Juoksun hurmaa

Hurma taitaa olla vähän väärä sana kun puhuu minun juoksulenkistäni.  Jaksoin tänään juosta noin 7 km.  Se on paljon kun en ole yli 4 km lenkkejä juossut ja niitäkin aika vähän.  Jalat alkoivat jo puutua viimeisillä metreilla.  Jaksoin kuitenkin ja se oli hyvä uutinen.  En olekaan aivan rapakunnossa.  Tosin aikaa meni paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten.  Näinhän se on, ettei matka tapa vaan vauhti.

Huomenaamulla voi olla reidet ja pohkeet kipeinä.  Se ei harmita kun tietää tehneensä sen eteen liikunnallista harjoittelua.  Viikon päästä alkaa loma ja toivottavasti saan itsestäni irti enemmän juoksulenkkejä.  Juoksusta tulee niin mahtava olo jälkeenpäin pitkäksi aikaa.  Minulla on ollut hyvä tuuri kun on vielä kuntoa ja terveyttä sen verran, että voin nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.

Olisipa askeleeni kuin kissan pehmeä askellus.  Vaan ei ole.  Askellus muistuttaa enemmän puhvelin ryntäilyä.

Ruokavalion viilausta

Auttaisi paljon jos pysyisi suunnitellussa.  Ylimääräisten välipalojen syönti lihottaa kaikista eniten.  Työpaikallani on lähes joka päivä jotain tarjottavaa.  Joku tulee matkoilta tai lomalta ja tuo tarjottavaa.  Synttärit, nimipäivät tai joku muu syy tuoda pullaa, karamellejä ja keksejä.  Suunnitelmissani on nyt kieltäytyä niistä jonkun aikaa.  Aina siinä muutaman kalorin saa nitistettyä.  Kotona on pakko iltakahvin kanssa syödä pullaa, siitä en luovu.

Kun tekee pieniä vähennyksiä joka päiväisiin tapoihin, niin eiköhän ala kilot tippua.  En nyt suoranaisesti ole laihdutuskuurilla.  Välillä vain on niin turpea olo ja miettii eikö minulla tosiaan ole sen vertaa voimaa, että pystyisin olemaan ilman huonon olon tekeviä ruokia tai makeisia.

Karppaamistakin olen miettinyt.  Se on vaikeaa, kun pidän leivästä, perunasta ja pullasta.  Ihailen sellaisia ihmisia, jotka vain alkavat noudattaa jotain ruokavaliota.  Tuntuu, ettei heillä ole mitään vaikeuksia,  Voi olla, että olen väärässä.

Liikkuminen mielentilana

Liikunta ON mielentila.  Puhutaan mielikuvaharjoittelusta tai jostain samankaltaisesta niin se jo todistaa asian.  Liikkumisen ja urheilun ollessa väkisin pungertamista, pitemmän päälle liikunta unohtuu.  Aloitan liikunnan pohjustamisen jo sängyssä aamulla maatessa.  Mitä tänään jaksaisin, viitsisin tai ehtisin tehdä.  Aina kaikki ei ole mahdollista.  Tekosyitä löytyy aina niin minulla kuin monella muullakin.

Liikuntahetket voi tehdä pieninä palasina pitkin päivää.  Minä kun olen muutenkin pikkuhiljaa-tekijä niin minulle sellainen sopii kaikkein parhaiten.  Venyttelen ovenkarmeissa, kyykkään kotitöitä tehdessä, pyöräilen töihin tai voimistelen televisiota katsellessa.  Hikiliikuntakin tuntuu parhaalta hitaasti aloittamalla.  Ei voi lähteä suoraa päätä ovelta juoksemaan henki hapatuksessa.  Matka päättyy seuraavaan mutkaan jos näin tekee.

Pelkkä mielikuvaharjoittelu ei anna tulosta.  On varmempaa lähteä liikkeelle.

Ruosniemen luontopolku, Pori

Kuntopolku on hämyinen paikka päivänvalollakin.  Puita on kaatunut ristiin rastiin.  Polkua ei ole juurikaan kunnosteltu ja opasteet ovat vinksallaan, mutta paikkakuntalaiset sen kyllä löytävät.  Minä patikoin siellä aina silloin tällöin, joskus juoksenkin.  Polut vain ovat niin kivikkoisia ja juuria täynnä.  Tarkkana pitää olla ettei kompastu.  Näin keväällä metsä on valkovuokkoja, kieloja ja metsätähtiä täynnä.  Siellä on hauska kävellä, eksymisestä ei ole pelkoa vaikka polkuja risteilee sikin sokin.  Metsä on niin lähellä teitä, ettei pääse eksymään.

En tiedä hoitaako polkua ketään.  Joskus se on kuitenkin sinne viitoitettu.  Harmi, että polku ei ole kaikkien tiedossa.   Huonojalkaisille polku ei käy.  Siellä on niin paljon esteitä.  Osa luontopolusta kulkee metsänomistajan toimesta kaadetun metsän läpi.  Siitä en enää oikeastaan ole kävellyt.

 Sieltä löytyy opastaulujakin, luonnosta ja miten se on aikojen saatossa muovautunut.

Minun kävelyni päättyy Pori-Kankaanpää väliseen rataan, jota ei kuljeta muuten kuin resiinalla.

Kunnia porilaisuudelle

Jesse teki sen.  Jesse Joensuun upea peliteho antoi Suomelle mahdollisuuden jatkaa ainakin seuraavaan peliin.  Piru oot kun Porist oot.  Positiivisessa mielessä.  Porista ei aina pääse lähtemään lentokoneella tai junalla Helsinkiin.  Pirkanmaa havittelee Satakuntaa itselleen, mutta porilaiset ovat täällä vielä.  Porilaisuus ei lähde sisimmästä vaikka asuisi missä.

Kesälajien taitajat ovat seuraavana vuorossa.  Nooralotta Neziri, Matti Välimäki, Tuomas Seppänen ja monet muut voivat näyttää porilaisen sisun.  Porilaiset voivat olla sisäänpäin kääntyneitä, mutta luovuttajia me emme ole.  Taistellaan loppuun saakka.

Porissa ei ole isoja mäkiä missä treenata, täällä on kuitenkin usein vastatuuli.  Sitä päin kun puskee niin voimat karttuu.  Pori on hieno kaupunki, jota turhaan mollataan.

Suklaapatukat

Taitaa olla vähän itsensä huijaamista kun ostaa energiapatukoita tai suklaalla päällystettyjä myslipatukoita.  Näihin nyt kuitenkin olen hurahtanut.  Illalla tekee niin mieli makeaa iltapalan jälkeen.  Se on kuin tauti.  Siitä ei pääse irti.  Kaikki kaapit on koluttava makean löytämiseksi.  Siinä menee kuivahtaneet keksit ja pullansiivutkin. 

Löysin tällä kertaa kaupasta patukoita joissa on 70 kcal kappaleessa.  On se nyt vähän vähemmän kuin normaalisuklaapatukassa.  Liikunnalla saa tuhlattua noin 300-500 kaloria tunnissa.  15 minuutissa saa sen siis kuitattua.  Puolustus löytyy makeanhimolle.  Liian tiukkapipo ei sovi olla.  Elämässä saa ollla nautintoja ja jos nautinto löytyy patukasta, niin mikä ettei.  Olen turhaan odottanut keksintöä kalorittomasta suklaasta.  Sellainen ihminen olisi hetkessä rikas.

Ihminen on aina pitänyt makeasta.  Se varmaan antaa ihmiselle aivoihin asti ulottuvaa hyvänolon tunnetta.  Ei sitä muuten voi ymmärtää.  Olen silti mieluummin suklaan uhri kuin huumausaineiden.  

 

Arkiliikunta

Tein kortista asiaa ja vein sen postilaatikkoon, joka täällä maalla sijaitsee kahden kilometrin päässä mökiltä.  Näin sain taas vähän liikuntaa suoritettua.  Joskus on pakko vähän houkutella itseään tekemään jotain.  Puutarhatöistä sain taas voimaharjottelua.  Arkiliikunta on hyvää kun sitä tekee joka päivä jonkun verran.  En voisi lomailla pitkää aikaa sellaisessa paikassa, jossa ei pääsisi tekemään mitään ruumiillista työtä.  Etelän rantalomat olisivat minulle kauhistus.

Hiljaa liikkuessa aivotkin toimivat.  Kävellessä tulee pohdittua kaikenlaista.  Esimerkiksi mitä kirjoittaa blogiin tai kiperiä tilanteita, jotka tulee käsitellä.  Puhekaveriakaan en kaipaa.  Luonto on läsnä ja antaa vastauksia kysymyksiin.  Tosiasiassa itse kysyy ja vastaa niin saa toivotun vastauksen.