Hampaat pääosassa

Kaikki terveyden eteen tehtävä työ on tärkeää.  Ravinto, liikkuminen ja mielen hyvänä pito, mutta eritoten suun ja hampaiden terveys on tärkeää.  Tietysti hammaslääkärit nostavat esiin suuria kauhukuvia mitä huonot hampaat ja tulehtuneet ikenet  tekevät kehossa.  Ne voivat aiheuttaa tulehduksia sydämessä ja aivoissa.  Tekonivelleikkauksiin ei pääse ennen kuin hampaat on hoidettu.  Aina on riski tulla komplikaatioita suun huonon kunnon takia.

Parempi, että otetaan huono hammas pois, ennen kuin se aiheuttaa lisää pahaa.  On harmi, kun vanhenee, eikä ruumiinosat kestä koko elämää.  Minäkään en haluaisi hampaiden poistoa ja taistelen jokaisen hampaan säilyttämisen vuoksi.  Koitan harjata ja puhdistaa hampaanvälejä kyllästymiseen saakka.  Hampaitani korjataan viimeiseen asti.  Olen joutunut luopumaan muutamasta hampaasta ja jokainen poisto on ollut pettymys.  Vielä tälläkin määrällä syödään ja hymyillään.

Omat vanhempani menettivät kaikki hampaansa alle 50 vuotiaina, joten olen onnellisemmassa asemassa.  Nykyinen hammashoito on hyvää ja hampaita säästävää.  Ei vedetä pois heti ensimmäisen reiän takia.

Makeisten määrää voisi vähentää ja muiden sokeripitoisten ruokien myös.  Siitä kiittäisi muu terveys samalla lailla.  Voisi muutama kilokin poistua.

Helteinen heinäkuu

Näinä helteisinä päivinä pitää päättää, mitä tekee vapaa-aikana.  Makaako reporankana sängyssä tuulettimen pyöriessä vai uskaltautuisiko pihalle.  Ulko-ovesta mennessä tuntuu kuin tulisi saunaan, jossa ei ole mahdollisuutta vilvoitteluun.

Helteinen sää on ensimmäinen säätyyppi, jonka poistaisin valikoimasta.  Helteitä saattaa tulla välillä enenevässä määrin, kun maapallon ilmasto on lämpiämässä.  Näihin kai taitaa olla pakko tottua.  Liikunnan voi  siirtää aamuun tai iltamyöhään jos päiväliikkuminen on mahdotonta.  

Työpaikoilla alkaa olla jo ilmastoinnit, siellä pärjää.  Kotona ei sitä mahdollisuutta ole.  Vesi on vanhin voitehista.  Suihkuttelu viileällä vedellä auttaa hetkeksi.  Veden juominen on tärkeää, niin kuin tämäkin artikkeli osoittaa.  Ei liikaa, mutta tarpeeksi.

  http://www.tohtori.fi/?page=3830134&id=1828872

Olen aikeissa huomenna pyöräillä töihin, se on ihan ok.  Töistä päästessä pitää hiukan hillitä vauhtia, ettei ole sulanut kotiin päästessä.  Olen armollinen itselleni, enkä hamua liikaa liikuntaa helteisinä päivinä.  Syksyllä, kun tulee vettä tai on muuten viileätä, voi ottaa rankemmin.

Pieni retki Ahvenanmaalle

Matkailu avartaa tai sitten ei.  Kävelyä tulee harrastettua huomaamatta, portaita ylös ja alas, mäkeä ylös ja alas, kierretäänpäs pieni lenkki, kun tuli käveltyä harhaan. Yhtäkaikki pieni matkustelu on mukavaa.  Pari päivää muissa maisemissa tekee terää itse kullekin.  Kotiolot maistuvat taas mukavammilta hetken aikaa.  Käväisimme Ahvenanmaalla kiertelemässä.  Tutustuttiin Kastelholman linnaan ja katselimme maisemia monella puolella saarta.  Auton kanssa oli mukava siirtyä paikasta toiseen, saatiin katsottua isompi pala merenrantoja.  Auton hinta ei paljon nostanut budjettia.  

Linnan historiaa opiskeltiin kylteistä ja käveltiin ympäri muureja.  Linnaa on paljon korjailtu, paljon on vielä korjattavaa.  On hienoa, että säilytetään Suomen historiallisia rakennuksia tai Ahvenanmaan, sehän on melkein oma maansa.

Borholmin linnan rauniot ovat vain raunioita.  Se on laajana alueena hyvä ulkoilupaikka.  Siellä olisi mielellään kierrellyt kauemminkin, väsymys alkoi painaa.  Aikaa oli aika vähän varattuna, oma mieli vaati aina siirtymistä paikasta toiseen.

Tiet olivat hyvässä kunnossa, ei oikein kuopan kuoppaa.  Ihmeellisen vähän liikennettä, oli kyllä arkipäivä, kun oltiin liikkeellä.  Ihan mukava on käydä katsomassa paikkoja, missä ei ole ennen ollut.

Liikunta on nykyäänkin hauskaa

Liikunta on erilaista tänä päivänä kuin ennen.  Lapset liikkuivat leikkien kaiket päivät, nyt on treenausta ja harjoitusta.  Samoin se on aikuisillakin.  Liikunta on enemmän suorittamista, kuin halua liikkua.  Oma lapsuuteni suorastaan pursusi ulkoleikkejä ja juoksemista.  Lapsia oli paljon ja aina jollain riitti virtaa leikkimiseen.  Se aktiivisin veti kaikki muut mukaansa.  Sieltä lapsuudesta varmaan lähtee rakkauteni liikkumiseen.  

Nykyisin on vaikeampaa saada lapsia liikkumaan luonnollisesti.  On niin paljon muita virikkeitä.  Kännykät ja tietokonepelit ovat kiinnostavampia, kuin metsään meno kiipeilemään puissa.  Ei liikkuminen ole aikuisille itselleenkään helppoa, kaikenlaisten houkutusten ympäröiminä.

Valinta on aina itsellä, sitä ei kukaan muu tee.  

Kaikista lapsista ei tule huippu-urheilijoita, eikä aikuisista lihaskimppuja.  Pääasia on, että liikunta on kivaa.  On hauskaa viilettää pyörällä teitä pitkin tai kävellä kujia katsellen ympäristöään.  Kaikille löytyy juuri sopiva liikuntamuoto.

Pilvien bongaus tai aaltojen laskeminen, kesäliikkumista parhaimmillaan.  Niissä harrastuksissa on ainakin mentävä luontoon.

Kaikki kuntoilu on hyvästä

Kesäloma on pyörähtänyt käyntiin hyvin liikkumisen suhteen.  Olen pyöräillyt, kävellyt, hölkännyt ja uinut.  Uinut olen tosin vasta yhden kerran, kylmillä säillä alkoi kesälomani.  Eilen rohkaisin mieleni ja kävin maauimalassa uimassa.  Lämpötila oli 16-17 plus astetta.  Ei se uintia haitannut, mutta auringossa makoilu ei oikein tuntunut hyvältä.  Talviturkin heittäminen luonnonvesiin on siirtynyt myöhäisemmäksi.  Onhan tässä vielä kesää ja lomaa jäljellä.

Tosi kuntouimarit eivät katso lämpömittaria, eikä säätä.  Heitä maauimalassa näkyikin enimmäkseen.  Lomailijat olivat vähemmistönä.

Aina löytyy tekosyitä liikunnan väistelemiseen.  Minäkin tiedän ne kaikki ja olen käyttänyt jokaista syytä.  On liian kylmä, kuuma, sateista, väsymystä ja suurin syy, laiskuus.  Ajan puutekaan ei ole syy jättää liikuntaa tekemättä.  Pieni venytyshetki kaiken kiireen keskellä ei vie aikaa enempää kuin kahvikupillisen juominen.  

Kuntoilija voi jättää silloin tällöin väliin liikkumiskertoja.  Kunto ei siitä kovin paljon laske, jos välttelyssä ei mene enempää kuin viikko.  Viikon jälkeen on suostuteltava itsensä tekemään jotain kuntonsa ja terveytensä eteen.

Kaikki kuntoilu on hyvästä.  Jokaiselle oman makunsa ja kuntonsa mukaan.  Minun kroppani vaatii rankempaa liikuntaa.  Sitä parempi olo, mitä tiukemmalle laitan itseni.  En yhtään moiti tai halveksu kansalaisia, jotka kulkevat hiljaa ja hissukseen.  Pääasia on liikkuminen.  Kaikille tulee aika, jolloin ei pääse eteenpäin, kuin hiljaa kävellen.  Sitä odotellessa!

Jano lähtee alkoholittomallakin

Alkoholittomat oluet ovat hyvä tapa huijata suuta ja vatsaa.  En ole vuosikausiin juonut humaltuakseni, pari olutta saunan jälkeen on ollut tarpeeksi.  Olen nyt ajatellut,että senkin tavan voisi jättää pois. Olen maistellut alkoholittomia oluita ja ne ovat ihan mukavan makuisia. Pidän oluen mausta, en alkoholin vaikutuksesta. Vähentämällä määrää, vähenee myös kalorit. Alkoholittomissa oluissa ei ole ollut mainittavia makueroja, ainakaan lagereissa.  Tummia oluita en ole maistellut.

Jos laskee,että vuodessa on 52 lauantaita ja joka lauantai juo kaksi olutta tekee se jo yli sata tölkkiä  kurkkuun kaadettuna. Alkoholittomassa oluessa on jonkun verran vähemmän kaloreita kuin keskioluessa. Yleensä vielä jano kasvaa juodessa. Seurassa tulee juotua enemmän. Juhannuskin on tuossa tuokiossa. Juhlat kasvattavat juomisen määrää edelleen. Minulle tuntuisi sopivan alkoholiton vaihtoehto. Sen avulla jano lähtee yhdellä purkillisella.

Vanha jaksaa heilua

Ainakin köyden varassa.  Tuppauduin jälkeläisten seuraksi Huikee- seikkailuradalle.  Se sijaitsee Yyterin lomakylän viereisessä metsässä.  Vähän epäilin jaksamistani, mutta muutaman radan jaksoin kiivetä ja liukua vaijereita pitkin.  Turvallista se oli, ei siinä mitään. Korkeus minua eniten häiritsi.  Vähän kun on korkean paikan ahdistusta.  Rohkeasti kun vaan päästi itsensä lentoon ja liitoon, niin mukavaltahan tuo tuntui. Kaikkien piti ensin suorittaa harjoitteluradan pätkä, ennen kuin pääsi varsinaisille radoille.

Hyvää ja tehokasta liikuntaa valjaissa killuminen oli.  Tasapainoa ja jonkun verran käsivoimia liikunta tarvitsi.  Turhaan aikuiset pelkäävät osallistumista temppuiluun.  Jos on jotain kipuja tai ongelmia kropan kanssa, silloin ei pidä lähteä radalle.  Minä pidin tästä liikuntatavasta.  Joskus pitää varmaan uusia keikka.

Ohjaajat seurasivat koko ajan tapahtumia ja auttoivat ongelmissa.  Alussa he jopa kiristelivät valjaita ja neuvoivat miten niihin pukeudutaan.  Toiset käyvät tämän kaltaisissa paikoissa monet kerrat.  Vaihteluna liikuntaan tämä ainakin oli hieno kokemus.

https://seikkailupuistohuikee.fi/