Räntää sataa ja tuuli paukkuu nurkissa, mutta minulla on hyvä mieli. Kolmatta päivää mennään haasteen kimpussa, enkä olekaan vilkaissutkaan pulliin, suklaaseen tai vaaleaan leipää. On kuin olisi jo himpun verran kevyempi olo. Harhaa se tietysti on, keveys johtuu henkisestä yliotteesta minkä aion saada makean syömiseen.
Uuden vuoden päivänä tuli tehtyä kävelylenkki, joka olikin päätöksen lujittamisen vuoksi tarpeen. Vapaapäivät voivat olla hiirenloukkuja karkin napostelijalle. Jos ei tee mitään liikkumisen suhteen, on vaarana kallistua sohvalle namupussin viereen, jos niitä on vielä jäljellä jostain syystä. Niitä ei kyllä kannata ainakaan meikäläisen kotiin edes hankkia. Karamellihylly on kierrettävä kaukaa. Suklaan tuoksusta alkavat sylkirauhaset toimia ja kuolavana valua suupielistä.
Kaikenlaista mukavaa tekemistä on suunniteltava syömisen vastavoimaksi. Minä aion tänään leipoa sämpylöitä ja uhmata huonoa säätä, lähden lenkille. Päätöksiä ja lupauksia voi tehdä tuosta noin vaan, mutta niiden pitäminen on hankalaa ja tuskaista. En usko kuitenkaan lupauksien pitämisen oleva ylivoimaista. Minulla ei ole kuin n. 10 kg ylimääräistä. Monella ihmisellä on kropassaan kymmenkertainen määrä. Toiset heistä menevät laihdutusleikkauksiin saadakseen kiloja katoamaan. Parempi tehdä päätös tässä vaiheessa.
Nyt on lupailtu pientä pakkasta lähipäivinä. Ulkoilu alkaa maittaa paremmin kuin märässä säässä. Aina on tietysti ulkoilukeli, varusteista se on kiinni. Mukavampaa liikunta kuitenkin on kauniilla ilmalla. Uintihaasteenikin on vielä aloittamatta. Hallissa ei sada eikä tuule, ei voi lausua mitään valeita liikunnan vaikeudesta rumalla säällä. Tsemppiä minulle haasteisiin.
Kommentit