Tämän kertainen kävelylenkki oli melkein pelkästään nautiskelua ja mietiskelyä. Elokuinen ohrapelto tuoksui. Pilvet olivat tummia, ei sentään satanut. Ilma oli leppeän lämmin. Maistelin polun varren vadelmia ja tiirailin mustikoita. Ne olivat kadonneet parempiin suihin.
Kävely ja hidas pyöräily ovat parhaita tapoja kerätä ajatuksiin kirjoitettavaa. Ei tarvitse montaakaan metriä edetä kun mielessä alkaa pyöriä ajatuksia, joita voisi kirjata ylös. Paha vain kun minulla ei yleensä ole kynää ja vihkoa mukana. Ajatukset täytyy vain pitää mielessä niin kauan kun pääsee kotiin saakka.
Onhan minulla nyt hankittuna älypuhelin, jonka kanssa olen harjoitellut kuvaamista. Sen kuvaominaisuudet eivät mielestäni vastaa kuitenkaan kameran ominaisuuksia. Tai sitten en osaa vielä sitä hyödyntää oikealla tavalla. Laitankin tähän kameralla kuvatun ohrapellon ja puhelimella kuvatun maiseman kävelylenkkini varrelta. Kyllä niissä on eroa.
Kommentit