Liikkuva ihminenkin voi elää hitaasti. Sateella, ikkunasta katsellessa tulee miettineeksi kaikenlaista. Miten voi elää hitaasti kun maailma pyörii ympärillä hullun lailla? Slow life eli suomeksi elämä hissun-kissun. Hitaasti kiiruhtamalla on aina päästy hyvään tulokseen. Ei ole oikoteitä hyvään kuntoon, laihduttamiseen tai parhaisiin urheilusuorituksiin.
Ruuanlaittokin voi olla hitaan elämän hyviä puolia. Kaikki tehdään itse alusta asti, ei osteta puolivalmisteita.. Monellakaan ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse ruokaansa, mutta kauppojen ja torien pöydät ja hyllyt notkuvat lähellä tuotettua ravintoa. Lähiruokaa ei ole Norjassa kasvatettu lohi, joka perataan Kiinassa. Valitettavasti minäkin aika ajoin sorrun ostamaan lohta. Suomalainen ahven olisi hyvää, mutta kallista ostaa. Onkimalla saisi halvempaa ja se olisi oivaa hitaan elämän opettelua. Istuisi laiturilla tai veneessä ihaillen veden pintaa.. Kalat vain eivät ole samaan aikaan liikkeellä, eivät ainakaan isot ahvenet. Särkiä, lahnaa ja pieniä ahvenia nousee. Lokit saavat ainakin syödäkseen.
Hidas elämä voi johtaa onnellisempaan olotilaan jos se ei ole väkinäistä ja vastenmielistä tekemisen pakkoa. Pieninä hitaan elämän tuokioina se maistuu parhaimmalta. Kiireen keskellä niitä voi muistella ja suunnitella uusia.
Kommentit