Tekniikka auttaa

Tekniikka auttaa säilyttämään mielenkiintoa liikunnassa.  On askelmittareita, juoksumattoja, kuntopyöriä ja monen muunlaista vempelettä keksitty avustamaan kunnon ylläpitämistä. 

 

Uusissa kosketusnäyttöpuhelimissa on Trac-niminen ohjelma, jolla voi seurata kävely-tai juoksulenkin pituutta ja vauhtia.  Se mittaa myös kulutetun kalorimäärän.  Kaikkea ne insinöörit keksivät.

 

Laitoin Tracin päälle kävelylenkilläni ja matkan pituudeksi tuli 8 km.  Kesto oli tunti ja 7 minuuttia.  keskivauhti oli 8,39/km. Energiaa kului 459 kcal.  Tämä toiminto on aika mukava lisä.  Lenkit voi tallentaa puhelimen muistiin.  Ohjelmaa voi käyttää pyörälenkilläkin.

 



Lapin reissu

Siellä on pakko kävellä ja ihailla luontoa, ainakin ruskan aikaan.  Mitään pitkiä patikkareissuja ei tullut tehtyä, ulkoiltiin kuitenkin.  Vähän harmitti ruskan vähäisyys.  En saanut kovin hienoja ruskakuvia.  Sumukin laskeutui, yhtenä päivänä ei nähnyt juuri mitään. 

Poroja oli tiellä ja tuntureilla.  Niitä täytyy varoa autolla liikkuessa.  Ihmisistä ne eivät välitä tuon taivaallista. 

 Oli hienoa kuunnella hiljaisuutta ja haistella syksyn tuoksuja.  Tosin siellä on toisin paikoin vilinää kuin kaupungissa.  Varsinkin Levillä.  Toisaalta ikänsä kaupungissa asuneena se ei niin haittaa.

 

 

Liikunnan ilo

Liikunnan ilo pitää löytää aina uudelleen.  Joskus sen voi löytää muiden antamasta esimerkistä.  Lapsien liikkuminen on vauhdikasta ja rentoa.  Ei ole turhaa yrittämistä ja pungerrusta.  Aikuiset välillä tuhuavat sen liialla kilpailuhenkisyydellä.

Mistä liikkumiseen saisi rentouden ja vapauden tunteen?  kun voisi liikkuessaan unohtaa ajan ja päämäärän saavuttamisen.  Pienen hetken sen voi muistaa, mutta seuraavassa hetkessä taas vilkaisee kelloa tai mittaa liikuttua matkaa.

Iloa kokee tetenkin liikunnan jälkeisenä hyvän olon tunteena.  Iloa voi tuntea vaa'alla kun on 100 g vähemmän kuin edellisenä päivänä.  Minä löydän liikunnan ilon kun saan kammettua itseni ulos ovesta lenkille.  Se on jo saavutus sinänsä.

 

Jumppakäärme

Miksi aina puhutaan jumppakärpäsen puremasta?  Miksei käärmeen?  Kohta alkavat jumpat.  Ilmottauduin kuntojumppaan, kerta viikossa.  Useamminkin saa käydä jos halua riittää.  Paikat vain vaihtuvat.

Seuroissa on vähän veren vähyyttä tavallisissa kuntojumpissa.  On kaikenlaisia muita kummallisen nimisiä tunteja.  Tavalliseenkin jumppatuntiin voi sisällyttää monenlaista, zumbasta humppaan.

Porukalla on mukava jumpata kun musiikki soi ja paikat paukkuvat muillakin kuin minulla.  Tässä kirjoittamani runo omista tunnelmistani jumpassa.  Olisi mukava olla notkea kuin kyykäärme, jonka kuvasin pari vuotta sitten.

Annin mummi

Mummi hyppii

polvet paukkuu

mummi jumppaa

nilkat naksuu

Siinä lyön ison veikan

hän pyörii kuperkeikan

Mummin kanssa

leikin hippaa

mummi varmaan

kohta sippaa.                         

Rallia

Rallikilpailut ovat monelle henki ja elämä, eivät minulle.  Nyt satuin paikalle kun rallitapahtuma (SM-osakilpailu) kilpailtiin mökkipaikkakunnallani.  Pakkohan sitä oli lähteä vilkaisemaan.  En kyllä nähnyt paljon mitään.  Autot tulivat kovalla metelillä tietä pitkin, kaartoivat mutkassa kivien sinkoillessa.  100 autoa minuutin välein.  Muutaman valokuvan ehdin ottaa.  En tiedä kuka ajoi missäkin autossa.  Lehdestä luin jälkeenpäin, että Esa-Pekka Lappi oli vottanut kisan.  Osuus, jota katselin, oli Frigård - Hirvijärvi.

Liikuntaa pätkissä

Muutaman minuutin pätkiä voi kerätä olohuoneen lattialla venytellen.  Liikunta auttaa ja tehoaa 10 minuutin jaksoissa. Minäkin koitan lisätä liikuntaa päivittäiseksi.  Aloitin sen siirtymällä osittaiseen linja-auton käyttöön.  Miten muka linja-auton käyttö lisää liikuntaa?  No, linja-autolla ei välttämättä pääse kotiovelta työpaikan ovelle.  Linja-autoa käyttäen minulle kertyy käveltävää 2 km suuntaansa.  Aikataulut kun eivät sovi kahden autoreitin yhteen sovittamiseen.

Linja-autovuoroja ei ole aina suunniteltu työssä käyville.  Hinnat nousevat ja vuorot vähenevät kun ei ole kulkijoita.  Kehää kierretään eri suuntiin.  Työvuorot kun vaihtelevat niin ei voi käyttää tätä tapaa.  Silloin on liikuntaa harrastettava vanhanaikaisesti vapaa-ajalla.

Kävelyä ja mietiskelyä

Tämän kertainen kävelylenkki oli melkein pelkästään nautiskelua ja mietiskelyä.  Elokuinen ohrapelto tuoksui.  Pilvet olivat tummia, ei sentään satanut.  Ilma oli leppeän lämmin.  Maistelin polun varren vadelmia ja tiirailin mustikoita.  Ne olivat kadonneet parempiin suihin. 

Kävely ja hidas pyöräily ovat parhaita tapoja kerätä ajatuksiin kirjoitettavaa.  Ei tarvitse montaakaan metriä edetä kun mielessä alkaa pyöriä ajatuksia, joita voisi kirjata ylös.  Paha vain kun minulla ei yleensä ole kynää ja vihkoa mukana.  Ajatukset täytyy vain pitää mielessä niin kauan kun pääsee kotiin saakka. 

Onhan minulla nyt hankittuna älypuhelin, jonka kanssa olen harjoitellut kuvaamista.  Sen kuvaominaisuudet eivät mielestäni vastaa kuitenkaan kameran ominaisuuksia.  Tai sitten en osaa vielä sitä hyödyntää oikealla tavalla.  Laitankin tähän kameralla kuvatun ohrapellon ja puhelimella kuvatun maiseman kävelylenkkini varrelta.  Kyllä niissä on eroa.