Olen huomannut jälleen kerran, että ilman lihaskuntoa liikkuminen ei ole niin nautittavaa.  Vanhempana se on vielä tärkeämpää.  Lihaksista katoaa voima yllättävän nopeasti.  Jo kahden viikon liikkumattomuuden jälkeen lihasvoimasta katoaa 20-30 %.  Ei ole ihme jos sängyssä joutuu makaamaan sairauden takia tai muuten vain makailee, niin ei pysty tekemään enää samoja harjoitteita. Lihasvoimaa tarvitaan ihan normaaliin liikkumiseen työssä ja vapaa- aikana.  Jokaiseen liikuntahetkeen olisi suotavaa lisätä lihasvoimaa kasvattavia liikeitä.  Niiden ei tarvitse olla mitään vaikeita tai punttien kanssa liikkumista.  Ihan oman vartalon painon kanssa tehtävät liikkeet, säännölisesti tehtynä, pitävät lihaskunnon normaalilla tasolla.  Kehonrakennus on ihan eri asia, eikä sen tulokset ole mielestäni edes kauniiseen vartaloon kuuluvia. Kävelylenkin päätteeksi voi ottaa kyykkäämistä 20- 30 kertaa.  Niitä voi tehdä ensin tuen kanssa jos muuten ei onn...

Kevät käyskentelee eteenpäin hitain askelin.  Kevät teki taas säiden puolesta temppunsa.  Ei auttanut vaikka pääsiäinen oli puolessa välissä huhtikuuta.  Kylmä ajanjakso on vallalla monen päivän ajan.  Ulos mennessä oli pistettävä päälle kaikki mitä mahtui ja loput kainalon puolelle tuulensuojaksi.  Sitten ei pystynytkään lähtemään kovin pitkälle lenkille. Ei voinut ihan vaan  oleskella mökin pihalla.  Kylmä tuuli pyrki melkein ihon alle.  Lunta ripotteli tämän tästä.  Toppatakkia, pipoa ja villasukkia hain päälleni. Kaunis auringonpaiste näytti lämpimältä ikkunan takaa.  Ulkoilu rajoittui pariin pieneen metsälenkkiin.  Pettymyshän se oli, kun oli valmistautunut keväisiin lämpimiin päiviin, eikä niitä tullutkaan.   Suomessa pitäisi aina olla valmiina säähän kuin säähän.  Täytyy ajatella positiivisesti.  Ei sentään koko aikaa satanut, päivällä lämpömittari kipusi pariin lämpöasteeseen, oli vapaata ja aurin...

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille. Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.  Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.   Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.   Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa i...