein takapihalle, metsissä niitä ei näe, vaikka kulkisi miten pitkään.

 

Jäädessäni nyt pois töistä, minun pitää liikkua paljon korvatakseni töissä tehdyn liikunnan.  Se tulee olemaan vaikeaa.  Tosin pois jäävät  melkein joka päivä taukohuoneen pöydällä tarjolla olevat karamellit ja pullat.  Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat lihoneet kymmeniä kiloja tai muuten vain lysähtäneet nauttimaan vapaa-ajasta.  En halua aikatauluttaa tekemisiäni,  liikkumisesta voisi tulla pakkopullaa.  Liikkumisen on tultava omasta halusta. 

 

Pirulanvuori

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja.

Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.

 Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.

Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän alaston.   Koivun lehtien aikaan on taas erinäköistä.

Samalla reissulla katselimme muutenkin Lavian seutuja.  Lavia on kaunista luonnoltaan.  Kunta liitettiin Poriin 2015.  Paljon järviä ja vaihtelevaa maisemaa.  Pieni metsästä tuleva puro nähtiin matkalla Pirulanvuorelta Kankaanpäähän.  Se on Velhovuoren putous,  rumemmalta nimeltään Velhonvitun putous.  Mistä näitä kansanomaisia nimiä keksitäänkään.

 Tien numero on 259.  Lähellä olevan Huuhkajavuoren kesäteatterin pihasta lähtee luontopolkuja.  Ne jäivät toiseen kertaan.

Keväinen Kirjurinluoto

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan. 

 

Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.  

Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.

Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla

Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä.  Paikka  on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu.  Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään.  Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle.  Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.

 

 

Tautinen kevät

En haluaisi mainita sitä k-sanaa, jota on nyt tuhkatiheästi mainittu uutisissa, tiedonannoissa ja muissa median lähetyksissä.  Kun asia tai tieto on jatkuvasti näkyvillä se alkaa kyllästyttää, vaikka kuinka olisi tärkeää.  Sota sairautta vastaan on ehdottomasti oikein, ei kahta sanaa siitä.  Nyt voi käydä kuitenkin kuin tiedotustaululle, kun siinä on liikaa tiedotteita osa häviää alle.  

Olen itse pysynyt terveenä, vielä ainakin.  En ole yli 70-vuotias, joita nyt kovin kehotetaan pysymään kotona.  Töissä olen vielä hetken verran, sairaalassa, jossa ei ole nähty vielä kovin paljon tähän tautiin sairastuneita.  Siihen sielläkin varaudutaan.  Kaikki kiireettömät käynnit on poistettu ja käsidesiä käytetään vielä enemmän kuin ennen.  Tosin sairaalassa ei välttämättä sairastu, paljon enemmän sairastutaan matkaillessa tai kauppojen käytävillä.  

Ulkoilua ei ole onneksi vielä kielletty.  Yksin voi pistää tossua toisen eteen ja miksei hyvän kaverin kanssa.  Porukkaa pitää välttää.  Minullakin loppui hyvin alkanut jumppaharrastus.  Nyt voi jumpata vain ulkona tai oman olohuoneen lattialla.  Mökillekin voi mennä jos se ei ole kovin pitkällä.  Voi lähteä avoimille pelloille hengittämään raikasta ilmaa ja poimia pajunkissoja.  

Hallitus yrittää varmaan kaikkensa taudin nujertamiseksi.  Itsekin voi jotain tehdä.  Yleiskunto hyväksi, vitamiinit avustamaan, silloin mahdollinen tautikin voi olla helpompi sairastaa.  

Tauti on kaikille erilainen.  Perussairauksia sairastavat ovat kaikkein kovimmilla.  Hauraat vanhukset eivät myöskään kestä vaikeaa tautia.  Tosin monet hyväkuntoiset seitsemänkymppiset ovat paremmassa kunnossa kuin rapakuntoiset keski-ikäiset.  

Ketään ei ole ihan turvassa, en minäkään, vaikka en paljon sairastakaan.  Odotan kesää nyt vielä paljon enemmän.  Kenties tauti on siihen mennessä pyyhkäissyt yli Suomen ilman suuria vaikeuksia. 😷

Voituotteiden käyttö pienemmäksi

Rasva on hyvä renki, mutta huono isäntä.  Näin vanhaa sananlaskua lainatakseni.

Oma keho on kokeilulaboratorio, jonka avulla voi kokeilla mitä mikin tuote vaikuttaa.  Olen nyt koettanut tehdä pieniä muutoksia päivittäiseen ruokavalioon esim. rasvan käyttöön.  Olen ollut käyttämättä rasvaa leivän päälle, siis mitään rasvaa.  Aikaa on mennyt kuukausi.

Samalla olen lisännyt yhden tehokkaamman liikuntakerran viikossa.  1,5 - 2 kg on lähtenyt.  Eli ei se helpolla lähde. Liikunta pitää  olla suhteellisen rasittavaa.  Hengästyä pitää ja kesto on pidempi kuin omalla tavallisella liikuntakerralla.

Rasvaa tulee levitettyä päivän aikana n. 5-10 g.  Jos ei nyt yhdelle leivälle, parille kolmelle.  Siitä kertyy kuukaudessa: 5*30 on 150 g.  Tietysti paistamiseen käytetty voi lisää grammoja.  Siitä en ole luopunut.

Oivariinin olen korvannut lehtisalaatilla.  Se antaa makua muun päällysteen kanssa.  Olen myös paahtanut leipää.  Siihen ei tarvitse lisätä kuin kurkkua ja maukas leipäsiivu on valmis kahvin kanssa nautittavaksi.

Tie on tuskallinen ja pitkä.  Ei voi odottaa painon laskevan muutamassa kuukaudessa jos sitä on kerännyt 10 vuotta tai kauemmin.  Näinkin lyhyen ajan ja pienen painonpudotuksen avulla olen huomannut positiivisia muutoksia.  

Loppupäätelmänä voin todeta, että pienet muutokset auttavat suuria muutoksia tulemaan.  Muillakin on samoja ongelmia, joista on selvittävä.  Kukaan ei ole yksin.  Joillakin on vain muutama kilo, toisilla taas enemmän, jotka jo aiheuttavat terveysongelmia.