Autoton viikko

Vietän autotonta viikkoa, kun lainasin autoani tarvitsevalle.  Autoton ihminen joutuu liikkumaan enemmän kävellen, pyörällä tai linja-autolla.  Autottomat ihmiset ovat ehkä hoikempia kuin autolliset, minä ainakin olin.  Varsinkin jos joutuvat liikkumaan kodin ulkopuolella joka päivä.

Autoon tottuu niin nopeasti.  Tuntuu, ettei mitään matkaa voisi tehdä ilman autoa.  Kenties autottomuuteen voisi tottua yhtä nopeasti jos sitä ei olisi.  Mukavampaa liikkuminen omalla autolla on, ei tarvitse odotella linja- autoa pysäkeillä säässä kuin säässä.  Toisaalta ei tarvitse miettiä toisia tiellä kulkijoita, voi vain istahtaa penkkiin ja katsella maisemia.  Omalla autolla ajaessa maisemat jäävät sivurooliin, tärkeämpää on seurata liikennettä.

Olen tällä viikolla pyöräillyt, kävellyt ja matkustanut linjurilla.  Ihan samalla tavalla olen päässyt siirtymään paikasta toiseen ja liikuntaa on tullut aika paljon enemmän.  Töihinkin pääsen julkisella kulkuneuvolla.  Kävelyä silloinkin tulee vähän enmmän.

Pyöräillessäkin näkee enemmän.  Kuulee ja haistaa kevään.  Ei uskoisi kuinka paljon tutullakin reitillä on katsottavaa.

Fasaanien keväistä koitosta pääsin katsomaan ihan läheltä pyörälenkillä. 

Auto vaatii monta kertaa vuodessa kaikenlaisia korjaustoimenpiteitä.  Bensaakin säästyy kun kävelee silloin tällöin matkoja ja viehättyy luonnosta.

Kevät kutsuu liikkumaan

Mikä sen mukavampaa aikaa liikkua ulkona, kuin kevät.  Ei ole hyttysiä, liikaa lämpöä ja lumet ovat sulaneet.  Katupölyt voivat hiukan haitata, mutta kunnat ja kaupungit puhdistavat niitä aina kun on mahdollista.  Metsissä nekään eivät haittaa.  Polut alkavat olla sen verran kuivia, että pärjää lenkkitossuillakin.  

Minun mielestäni kevät pitäisi julistaa liikkumisen ajaksi.  Kaikkien pitäisi päästä ja lähteä ulos.  Luonto herää valmistautumaan kesään.  Lintujen laulut pauhaavat oksistoissa, eli ei kannata laittaa kuulokkeita korviin, vaan kuunnella satumaista konserttia.  Niistä ei täällä Suomessa voi nauttia täysillä, kuin pari kuukautta vuodessa.  Suomessa talvehtivat linnut eivät muuna aikana paljon lauleskele.  Niillä on niin paljon puuhaa ruuan etsimisessä.

Kiinnostavia polkuja ja reittejä kannattaa katsella ja etsiä.  Aina löytyy joku polku tai tienpätkä jota ei ole huomannut kiireessä.  Seuraava vapaahetken tai päivän koittaessa kannattaa lähteä tutkimusmatkalle ympäristöön.

Olen utelias luonteeltani ja poikkean silloin tällöin oudoillekin reiteille.  Toisinaan sieltä ei löydykään läpikulkua ja on tultava samaa reittiä takaisin, mutta tulipa liikuttua ja tutkittua sekin paikka.

Keväällä näkee puut eri tavalla.  Tiheät oksistot muodostavat aivan kuin verisuoniston ilmaan.

Metsien ja puistojen lehtipuut ovat puupatsaita joiden hennot oksat saavat kohta lehtipeitteen.  Kevät on yllätyksiä täynnä, kun vain on aikaa joskus pysähtyä tutkimaan luontoa.  Joskus on hyvä antaa mahdollisuus hetken levähdykseen liikunnan aikana.

Levähdyksien ansiosta jaksaa ehkä pidemmän lenkin tai tulee oleskeltua ulkoilmassa kauemmin.  Sisätiloissa saamme olla kyllästymiseen saakka.  Nyt on aika lähteä liikkeelle!  

Lihaksista lämpöä ikääntyessä

Lihaksia kannattaa kasvattaa ja pitää yllä vanhempanakin.  Tutkimuksissa on todettu lihaksikkaiden ihmisten palelevan vähemmän.  Vanhuksilla lihakset katoavat, eivätkä pidä enää lämpöä yllä.  Samoin palelevat laihat ihmiset, joilla ei ole lihaksia ja lihavat ihmiset.  Kannattaa siis pysyä hyvässä lihaskunnossa kaiken ikää.  

Ei ole hyväksi jos majoitutaan lämpimiin tiloihin tekemättä mitään.  Kuntosalit ovat ihan hyvä paikka kasvattaa lihaksia, mutta ulkoilmassa saa happea ja auringonvaloa.  Minusta ei ole hyvä valinta myydä omakotitalo ja muuttaa keskustaan kerrostaloon.  Omakotitalossa löytyy aina jotain puuhattavaa pihalta.  Tietysti sitten se on hyvä jos sairaus on vienyt kaikki voimat.  

Kotipuuhissa ei tarvitse ostaa kalliita lihaskuntolaitteita.  Puiden pilkkominen, puutarhan hoitaminen ja talvella lumen luonti tuo lihaksiin voimaa, jolla jaksaa puurtaa seuraavaan koitokseen.

Jos pistetään vierekkäin saman ikäiset 65 vuotiaat, joista toinen on velttoillut kaiken ikää ja toinen tehnyt lihastensa eteen töitä, niin ensimmäistä voidaan kutsua vanhukseksi ja toista myöhäiseen keski-ikään kuuluvaksi.  Ainakin kuntonsa puolesta.  Vuosia on saman verran, mutta ne on eletty eri tavalla.

Vireä seniori-ikä pitäisi olla kaikilla tavoitteena.  Minä koetan pitää sen johtoajatuksena ikääntyessäni.  Ensimmäinen ajatukseni oli: terveenä eläkkeelle ja se taitaa onnistua, kun jokunen vuosi on vielä jäljellä työaikaa.

Hankikantohiihto

Hankikantohiihto pelasti täysin hiihtokauteni.  Porissa ei näillä lähikulmilla viitsinyt lähteä hiihtämään.  Viime kerralla sai jo väistellä multaa ja hevosenpaskoja.

Pohjois-Satakunnassa on vielä täysi talvi.  Talvilomapäivät osuivat kerrankin oikeaan kohtaan.  Kyllä kannatti lämmittää koko talven kylmänä ollut mökki.  Pakkanen oli kovettanut hanget pelloilla ja lunta oli vielä runsaasti.  

Hiihtelin hankia ja metsäteitä.  Nimenomaan hiihtelin.  Ei se ollut mitään hampaat irvessä hiihtämistä, vaikka hiihtelyssä hiki tulikin.

Nautin talvinäkymistä ja pysähtelin vilkuilemaan ympärilleni.  Minua ei pelota liikkuminen metsässä.  Näin paljon hirven ja peuran jälkiä.  Kai siellä joku petoeläinkin liikkuu, kun saaliseläimiäkin on.

Pelloillakin oli nautinnollista sujutella ilman uppoamisia.  Tunsin meneväni oikein vauhdilla eteenpäin.  Pientä lasketteluakin sai harrastaa, kun pellot ovat usein rinteessä, kallellaan jonnekin päin.  Aurata oikein piti, ettei olisi mennyt liian vauhdikkaasti.  Hankikantoja ei pääse kokemaan edes joka talvi.  En ole pitkään aikaan hiihtänyt monena päivän peräkkäin.  Lihakset kipeytyivät normaalisti, ei liikaa.  Nyt jaksaa taas tehdä työpäiviä jonkun aikaa.

Aineenvaihdunta lopahtaa jos ei liiku

Aineenvaihdunta hidastuu vanhetessa, se on fakta.  Pitäisi lisätä liikuntaa, mutta ei välttämättä jaksa.  Oravanpyörä on valmis.  Liika syöminen on pääsyy lihomiseen.  Lihominen taas aiheuttaa laiskistumista.  Vaikea on hypätä pois siitä oravanpyörästä.  Lohdullisesti luin artikkelin, jossa sanottiin iäkkäämmillä painoindeksi voi olla pari- kolme numeroa isompi.  Ei välttämättä tarvitse olla nuoruuden mitoissa, kun ikä alkaa kutosella.

Ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi voi aloittaa hiljalleen.  Oma tuntemus kertoo paljon siitä, mikä on itselle hyväksi.  Jos kahvin juonti aiheuttaa vaivoja, sydämentykytystä tai unettomuutta, silloin voi jättää joka toisen kupin juomatta.  Minä pidän kahvista ja juon sitä n. neljä mukillista päivässä.  En juo kahvia kovin myöhään, tuntuu, että se vie unen.  Ostin kokeiltavaksi kofeiinitonta kahvia ja olen korvannut sillä yhden mukillisen päivässä.  Se maistuu ihan kahvilta.  Siinä saa kahvin hyödyt, mutta jos närästää, silloin sekään ei käy.  Närästys ei johdu kofeiinista.

https://www.idealista.fi/kofeiiniton-kahvi

Seniori-ikäiset joutuvat usein pohtimaan ruokavaliota vanhetessaan.  Elimistö ei kestä enää kaikkea, mitä sinne päivittäin tuppaa.  Silloin voi harventaa haitallisia ruokia.  Mitään ei tarvitse lopettaa jos ruoka ei aiheuta kovia kipuja.  

Liikunta onkin se vaikeampi juttu.  Siinä on ajoittain minunkin otettava käyttöön lahjonta ja kiristys, kuten lapsenkasvatuksessa.  

Lajikirjoa on ainakin lisättävä.  Joskus ei kiinnosta lenkkeily, silloin on lähdettävä uimaan tai pyöräilemään.  Aina olisi hyvä olla takataskussa uusi laji tai halu kokeilla jotain muuta.  Kaikenlainen liikkuminen aktivoi aineenvaihduntaa.

Mittareita liikkumiseen

Testiohjelmien lataaminen puhelimeen on helppoa.  Tuleeko niitä sitten käytettyä, se on toinen juttu.  Automaattisesti käynnistyvä askelmittari on kaikkein helpoin juttu.  Sellainen löytyi ainakin Samsung puhelimesta, nimeltään S Health.  Muita toimintoja en ole siitä ohjelmasta käyttänyt.  

Latasin puhelimeeni suositun Sports Trackerin.  Siinä pitää valita laji, juoksu tai kävely, ennen kuin se alkaa mitata.  Ohjelma mittaa matkan gbs:n avulla.  En ole siihen vielä tarkasti tutustunut kuinka hyvin se mittaa askeleet.  Matkan mittaus on hyvä juttu, kun ei aina mene samaa reittiä.  Tietysti muutaman kuukauden aikana ehtii kiertää lähimmät reitit moneen kertaa, joten matkat on aika pian selvillä.

http://www.terve.fi/81465-10-parasta-terveys-ja-liikuntasovellusta

Luulin, ettei varsinaista aktiivisuusmittaria saa ladattua puhelimeen, mutta turha luulo, sellainen on jo keksitty.  En aio kokeilla miten se toimii.  

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.sensorfit.easyfit.app&hl=fi

Aktiivisuudesta on pidettävä itse huolta, jos se menee siihen, että pomppaa ylös, kun kone piippaa, ollaan jo hakoteillä. 

Askelmittareita on paljon ja kaikenlaisia.  Minullakin on niitä ollut muutama.  Vyötärölle laitettava mittari pysyy mukana hyvin ja on ehkä varmempi mittari kuin puhelimissa olevat, ainakin oman kokemukseni mukaan.  Puhelimen mittari saattaa olla liian herkkä, mukaan tulevat kaikki pienetkin liikahdukset.  Tosin ovat nekin liikkumista. 

https://tekniikanmaailma.fi/tm-vertailu-askelmittarit/

Liikuntaan tulee mittausten avulla lisää mielenkiintoa jos aktiivisuus alkaa hiipua.  Liikkumaan voi lähteä mitatakseen kuinka pitkä se pisin lenkki olikaan, minkä jaksoin hölkätä.

Kevättä kohti mennään ja kunto pitäisi saada nousuun.

Pakkaspäivät

Pakkaspäivinä, aurinkoisina sellaisina, voi lähteä lähiluontoon kameran kanssa.  Nuuhkia lumen ja talven tuoksuja, siristellä silmiään auringon paisteessa ja antaa kameran laulaa.  Kunto kasvaa kohisten, kun kapuaa rinteitä lumessa.  Kuvaamiseen innostuu niin paljon, ettei huomaa muiden kulkijoiden ihmetteleviä katseita.

Lumipäinen kalliokotka valvoo maastoa.  Lähiluonnossakin löytää uusia kuvakulmia, kun vielä lisää ripauksen mielikuvitusta. 

 Pieni joki, Varvourinjuopa, on jäätynyt ja siihen on voitu tehdä latuja sunnuntaihiihtäjien iloksi.













Kirjurinluodosta otettuja kuvia.  Kirjurista on tullut kaupunkilaisten ulkoilupuisto.  Siellä pääsee mm. hiihtämään ja luistelemaan.  #kansallinenkaupunkipuisto