Painonpudotuksesta on taas kysymys. Paino hivuttautuu ylöspäin vaivihkaa. Kahdeksan vuoden aikana on tullut kahdeksan kiloa lisää. Huonollakin laskupäällä vastaus on, kilo lisää joka vuosi. Vielä mahdun jotenkuten osaan vanhoista vaatteista. Olen vähän syyttänyt vaatemallien pienuutta, ikää ja muutamaa muuta syytä. Syypää löytyy peilistä. Kymmenen vuotta sitten aloin ajaa enemmän autolla kuin polkupyörällä. Siinä suurin syy, liikunnan väheneminen.
Ruokaa olen kuitenkin lappanut samalla tavalla suuhun. Siinä toinen syy. Eikä siihen oikein muuta syytä tarvitse etsiäkään. Tänä syksynä siihen oikein heräsin ja totesin tapahtuneen. Kuukauden olen nyt lisännyt jonkun verran liikuntaa. Paino ei ole vielä pudonnut, mutta olen ollut havaitsevinani, että vyötärönseutu on hiukan pienentynyt. Ei ota niin vastaan kun kumartuu laittamaan kenkiä jalkaan.
Lehdet toitottavat näin ennen joulua ja keväällä, ennen juhannusta laihdutuskuureja ja kevyitä ruokaohjeita. Hyviä neuvoja ovat kaikki. Minusta ruuat ovat välillä niin omituisia. Enkä jaksa mistään dieeteistä innostua. Minulle kävisi enemmän työläs liikuntadieetti. Käskijä-ääni voisi sanoa mitä tänään pitäisi tehdä. En kuitenkaan palkkaa personal traineria.
Olen nähnyt mainoksia aktiivisuusrannekkeesta. Olisiko siitä apua. Hinta on 70€ luokkaa. Siinä olisi personal trainer ranteessa. Taidan luottaa omaan aktiivisuuteeni. Kyllä ihmisen pitää saada itsensä liikkeelle ilman käskijää.
Entisaikojen ihmiset eivät lihonneet kun oli niin paljon työtä ja vähän ruokaa. Muistomerkki hevonen ja ajaja on Metsämuseon edestä ja Eeva Ryynäsen taideteos on sisäseinällä.
Entisaikojen ihmiset eivät lihonneet kun oli niin paljon työtä ja vähän ruokaa. Muistomerkki hevonen ja ajaja on Metsämuseon edestä ja Eeva Ryynäsen taideteos on sisäseinällä.
Kommentit