En tiedä mitä on tapahtunut tavalliselle kuntovoimistelulle. Onko siihen kyllästytty, vai koetaanko se vanhanaikaiseksi. Ainakaan täällä Porin seudulla ei enää kovin paljon järjestetä kuntovoimistelua. Ainakin nimet ovat erilaisia ja outoja. Muotia ovat nyt kaikenlaiset zumbat ja rumbat. Kahvakuula on myös suosiossa.
Opistojen ja työpaikkojen ohjatut liikunnat ovat hetkessä täynnä, tietysti siksi, kun tilat ovat niin pieniä. Seurat keskittyvät enemmän lapsiin ja nuoriin. Sekin on hieno juttu.
Syyt jumppien vähenemiseen ovat moninaiset. Ohjaajia on vaikea saada ja vanhemmat luopuvat pikkuhiljaa ohjauksista. Koulujen jumppasalit ovat monen lajin käytössä, eikä aina riitä tiloja kaikille.
Olen vähitellen alkanut tyytyä siihen, että jumppaan kotona. Se vain ei aina tyydytä, kun kukaan ei ole vaatimassa tiukempaa otetta tai pidempää venytystä.
Kunnollisessa kuntovoimistelussa käydään läpi koko keho. Siinä ei rasiteta yhtä osaa liikaa. Aloitetaan alhaalta ja päädytään niskaan. Kunnon kuntovoimisteluja läpikäyneenä tiedän miten mukava olo tulee lihasten rasittamisesta ja sen jälkeisestä venyttelystä.
Kerran tai kaksi kertaa viikossa tapahtuva voimistelu pitää kropan vetreänä ja auttaa lihaksia kantamaan luiden painon. Voimistelun jälkeen ei tunne itseään kävyksi vaan kauniiksi ruusuksi.
Kommentit