tiistai 22. kesäkuuta 2021

Laihdutus on tekniikkalaji

 Laihdutus on vaikeaa, sitkeyttä vaativaa ja kauan kestävää.  Laihdutuskuureja on satoja erilaisia.  Toiset ovat tehokkaampia, kuin toiset, mutta kaikkia ei pysty suorittamaan kauaa.  Kun laitoin "kuukkeliin" hakusanaksi laihdutuskuurit, niin vastauksia tuli 15900.  Eivät ne sentään kaikki eri kuureja olleet, mutta tietoa löytyy.  

Kirjoitin tässä muutama päivä sitten keto- ruokavaliosta, en päässyt ihan sinuiksi sen asian kanssa.  Vähän lempeämpää karppaamista voisin kestää pitemmän aikaa.  Löysin ainakin yhden hyvän siemenleipäreseptin  karppauskeittokirjasta.  Siemenien ainakin olettaisi oleva kuituisia ja terveellisiä. Pellavansiemenessä on 26,4 g/100g  

Laihdutuksessa tavoitteena on yleensä saada pelastusrengas omalta vyötäröltä pois.  Se vaatii aikaa ja rahaa.  Kaikki erikoistuotteet ovat nimittäin kalliimpia kuin normituotteet.  Ei niitä ole tarvis syödä silti sen enempää.  Totuushan on, että kaikki lihottaa jos niitä syö yli tarpeen.


Ravitsemusneuvojan Anna Hallén on kirjoittanut Karppaajan kotiruokaa keittokirjan ja sieltä löysin monta hyvää reseptiä siemenleivän lisäksi, joita aion kokeilla. 

Esim. ruskeaa kastiketta ilman jauhoja, coleslaw salaattia, kesäkurpitsaspagettia ja appelsiiniriisiä, jossa "riisinä" käytetään raejuustoa.

Kaikenlaista pystyy korvaamaan jollakin toisella ainesosalla ja ehkä huijaamaan itseäänkin.

Välillä saa silti retkahtaa ja nousta sitten alhosta ylös jatkamaan harjoituksia.  Minä retkahdin viikonloppuna ostamaan Brunbergin suukkoja, eihän niitä myydä kaupassa kuin 6 kpl laatikossa ja miten siinä sitten kävi, söin kaikki parin päivän aikana.  Siitä tuli taas oppia, älä osta jos laihdutat.

Hellepäiviä on ollut nyt muutama ja niihin tottumattomana olen ollut vähän luupallaan kuin kuihtunut kukka.  Liikunta on hankalampaa, kävelylenkillä metsässä väsyin ja hikosin enemmän kuin hölkkälenkillä.  Uiminen vähän virvoitti.  Liikuntamuodot pitää valita sään mukaan.  

Karppauksella ja liikunnalla olen saanut vaakaviisarin hivenen heilahtamaan vasemmalle.  Se antaa toiveen onnistumisesta, että voisin maata kyljelläni ilman tunnetta mahan valumisesta viereen.  Kissani ei ole siinä onnistunut.






torstai 10. kesäkuuta 2021

Uinti maistuu joka säässä ja paikassa

 Järvessä uiminen antaa erilaisen kokemuksen ja tunteen, kuin altaassa.  Olen nyt päässyt järviuimisen makuun.  Järvessä ei tule uitua pitkiä matkoja, ainakaan minulla.  Pelottaa lähteä paljon ulospäin rannasta.  Rannan suuntaisesti useimmiten uin.  Uiskentelu on mieluummin virkistäytymistä, onhan järvivesi viileämpää.  Olen koittanut totutella kylmäänkin veteen, ettei se haittaisi.


Maalaisjärvillä ei ole tungosta, siellä on tullut oltua oman seurueen kanssa tai yksin.


En ole millään tottunut uimalasien käyttöön.  Harjoittelen uidessa pään painamista välillä veteen, pistän silloin silmät kiinni ja puhallan ilmaa nenän kautta ulos.  En tiedä kuinka se oikeaoppisesti tehdään.  On siitä niskalle helpotusta, ettei koko ajan ui joutsenena pää pystyssä.  Käännän välillä selkäuintiin juuri sen takia.

Uima-altaassa uin matkaa.  Olen päässyt nyt 1600 metriin saakka.  Tavoitteeni on 2000 m.  Tavoitteen piti täyttyä jo talvella, mutta hallit olivat kiinni.  Tiedän, että pystyn sen uimaan, tavoite pysyy voimassa.

Maauimala avasi porttinsa ja olin siellä jo toisen avoinna olo päivänä polskimassa.  Siellä on vähemmän ratoja, kuin uimahallissa.  Kaikille aikuisille pitää lohkoa oma osansa yhdestä altaasta.  Vesijuoksijoille kaksi rataa, uimareille toiset kaksi ja toinen puoli allasta polskijoille ja hyppijöille.  

Uinti on haastavaa jos on paljon uimareita.  Siinä ei voi pitää vain omasta vauhdistaan kiinni.  On väisteltävä, hidastettava tai ohitettava eri vauhtia uivia.

Molemmissa uintipaikoissa on hyvät ja huonot puolensa.  Järvi: luonto ja rauhaa, koska omaa mökkirantaa ei ole.  Allas: turvallisuus, sauna ja lähellä kotia.  Huono puoli on välillä iso väkimäärä

.https://www.pori.fi/liikuntapaikat/maauimala


Onhan täällä Porissa joki ja Yyteri, ne eivät ole viime vuosina olleet minun uintipaikkojani.

maanantai 24. toukokuuta 2021

Keto - ruokavalio

 Lainasin kirjastosta ketoruokareseptejä sisältävän kirjan ja vähän innostuin siitä.  Se olisi juuri minulle sopiva ruokavalio.  Ainakin haluan kokeilla sitä.  Pystyn kyllä olemaan ilman perunaa, riisiä ja pastaa jonkun aikaa, mutta ilman leipää oleminen on hankalinta.  Aloitinkin reseptien kokeilemisen mantelijauhosta tehdyillä sämpylöillä.  Ne maistuivat hyviltä.  Jotain makeaa sisään niin ne menevät pullasta.  Niihin laitettiin aika paljon juustoa, joten ne maistuvat pelkästäänkin hyviltä.  Alku on lupaava.




Tämän kirjan on tehnyt Hellapoliisinakin tunnettu Kati Jaakonen ja Heli Rämäkkö, jonka reseptien pohjalta ruuat on valmistettu.

Reseptit olivat helppoja ja hyvin toteutettavia.  itse tietysti niitä voi muokata omaan makuunsa sopiviksi.  Esimerkiksi minä jätin näistä sämpylöistä pois sesaminsiemenet.

Seuraavaksi aion kokeilla broileria.  




Voi olla, että tämä jää kokeilun asteelle.  Toivon, että tästä jää jotakin erilaista ruokavaliooni.  Ainakin haluaisin vähentää vehnäisen leivän ja pullan syömistä. Ruokavalion tarkoitus on vähentää myös sokerin syöntiä, jota olen yrittänyt toteuttaa.  Tumma suklaa on sallittu ja makeutukseen myös eritrytoli ja stevia.

Ketogeeninen ruokavalio on yksi karppauksen muoto. Molemmissa vältellään hiilihydraaatteja. Ehkä ketodietissä mennään vähän pidemmälle.  Ainakin laihdutuksen aluksi se sopii, koska sen sanotaan sulattavan kehon rasvaa.  Muutaman kilon pudotus on hyväksi myös minulle.

 https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/aa061a42-a24b-40ec-83c5-ff7b935483a7

Ruokavalion kasviksiin kelpaavat kaikki maanpäälliset kasvit, juurekset eivät.  Liha, kala ja broileri mm. sopivat,  niistä saa  jo monenlaista ruokaa vain luovuus on rajana. 

Ilman ruokaa ei pysty olemaan.  Kaikilla on lupa ja oikeus syödä mitä haluaa.  Jos näillä ohjeilla tulee oman suun makuista ruokaa, miksi en tekisi niitä.  Jos aina syö vain yhdenlaista eikä kokeile toisia ruokia, niin mistä tietää, mikä on todella hyvää.







perjantai 21. toukokuuta 2021

Jäsenkorjaajan käsittelyssä

 Oikea olkapääni on vuosien varrella jäykistynyt ja kipeytynytkin.  Halusin kokeilla mitä jäsenkorjaus-hieronta auttaisi asiaan.  

Ensimmäinen käsittely oli aika raju, ehkä vähän kivuliaskin.  Minulla on korkeahko kipukynnys ja selvisin ähkimisellä.  Käsittely on oltava syvempään menevää.  Muutama mustelmakin tuli käsittelyn seurauksena.  Tunsin heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen, että jäykkyys lievittyi hiukan.  En odottanutkaan mitään ihmeparantumista.

Omaakin työtä tarvitaan.  Venyttelyä ja liikettä.  Nivelet on luotu liikkuviksi.  Olkapäätäni ei ole varsinaisesti särkenyt aiemminkaan.  Se ei vain siedä joitakin liikeratoja tai asentoja.  Esimerkiksi punnertaminen ei onnistu joka asenossa ja käden vieminen selkää kohti on ollut tosi jäykkää.

En tiedä kuinka monta käyntiä on tarpeen tai paraneeko olkapää ajan kanssa, kun tukkoiset paikat on saatu hiukan auki.

https://www.perinteinenjasenkorjaus.fi/

Jäsenkorjaus on vanha kansanparantamisala, joka on yksi tapa helpottaa vaivoja.  Ehkä parantaa, ehkä ei, omaa aktiivisuutta siihen vaaditaan, niin kuin muuhunkin terveyden ylläpitoon.  

Nivelrikot ovat eri juttu.  Niitä ei pysty jäsenkirjaaja parantamaan.  Alan olla elämässä toisella puoliskolla ja haluan olla terve ja hyvinvoiva kaikinpuolin.  

Toisella kerralla jo tuntui auttavan.  Ainakin sain selville, ettei kivut ja jäykkyys johtuneet nivelistä, vaan ympärillä olevista tukkoisista lihaksista.  Nyt minun pitäisi muistaa ottaa vakavasti kaikki venyttelyt, ettei käsi pääse samaan jamaan.



torstai 13. toukokuuta 2021

Tilanne normalisoituu

 Uimahalli on koronan jälkeen korkattu ja aurinko paistaa.  Vähitellen päästään taas normaalitilanteeseen.  Metsä näytti aurinkoiselta ja valkovuokot kukkivat.  Kunto meni hiukan takapakkia rajoitusten takia, koska en päässyt tekemään tavallisia harjoituksiani.  Ei paljon, kaikki on korjattavissa.  Toivottavasti pääsen jälleen samaan kuntoon, kuin ennen vuodenvaihdetta.  Tässä iässä ei ole halua päästää kuntoa laskemaan kovin paljon.  


Kirjurinluodon rantapolun vaaleanvihreä vehreys oli kaunista.  Paikka on linnuille hieno.  Monenkuuloista sirkutusta kuului oksistoista.  Siellä oli ilo liikkua.  Paljon ihmisiä oli lähtenyt liikkeelle nauttimaan lämpimistä päivistä.  Näitä ei välttämättä tule montaa kesässä.  



 Polsanluodon polku on suosittu pieni polunpätkä Kirjurin kupeessa.  Muutenkin keskellä kaupunkia oleva puisto on asukkaille mieluinen.  



Läheisessä metsässä kävin katsomassa valkovuokkojen kukintaa.  Ne kaunistavat vielä vähän karua metsää.  Hyvän olon tunteet antavat voimaa kestää huonoja päiviä.


keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Eläkeläisen päivä

 Rakastan rauhallisia aamuja.  Työelämässä kärsin aina aikaisista heräämisistä, koska olen yökukkuja.  Nyt herääm puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä.  Nautin aamiaisen ja menen vielä sänkyyn lukemaan päivän lehden, viikonloppuisin paperisena ja muin päivinä puhelimesta.



Suunnittelen päiväni tekemiset suurpiirteisesti.  Välillä on menoja, jotka pitää suorittaa.  Usein kuitenkin tekemiset ovat harrastuksiani, joita nyt saan harrastaa niin paljon kuin haluan.



Enemmänkin niitä rajoittaa välillä yltyvä laiskuus tai päättämättömyys, mihin ryhdyn ensimmäisenä.  Viitsisikö tänään siivota, leipoa jotain, lähteäkö lenkille, kirjoitanko vai luenko kirjaa  tai menenkö  puutarhatöihin.

Aikaa on koko päivä.  Useimmiten teen vähän sitä, vähän jotain muuta.  Olen pikkuhiljaa-ihminen.  Kaikki tulee tehtyä, pienissä palasissa.  Kiire ei ole minnekään.  toisinaan sanotaan, että eläkkeellä ne kiireet vasta alkavat.  Se on puppua, itse ne kiireet kehittyvät aivoissa.



Saan suunnitella päiväni miten haluan.   Siippani toisinaan vaikuttaa osaan päivästä, mutta en anna sen häiritä.  Sekin on ihan mukavaa.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla katsoa myöhään elokuvia ja sarjoja tai lukea kirjaa.

Päivät soljuvat eteenpäin, vaikka en joka hetki ole säntäämässä tekemään jotain.  Vuosi on kulunut eläkkeellejäämisen jälkeen yllättävän nopeasti.  Korona on jonkun verran häirinnyt harrastamista.  Elämää on jäljellä eläkkeelläkin, toivon mukaan.  


Jumpat loppuivat syksyllä, eikä keväällä ole vielä päässyt aloittamaan ainakaan salilla.  Sekin tapahtuu netin kautta, niin kuin moni muukin asia.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Metsään kuntoa kohottamaan

 Metsät ovat hienoja paikkoja kunnon kohottamiseen.  Taannoin katselin Mietoa televisiossa, joka kehui suon hienoutta samaan hommaan.  Suot voivat olla tavalliselle kuntoilijalle liian haastavia.  Metsän suojassa sammalten pehmeydessä voi etsiä itselleen sopivan vaativuuden.  Keväällä on näkyvyyttäkin tarpeeksi, ettei tarvitse pelätä eksymistä.


Välillä voi valita vähän kallioisempaa reittiä ja kiipeillä kallioilla.  Jos ja kun menee oudompaan maastoon voi ladata puhelimeen maastokartan, sillä pärjää hyvin. Sen voi ladata ilmaiseksi google playltä.  Minäkään en uskalla lähteä ihan uppo-outoon maastoon ainakaan kovin pitkälle.  Katselen koko ajan ympärilleni ja koitan tunnistaa jotain tuttua näkymää.

Metsissä liikkuu paljon hirvieläimiä, joiden polkuja on helppo kulkeaa.  Ne eivät aina mene suoraan sinne minne itse on menossa.  Senkin takia kannattaa seurata ympärilleen.  Minä nautin suunnattomasti metsän väreistä ja sen antamasta suojan tunteesta.  Vaikka siinä on pieni jännityksen tunnekin niin turvallisempaa metsässä on kulkea, kuin kaupungin kaduilla.



Suomen metsät ovat pääosiltaan niin hyvin hoidettuja, ettei siellä ole koskematonta risukkoa kulkemista estämässä.  Mieluummin katselen hoidettua metsää, kuin metsää, jossa puut ovat kaatuneet ristiin rastiin.  

Jumppakausi alkaa