Pirulanvuori

Lähellä asuminen ei auta, että tuntisi lähiseutujen luontokohteet.  Vihjeiden ja suosittelujen kautta löytää katsomattomia paikkoja.

Porin Lavian ja Suodenniemen rajalla oleva Pirulanvuoren näkötorni oli tällainen kohde.  Nyt se tuli korkattua. Suuntasimme sinne kauniina kevätpäivänä.  Sinne pitääkin mennä lumettomana aikana koska siellä ei ole talvikunnossapitoa.  Kauniit helmiketjussa olevat järvet ovat perisuomalaista maisemaa.  Tämä maisema on kuvattuna euron kolikon toisella puolella.

 Kävely 250 m sorattua tietä ja parit portaat oli noustava päästäkseen näkötornin juurelle.  Torni on rakennettu 2012 Suodenniemen Lions Clubin toimesta.  Kaunis metsä ympäröi tornia.  Kapuaminen, ensin polkua ja vielä portaita torniin, ei ollut kovin raskas.  Tietysti liikuntarajoitteiselle tämä paikka ei sovi.

Torni on niin korkealla kalliolla, näkyy hyvin pitkälle.  Puiden latvat eivät ole esteenä, niin kuin monen tornin kohdalla.  Näin keväällä maisema oli vähän alaston.   Koivun lehtien aikaan on taas erinäköistä.

Samalla reissulla katselimme muutenkin Lavian seutuja.  Lavia on kaunista luonnoltaan.  Kunta liitettiin Poriin 2015.  Paljon järviä ja vaihtelevaa maisemaa.  Pieni metsästä tuleva puro nähtiin matkalla Pirulanvuorelta Kankaanpäähän.  Se on Velhovuoren putous,  rumemmalta nimeltään Velhonvitun putous.  Mistä näitä kansanomaisia nimiä keksitäänkään.

 Tien numero on 259.  Lähellä olevan Huuhkajavuoren kesäteatterin pihasta lähtee luontopolkuja.  Ne jäivät toiseen kertaan.

Keväinen Kirjurinluoto

Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin.  Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut.  Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä.  Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle.  Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja.  Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan. 

 

Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona.  Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.  

Aution näköistä oli vielä.  Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa.  Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen.  Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla.  Pohjoisemmassa toki enemmän.  En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.

Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan.  Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla

Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä.  Paikka  on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu.  Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään.  Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle.  Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.

 

 

Tautinen kevät

En haluaisi mainita sitä k-sanaa, jota on nyt tuhkatiheästi mainittu uutisissa, tiedonannoissa ja muissa median lähetyksissä.  Kun asia tai tieto on jatkuvasti näkyvillä se alkaa kyllästyttää, vaikka kuinka olisi tärkeää.  Sota sairautta vastaan on ehdottomasti oikein, ei kahta sanaa siitä.  Nyt voi käydä kuitenkin kuin tiedotustaululle, kun siinä on liikaa tiedotteita osa häviää alle.  

Olen itse pysynyt terveenä, vielä ainakin.  En ole yli 70-vuotias, joita nyt kovin kehotetaan pysymään kotona.  Töissä olen vielä hetken verran, sairaalassa, jossa ei ole nähty vielä kovin paljon tähän tautiin sairastuneita.  Siihen sielläkin varaudutaan.  Kaikki kiireettömät käynnit on poistettu ja käsidesiä käytetään vielä enemmän kuin ennen.  Tosin sairaalassa ei välttämättä sairastu, paljon enemmän sairastutaan matkaillessa tai kauppojen käytävillä.  

Ulkoilua ei ole onneksi vielä kielletty.  Yksin voi pistää tossua toisen eteen ja miksei hyvän kaverin kanssa.  Porukkaa pitää välttää.  Minullakin loppui hyvin alkanut jumppaharrastus.  Nyt voi jumpata vain ulkona tai oman olohuoneen lattialla.  Mökillekin voi mennä jos se ei ole kovin pitkällä.  Voi lähteä avoimille pelloille hengittämään raikasta ilmaa ja poimia pajunkissoja.  

Hallitus yrittää varmaan kaikkensa taudin nujertamiseksi.  Itsekin voi jotain tehdä.  Yleiskunto hyväksi, vitamiinit avustamaan, silloin mahdollinen tautikin voi olla helpompi sairastaa.  

Tauti on kaikille erilainen.  Perussairauksia sairastavat ovat kaikkein kovimmilla.  Hauraat vanhukset eivät myöskään kestä vaikeaa tautia.  Tosin monet hyväkuntoiset seitsemänkymppiset ovat paremmassa kunnossa kuin rapakuntoiset keski-ikäiset.  

Ketään ei ole ihan turvassa, en minäkään, vaikka en paljon sairastakaan.  Odotan kesää nyt vielä paljon enemmän.  Kenties tauti on siihen mennessä pyyhkäissyt yli Suomen ilman suuria vaikeuksia. 😷

Voituotteiden käyttö pienemmäksi

Rasva on hyvä renki, mutta huono isäntä.  Näin vanhaa sananlaskua lainatakseni.

Oma keho on kokeilulaboratorio, jonka avulla voi kokeilla mitä mikin tuote vaikuttaa.  Olen nyt koettanut tehdä pieniä muutoksia päivittäiseen ruokavalioon esim. rasvan käyttöön.  Olen ollut käyttämättä rasvaa leivän päälle, siis mitään rasvaa.  Aikaa on mennyt kuukausi.

Samalla olen lisännyt yhden tehokkaamman liikuntakerran viikossa.  1,5 - 2 kg on lähtenyt.  Eli ei se helpolla lähde. Liikunta pitää  olla suhteellisen rasittavaa.  Hengästyä pitää ja kesto on pidempi kuin omalla tavallisella liikuntakerralla.

Rasvaa tulee levitettyä päivän aikana n. 5-10 g.  Jos ei nyt yhdelle leivälle, parille kolmelle.  Siitä kertyy kuukaudessa: 5*30 on 150 g.  Tietysti paistamiseen käytetty voi lisää grammoja.  Siitä en ole luopunut.

Oivariinin olen korvannut lehtisalaatilla.  Se antaa makua muun päällysteen kanssa.  Olen myös paahtanut leipää.  Siihen ei tarvitse lisätä kuin kurkkua ja maukas leipäsiivu on valmis kahvin kanssa nautittavaksi.

Tie on tuskallinen ja pitkä.  Ei voi odottaa painon laskevan muutamassa kuukaudessa jos sitä on kerännyt 10 vuotta tai kauemmin.  Näinkin lyhyen ajan ja pienen painonpudotuksen avulla olen huomannut positiivisia muutoksia.  

Loppupäätelmänä voin todeta, että pienet muutokset auttavat suuria muutoksia tulemaan.  Muillakin on samoja ongelmia, joista on selvittävä.  Kukaan ei ole yksin.  Joillakin on vain muutama kilo, toisilla taas enemmän, jotka jo aiheuttavat terveysongelmia.

Uusi tai vanha harrastus kannattaa aloittaa

Tammikuu on otollinen aika aloittaa uusi liikuntaharrastus.  Se pasahti minunkin päähäni jostain lehtijutusta tai mainoksesta.  Olen joskus vuosia sitten käynyt aktiivisestikin jumppatunneilla liikuntaseurassa.  Harrastus jotenkin lopahti huonon tarjonnan, laiskuuden ja väsymyksen vuoksi.  Silmäilen joka syksy ja tammikuussa olisiko seuralla mitään minulle sopivaa tarjontaa.  Nyt sain silmiini tunnin, jossa liikutaan ryhmässä, ei aerobiciä vaan retrobiciä.  

Minun uusi harrastukseni on siis uusvanha harrastus.  Ei uuden opettelua vaan vanhoja tuttuja askelsarjoja.  V-askel, tiimalasi, chase, keinu ja askelta eteen ja taakse.  Väliin pyörähdys.  Hyvin pysyin mukana ja hiki tuli.

Kolmen vartin liikuntahetki oli ihan riittävä, kun koko ajan liikuttiin.  Minulla tosin oli liian painavat tossut ja hankinkin seuraavaa tuntia varten kevyemmät.  Ihan voimistelutossuissa ei kannata lähteä mukaan, aerobictossut ovat kevyet, mutta tukevammat.

Liikuntamuotoja löytyy jokaiselle, ulkona ja sisällä, yhdessä tai yksinään.  Kenenkään ei tarvitse jäädä vaille omaa liikuntamuotoa.

Vaikka hinta tuntuikin aika isolta 80€ kevätkausi niin tällä rahalla saa käydä monessakin ryhmässä viikossa jos vain kunto kestää.  Noin kymmenen kertaa tekee 8€/kerta.  Se riippuu ihan itsestä kuinka monta kertaa käy.  Ilmaiseksi voi käydä lenkillä tai jumpata kotona, mutta oman kokemuksen mukaan on tehokkaampaa jumpata ryhmässä.  Ei kehtaa kovin kauaa seisoskella lattialla, kun muut ahertavat hiki tukassa.

Makean himo

Hyvään kuntoon pääseminen tarvitsee ensimmäisenä PÄÄTÖKSEN ryhtyä liikkumaan ja syömään terveellistä ravintoa.  Se on oikeastaan tärkein teko.  Toisena tulee heti pysyminen päätöksessä.  Kolmantena ylläpitäminen päätöksen suhteen.  

Kun ja jos on päässyt tähän saakka ja nähnyt vaikutukset on jo voiton puolella.  Minulle liikkuminen on ollut aina se helppo osuus ja liikunnan ylläpitäminen.  Terveellinen ravinto on kompastuskivi johon kompastun alinomaa.  Koitan tsempata itseäni ja kompastellen pystyn jonkun aikaa muistamaan mitä kuuluu syödä.  Ei tarvita, kuin tarjolla olevat suklaamakeiset tai hyvät tarjottavat kahvipöydässä, niin lankeaminen on varma.  Kenties minun pitäisi vahvistaa tahdon lujuutta.

Mistä löytyisi se viisastenkivi, joka saisi makeanmussuttajasta terveellisen ruuan perikuvan.  Ei se ensimmäinen suklaapala tai pullansiivu ole se väärä valinta vaan sen jatkumo.

  https://www.is.fi/laihdutus/art-2000006005555.html

Tämän linkin takaa löytyy muutama syy makeanhimoon.  Ne liittyvät useimmat perustarpeisiin.  Nälkään, uneen ja pariin muuhun tarpeeseen.  

Ensimmäisenä olen koettanut panostaa aamiaiseen.  Se on ainakin alku.  Hyvällä aamiaisella pärjää hyvin lounaaseen saakka tai ainakin hyvin pienen välipalan kanssa.  Siihen riittää hedelmä tai joku vastaava.  

Vaikea osuus itselleni on ilta ja television viereen istuminen.  Olosuhteet näkyivät linkissäkin olevan yksi tärkeä tekijä makeanhimoon.  Syöminen yhdistyy mielessä tiettyyn tapahtumaan.  Joillekin se on automatka, elokuvat tai kahvipöytä.  Olen vähän kateellinen ihmisille, jotka pystyvät kieltäytymään herkuista missä tilanteessa tahansa.  

Pieni pala harrastustani käheän äänen myötä.  Harrastukset vievät myös pois ruokapöydän äärestä.

Painoilla vai ilman

Nyt on taas tulleet myyntiin pari vuosikymmentä sitten muodissa olleet painot nilkkoihin ja ranteisiin.  Heräteostona minäkin ostin nilkkapainot pari viikkoa sitten.  En niitä ajatellutkaan kävelylenkille laittaa ja siitä vähän varotellaankin.  Nilkat voivat rasittua vääristä paikoista. 

Olen painoja pitänyt kotosalla.  Ihan vaivihkaa voi harjoittaa jalkalihaksia ja vatsalihaksia televisiota katsellessa.  Kotona jumpatessa ne voisivatkin lisätä jonkun verran tehoa.  Niiden avulla voi kuluttaa 10-15 % enemmän energiaa.  Sen olen jostain lukenut.  Ostin aika kevyet painot 0,75 kg/1 kpl.  Kyllä ne sen verran tuntuivat etten jaksanut niitä ensimmäisenä päivänä pitää kuin pari tuntia.  Nyt menee jo puoli päivää kevyesti.

 Painoja suositellaan laittamaan ainakin kävellessä mieluummin vyötärölle lähemmäs vartaloa.  Minulla on siinä kohtaa oma vyötärörengas ei siihen mahdu.  Ranteisiin en laittaisikaan painoja.  Kädet ja olkapäät ovat jo sen verran kärsineet,  etteivät kestä ylimääräistä painoa.

Näin pienet painot ovat suhteellisen halpoja.  Näppärä tekee käsityönä omat.  

Tietysti harjoitusta voi lisätä muillakin keinoilla.  Tihentämällä tahtia tai kävelemällä mäkisemmässä maastossa.  Tämä tuntui silti kokeilemisen arvoiselta keinolta.  Laiskempi keksii aina keinoja.  Välikausiharjoitteluna nämä toimivat ihan hyvin.  Täälläpäin on satanut vettä ja välillä räntää, mieluummin sisällä painojen kanssa, kuin vesisateessa ilman painoja.

Lumi pysyy maassa noin yhden päivän ja sulaa pois vesisateessa.