Toiset ovat herkempiä kivulle kuin toiset. Osa taas sanoo, että heillä on korkea kipukynnys. Sitä ei ole vielä tieteellisesti pystytty todentamaan. Yhden tutkimuksen löysin, jossa sanottiin aivokuvista löytyvän pientä osviittaa.
"Tutkijat havaitsivat, että mitä ohuempi aivokuori ihmisillä oli aikaisemmin tarkkaavaisuuteen sekä itsetarkkailuun yhdistetyillä alueilla, sitä kipuherkempiä he olivat."
Tämä tieto löytyi samalta sivulta kuin alempana oleva linkki, missä neuvotaan karkottamaan kipu ajatuksen voimalla.
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/karkota-kipu-ajatuksen-voimalla-12-vinkkia/2430044
Mielestäni kipukynnys on korkeampi silloin, kun tehdään vapaaehtoisesti jotain kovaa harjoitusta. Mitä useammin harjoittelee, sitä pidempään kestää kipua. Kehonrakentajat ja nyrkkeilijät ovat varmasti kivunkestämisen mestariluokkaa.
Hampaanpaikkauksenkin kestää jos sinne on mennyt vapaaehtoisesti. Minäkin kestän aika hyvin kipua lihasten avulla työskennellessä, ihan väsymiseen asti. Jos taas sairauden takia tulee jotain kipuja, käperryn jännittyneenä puolustusasentoon kuin villieläin. Se tuntuu jotenkin ulkopuolisen hyökkäykseltä kehoani kohtaan. Silloin ei auta muu kuin kärsiä ja odottaa parantumista.
Monet joutuvat elämään kipujen keskellä koko elämänsä ajan. Se tuntuisi kauhistuttavalta. Ihmeellistä on, ettei vielä ole keksitty kivunlievitystä ihan kaikkeen. Johtuuko se sitten juuri kipukynnyksestä. Toiset napsisivat pillereitä tauotta sairaudessa, missä toinen pystyy olemaan melkein ilman kivun lievitystä. Taulukot sairaaloissa ovat yhdestä kymmeneen. Vaikeaa on määritellä numerollisesti kivun kovuus.
Kommentit