Polvi vaivaa

Silloin alkaa harmittaa kun joku, pienikin vaiva estää tai rajoittaa liikkumista.  Jalkojen hyvinvointi ja kivuttomuus on tärkeä osa liikunnan iloa.  Kun polvi pettää tai nilkasta juilii, ei halua lähteä liikkumaan.  Ensin on pakko levätä suurin kipu pois, mutta jatkossa on lähdettävä pienillä askeleilla eteenpäin.

Omalle kohdalle sattui jostain käsittämättömästä syystä polven nuljahdus, siis kotona.  En tehnyt mitään ihmeellistä, liikahdin sivusuunnassa ja polvi oli väärässä asennossa.  Kävelemään pystyy, mutta polven koukistaminen tekee kipeää.  Noin helposti vammautuminen tapahtuu. Vammaa pitää seurata, hoitaa kylmällä ja särkylääkkeellä.  Jos vamma pahenee tai alkaa kerätä nestettä, on pakko lähteä lääkärin vastaanotolle. 

Miten sitten voi liikkua?  Pyöräileminen ei käy, eikä juokseminen, joten vaihtoehdoksi jää käveleminen tasaisella maalla.  Parempi sekin kun ei mitään.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00772

Polven vaivat saattavat olla pitkäaikaisia ja niihin kannattaa suhtautua vakavasti.  En kuitenkaan halua ryhtyä makailemaan ja odottelemaan, siinä voi lihaskunto äkkiä rappeutua.  Pieni liike pitää aineenvaihdunnan liikkeellä vammautuneessa kohdassakin.

Vapaus liikkua

Kevätaamun raikkaus ja lenkkipolku, mikä sen parempaa liikkuvalle ihmiselle.  Pitkän ja pimeän talven jälkeen auringonpaiste pistää metsän hohtamaan.  Vihreä väri lisääntyy hurjaa vauhtia.  Hölkän vauhdissakin ehtii ihailemaan kukkivia valkovuokkoja ja kuunnella lintujen iloista sirkutusta.  Käkikin kukkui ja kukkumiskertoja laskin olevan kymmeniä.  Ei siis mitään huolta huomisesta.  

Suomalainen vapautuu keväällä luontoon.  Pimeässä pirtissä istuminen saa riittää.  Nyt on lähdettävä ulos niin kauan kun säät ovat näin upeita.  Oma kissanikin haluaa ulos vapauteen.  Häkkikin rakennettiin ulkoilua varten, mutta katto jäi vähän hölläksi ja sieltä vaan kissa kampesi itsensä ulos.  Olisi pitänyt antaa sille nimeksi Papillon.

Meillä suomalaisilla on hyvin asiat kun on jokamiehen oikeudet.  Voi mennä vapaasti metsään liikkumaan, kukaan ei tule vaatimaan liikkumislupaa.  

Liikunta on halpaa jos ei tarvitse huippuvarusteita.  Metsässä ei kukaan näe onko lenkkarit tämän vuoden mallia vai onko varusteet viime vuosituhannelta.  

Muutos on tavoitteena

Lueskelin tällaisella sivulla olevaa kirjoitusta ja olen samaa mieltä.  Muutos ei tosiaankaan tapahdu mukavuusalueella.

https://mielenihmeet.fi/muutos-tapahdu-mukavuusalueella/

Jos haluaa muutosta tapahtuvan teoissa esim. laihdutuksessa tai yleensä ruokavaliossa, on silloin astuttava alueelle, joka ei aina ole mukavaa.  Liikunnassa tapahtuu hyviä asioita ja eteenpäin menemistä jos joskus tekee jotain enemmän.  Lisää aikaa tai tehoa, muuttaa tottumuksia ja tapoja ja asettaa itselleeen tavoitteita.

Muutoksessa on vaikeinta sen pysyminen.  Helppoa on päättää: olenpa tämän viikon ilman juustoa ja voita.  Seuraava viikko on se muuri, minkä yli on kavuttava jos aikoo pysyä muutoksessa.

Liikunnassa ja ruokavalioissa elintapojen muutokseen ei riitä viikko eikä kaksi,  Muutama kuukausi voi olla hyvä tavoite.  Pienet repsahdukset eivät haittaa vaan suuret.  Viikon muutos ei auta mitään jos seuraavan viikon syö kuin iso eläin ja makaa reporankana sohvalla.

Taistelen itse joka päivä huonoja tapoja vastaan.  Olen varsinainen suklaaimuri ja pullan syöjä.  Muutama liikakilo ei niinkään häiritse vaan huono olo liiallisen makean syönnin jälkeen.  Kiloni pidän kohtuullisella tasolla liikkumalla, jossa siinäkin on parantamisen varaa.

Unelmat toteutuvat pienillä muutoksilla.  Pienet muutokset johtavat suurempaan ja silloin huomaa olevansa tavoitteessa, mikä se sitten onkaan.

Kevään luonnon tarkkailua

Keväinen luonto voi olla sykähdyttävä ja kaunis.  Vihreätä ei vielä näy ja lunta tulee viikoittain, mutta onneksi se sulaa samantien.  Kylmää voi karkoittaa liikkumalla ja ihailemalla kevään luontoa.  Metsässä ja pelloilla kävely antaa tunteen tulevaisuudesta.  Vielä linnut laulavat ja pesivät pihapuihin.  Kaikkea ei olla vielä menetetty.

Sininen on taivas ja puut  vielä odottavat lehtiä tulevaksi.

Aurinkokellosta voi seurata aikaa, kyllä se aurinkokin joskus esiintyy.

Metsässä voi kohdata yllätyksiä ja olisi hyvä jos kamera on käsillä.  Useimmiten ei ole .

Puron yläouolella olevassa kalliossa oli sattunut jotain talven aikana ja lohkare oli irronnut ja pudonnut veteen.  Sitä on siitä hankala nostaa pois.  Vesi vielä mahtuu kulkemaan kohti järveä.

Järvi on kauan jäässä näin kylmänä keväänä.  Vesilinnut haikailevat jo pesän tekoon.

Pihapuussa olevaan pönttöön sinitiainen aikoo rakenta pesän.  Suu täynnä heinää pehmusteeksi.

Lihaskunto, liikkumisen tärkein osa-alue

Olen huomannut jälleen kerran, että ilman lihaskuntoa liikkuminen ei ole niin nautittavaa.  Vanhempana se on vielä tärkeämpää.  Lihaksista katoaa voima yllättävän nopeasti.  Jo kahden viikon liikkumattomuuden jälkeen lihasvoimasta katoaa 20-30 %.  Ei ole ihme jos sängyssä joutuu makaamaan sairauden takia tai muuten vain makailee, niin ei pysty tekemään enää samoja harjoitteita.

Lihasvoimaa tarvitaan ihan normaaliin liikkumiseen työssä ja vapaa- aikana.  Jokaiseen liikuntahetkeen olisi suotavaa lisätä lihasvoimaa kasvattavia liikeitä.  Niiden ei tarvitse olla mitään vaikeita tai punttien kanssa liikkumista.  Ihan oman vartalon painon kanssa tehtävät liikkeet, säännölisesti tehtynä, pitävät lihaskunnon normaalilla tasolla.  Kehonrakennus on ihan eri asia, eikä sen tulokset ole mielestäni edes kauniiseen vartaloon kuuluvia.

Kävelylenkin päätteeksi voi ottaa kyykkäämistä 20- 30 kertaa.  Niitä voi tehdä ensin tuen kanssa jos muuten ei onnistu.  Punnerruksia seinää vasten, vatsaliikkeitä lattialla tai muita yksinkertaisia liikkeitä.

Itseni haastamisessa liukuburbeeta tehden olen päässyt 85 kertaan.  Vielä pitäisi saada 15 kertaa lisää kesäkuuhun mennessä.  Tämä liikesarja on lisännyt minun lihasvoimaani ihan mukavasti.  Siinä tulee käsiteltyä kaikki kehon lihakset.  En tee niitä kovin nopeasti ja lisään väliin venytyksiä jotta saan paremman hyödyn.  

Tämän linkin takaa löytyy oikea burbee, mutta sitä voi itse keventää liukumalla hypyt eteen ja taakse, silloin kun ollaan maassa.  Kaiken voi tehdä oman kunnon mukaan ja lisätä kertoja ja tempoa, kun haluaa.

  http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-58755

Viluisia päiviä

Kevät käyskentelee eteenpäin hitain askelin.  Kevät teki taas säiden puolesta temppunsa.  Ei auttanut vaikka pääsiäinen oli puolessa välissä huhtikuuta.  Kylmä ajanjakso on vallalla monen päivän ajan.  Ulos mennessä oli pistettävä päälle kaikki mitä mahtui ja loput kainalon puolelle tuulensuojaksi.  Sitten ei pystynytkään lähtemään kovin pitkälle lenkille.

Ei voinut ihan vaan  oleskella mökin pihalla.  Kylmä tuuli pyrki melkein ihon alle.  Lunta ripotteli tämän tästä.  Toppatakkia, pipoa ja villasukkia hain päälleni.

Kaunis auringonpaiste näytti lämpimältä ikkunan takaa.  Ulkoilu rajoittui pariin pieneen metsälenkkiin.  Pettymyshän se oli, kun oli valmistautunut keväisiin lämpimiin päiviin, eikä niitä tullutkaan.  

Suomessa pitäisi aina olla valmiina säähän kuin säähän.  Täytyy ajatella positiivisesti.  Ei sentään koko aikaa satanut, päivällä lämpömittari kipusi pariin lämpöasteeseen, oli vapaata ja aurinkokin näyttäytyi.

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  

Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 

Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 

 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.

Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   

Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.