Maaseutu on hiljainen. Tuulen kohina ja veden solina ovat isoimmat äänet mitkä kuulen. Vähäinen lumimäärä antaa mahdollisuuden kävellä pelloilla ja luoman vartta. Tuntuu ihan keväiseltä, vaikka on vasta helmikuu. Vesi solisee uomassaan jäiden alla. Vesi tekee pakkasen kanssa tanssivia jääpompuloita. Ne heiluvat iloisesti veden voimasta.
Ilma on raikas. Aurinko ei juurikaan näyttäydy, mutta näkymät ovat kauniit. Pieni puro on talvellä näyttävämpi kuin kesällä. Kesällä siellä ei tule oikein käytyäkään kun pellot ovat viljeltyjä ja kasvit tekevät kävelyn hankalaksi.
Vesi on ruhkehtavaa, eikä sovi juotavaksi. Siihen valuu pelloilta ja suolta humuspitoista vettä. Vesi jatkaa matkaansa Hirvijärveen ja minä menen kotiin.
Kommentit