Porilaisena olen ylpeä Porin valinnasta onnellisemmaksi paikaksi elää. Ei se ole tietenkään paikasta kiinni. Porilaiset eivät ole sen onnellisempia kuin muutkaan. Mitä se onni sitten oikeastaan on? Onnellisuus riippuu niin monesta asiasta. Harvoin kaikki natsaa yhteen, että voi tuntea itsensä onnelliseksi. Keskimäärin voi olla onnellinen. Välillä menee vähän huonommin, välillä paremmin.
Minä tunnen itseni onnelliseksi silloin kun kaikki suunnitelmat onnistuvat. Harkitsen kaikkia asioita monelta kantilta ennen kuin toteutan ne. Jos ja kun ne eivät mene putkeen, kiukustun vähän itselleni ja lähden purkamaan kiukkuani lenkille tai jonnekin muualle liikkumaan. Puran kiukun tekemiseen, sen jälkeen on helpompi käsitellä asioita esimerkiksi kirjoittamalla.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia, joku toinen tarvitsee keskustelua ja kuuntelijaa vihan ja kiukun purkamiseen. Toiset hiljentyvät mököttämään. Mikään ei ole väärä tapa. Pääasiahan on, ettei kerää pahaa oloa liian pitkään. Silloin se alkaa tuntua jo ruumiillisena kipuna.
Onnea ja hyvää oloa voin tuntea hetkittäin. Ne hetket eivät ole yleensä pitkiä. Niitä hetkiä vaalin hyvinä muistoina. Ne auttavat vaikeina aikoina. Onnen etsiminen voikin olla koko elämän harrastus. Kukin löytää niitä omalla tavallaan.
Hyvä liikunta antaa vähäksi aikaa suorastaan euforisen olon. Tunnen pystyväni mihin vain. Se tunne ei kestä pitkään, joten liikuntaa on harrastettava usein. Mieliala pysyy korkealla.
Kommentit