Liikuntaa esteistä huolimatta

 Liikkuminen jatkuu, tapahtuu sitten mitä tahansa.  Korona väijyy maakunnan rajalla.  Satakunnassa on ollut syksyllä rauhallista ja olen päässyt harrastuksiini.  Vielä ei ole vaikuttanut jumppaajien määrään pelko taudin saamisesta.  Sali on ollut lähes yhtä täynnä kuin aloitettaessa.  Se on omastakin toiminnasta kiinni, onko vaaravyöhykkeessä. Ei sairaana salille, eikä mennä kovin lähelle toista ihmistä.  On paljon mielenkiintoisempaa jumpata ohjauksessa, kuin yksin telkkarin ääressä.  Näkee ettei se tahdissa pysyminen aina suju muiltakaan.  Eikä ole niin vakavaa, vaikka ei pysykään.  Tehokkaampaa liikunta on ryhmässä, yksin tulee välillä helpotettua liikaa.  Yksin voi haravoida, joka sekin on tehokasta liikuntaa.

Toinen harrastuspaikkani,uimahalli, vaikutti tänään vähän tyhjältä.  En tiedä mistä johtui, oliko aika jotenkin sellainen.  Aamu-uimarit olivat jo käyneet.  Jatkoin haastettani, tänään 1300 m.  Tämän talven tavoite 2000 m.  Hyvin harjoitus meni.  Ei matka tapa vaan vauhti tai se, etten osaa uintitekniikkaa.  Rintauinnissa väsyy selkä ja niska, joudun kääntymään välillä selkäuintiin, jota en osaa senkään vertaa.  Olisi joskus pitänyt mennä tekniikkakurssille.

Kolmatta harrastustani ei pistä poikki, kuin sairastuminen.  Ulkona kävely, hölkkä ja pyöräily, niitä voi harrastaa melkein koska vaan.  Jos sää tuntuu kovin pahalta, liikkeelle lähtemistä voi siirtää toiseen päivään.  Välillä voi harrastaa vaikka rannalla kävelyä.  Yyterissä en ole kesällä käynyt kertaakaan, syksyllä siellä voi kävellä, rantahiekka on yllättävän kovaa.

Pitää olla tyytyväinen kun pääsee liikkumaan omin jaloin.  Näen päivittäin henkilöitä, jotka liikkuvat sitkeästi vaikka heillä on paljon enemmän rajoitteita.  Joku lenkkeilyttää koiraa pyörätuolista käsin, toinen ui ilman toista jalkaa  ja molemmat tekevät liikuntaansa kovalla vauhdilla.  On hienoa, että paraliikunta on saanut sijansa urheilukentässä.  Se ei ole yhtään sen vähempiarvoista, kuin ns. tavallinen urheilu.

Vedenelävä horoskoopissa, skorpioni

 Taas se pahuksen korona uhkaa tulla meitä sairastuttamaan.  Onneksi Satakunnassa on vielä hyvä tilanne.  Nyt täytyy koittaa käydä jumpassa ja uimassa, niin kauan kuin tauti ei estä.  Kokeilin jo yhden kerran käydä talviuinnissakin maauimalassa.  Silloin ei ollut ollenkaan kylmä ilma, joten ei se avantouinnilta tuntunut.  Seuraava kerta on jo suunnitelmissa.  Lämpimässä uimahallissa kävin eilen, eikä siellä ollut ruuhkaa, sain uitua omaa vauhtiani.  Tavoitteeni on uima-altaassa 2000 m.  Eilen uin 1200 m.  

Jotenkin altaassa uinti on minulle sopivampaa talvella.  Kesällä toki voi pulahtaa mihin järveen tai jokeen tahansa.  Joessa minä olen uimaankin oppinut.  Kirjoitin siitä toiseen blogiini, miten tärkeä joki minulle on.

https://puutarhapolunvarrelta.blogspot.com/2020/10/kokemaenjoki-maisemani.html

Olen horoskoopiltani skorpioni, jonka suosikkielementti sanotaan olevan vesi.  Näin sanoo ainakin tämä tulkitsija https://www.tunturisusi.com/horoskoopit/skorpioni.htm

Olen sen kokenut aina omaksi paikakseni.  En ole mikään hyvä uimari.  Räpiköin sammakkoa omalla tavallani.  Eteenpäin silläkin tavalla pääsee.  Haluaisin oppia käyttämään uimalaseja, en ole vielä oppinut.  Pystyn uidessa laittamaan pään veden alle, silmät kiinni.  En tiedä miltä se näyttää katsojasta, mutta en välitä siitä.  Tunnen olevani sammakko tai vettä ylittävä apina.  

Kävelylenkki Jämillä

 Kaikille ihmisille ja erityisesti ikääntyneille tekee hyvää kävellä luonnossa.  Varsinkin näin kauniina syksynä, kun värit suorastaan hehkuvat auringonpaisteessa.  Minä ainakin nautin suuresti raikkaasta syysilmasta ja värien paljoudesta.  Vähän ikääntyneenä en aina jaksa, enkä viitsi hölkätä hengästykseesn asti.  Pitkät kävelylenkit tuovat saman hyvän olon tunteen, kuin lyhyet spurtit.  Maiseman vaihto toisiin paikkoihin tuo vielä lisäenergiaa ja mielenkiintoa.

Tällä kertaa se paikka oli Jämi.  Siellä on hienot maastot kaikenlaiseen liikuntaan.  Hiihtoputkikin löytyy.  Näkötornista tiirailemalla näkee joka puolelle pitkälle.  Metsäistä seutua niin pitkälle, kuin silmä kantaa. Hiljaista siellä tuntui nyt olevan.  

Jämillä koitetaan kehittää myös matkailutoimintaa.  Mökkejä oli rakennettu ja ihan mäen vieressäkin näkyi rakennuksia, missä oli huoneita.  Kenties Jämi tunnetaan eritoten hiihtopaikkana, mutta on siellä pienlentokonekenttäkin.  Maastoa on vaikka kuinka raskaaseen juoksulenkkiin tai vain maisemien ihailuun.  

http://jamikeskus.fi/

Ei sitä aina tule lähdettyä toisiin maisemiin, vaikka olisi vain tunnin matka ajella autolla.  Ihminen on niin kiinnittynyt omiin kotikulmiin ja lenkkeilee vain siellä.  Se on niin helppoa.  eikä mitenkään huono asia.  Pääasia on ulkoilu ja liikkuminen.

Mietelauseita ja kannustusviestejä liikuntaan ja elämään

Lentävät lauseet ja tsemppihuudot voivat auttaa kestämään liikunnan rasituksia.  Ajatuksia voi kehittää pitemmällekin.  Laitoin tähän muutaman mietelauseen kirjastani Lyhyttavaraa.  Näitä ajatuksia voi käyttää liikuntaan yhtä hyvin kuin muuhunkin elämään.

 Sinnikkyydestä kaikki menestys lähtee.  Luovuttaminen vaikuttaa jo seuraavaan koitokseen, keskeyttäminen on helpompaa. 

Juoksemisessa ja oluen juonnissa on jotain samaa, sietokyky kohoaa harjoitellessa.  

Tekemisen puute aiheuttaa vaivoja enemmän kuin kiire tai askarteleminen mieleisessä työssä.  

Energia kumpuaa sisältä, kun on tehtävä tärkeitä päätöksiä.  Liika aika venyttää päätöksentekoa.   

Elämä on lyhyttavaraa, pientä ja punnitsematonta oleilua.  Elämä on joskus ylellistäkin, mutta useimmiten halpaa ja pientä. 

Kaikki tuntevat paljon huutoja ja kehoituksia kentiltä ja kilpailuista. Vanhat sanonnat ovat käytössä ja niitä voi muuttaa mieleisikseen tilanteen mukaan.  Hyppää lenkillä kuin Sipi ripillä, on yksi sanonta, jota voi käyttää usein liikkumaan lähtevästä henkilöstä.

Tässä on linkin takana urheilijoiden sanontoja.  Jännässä paikassa  voi tulla sanottua joskus hyviä joskus huonoja sanontoja.  Matti Nykäsen sanonnat tuntee melkein jokainen, osa niistä on ihan hauskoja.

https://www.ts.fi/urheilu/1074244937/Sattuvasti+sanottua+Suomen+urheilusta

Pääasia on, että liikutaan.  Urheilu on antanut ja antaa suomalaisille katsojille elämyksiä ja esimerkkejä nuorille.  Minä odotan tällä viikolla Suomi-Ruotsi maaottelun katsomista. Sydän oikeinsykähtää hyvästä urheilusuorituksesta.

Haastetta kehiin

Pian on kesä mässätty grillituotteilla ja oluella. Niistä  minun ja monen muun pitää ainakin vähentää ja ottaa haasteellisesti osaa liikuntahaasteisiin.  Olen jo vähän aloitellutkin ja haastanut itseni syväkyykkyhaasteeseen.  En ihan joka päivä ole jaksanut, viitsinyt tai kerennyt tekemään syväkyykkyjä. Kun olen niitä tehnyt, olen lisännyt useamman kyykyn.  Sata on tavoitteena ja olen numerossa 84.  Aloitin 24:stä, syväkyykky on muuten paljon raskaampi kuin puolikyykky.

https://www.menaiset.fi/avainsana/liikuntahaaste

En halua itseäni kuvata, joten otin videon youtubesta.  Kuvassa olevalla henkilöllä näköjään on polvet vähän enemmän levällään kuin minulla, mutta noin suurinpiirtein sama.  Polvet pitää olla samaan suuntaan kuin nilkat, ettei polviin tule vaivaa.

Olen kokeillut ennenkin haasteita ja ne kaikki ovat lisänneet lihasvoimaa.  Tämä haaste on hyväksi kaikille, mutta eritoten vanhemmalle väelle.  Jaloissa pysyy lihaskunto tallella ja pääsee ylös sängystä ja tuolista.  Ensin voi aloittaa tukea käyttämällä, tuolin selkänojaa tai seinää vasten.  Etenkin jos aloittaa nollakunnosta.

Syksyllä alkaa taas, toivottavasti, jumpat ja uimahallit aukeaa.  Jos vain korona ei taas pääse sotkemaan juttuja.  

Itsensä haastaminen kehittää myös henkisesti.  Jos ei koskaan vaadi itseltään mitään, niin ei myöskään kehity.

Nyt on jo paljon tuoreita kotimaisia kasviksia, voi aloittaa keventämisen niillä jos on tarvetta.  Pieni liikapaino ei haittaa mitään.

Talviturkki järveen

Talviturkin heittäminen on vanha tapa suomalaisille.  Minäkin sen toteutin tänä vuonna aikaisemmin, johtuen uimahallin ja maauimalan kiinni olemisessa.  Olen vähän kylmän arka veden suhteen.Suomessa ei voi koko vuotta uida, kuin avantouimarit.

Ilman ollessa yli +20 astetta ja vähän hikeä pinnassa niin olihan se ihan mukavaa..  Eikä vesi ensimmäisen kastautumisen jälkeen tuntunutkaan kovin kylmältä.  Ei mitään ruuhkaa ollut rannalla.  Ei edes toisella kerralla, kun oltiin jälkeläisten kanssa uimassa.

Maaseudulla on paljon järviä ja lampia, joissa voi uiskennella. Hankaluus on siinä, että monet järvet on rannoiltaan niin mökitetty, ettei paikkoja tuntematon uskalla ihan noin vaan mennä.  Saa vielä vihat niskaansa.

Kunnat voisivat vielä enemmän mainostaa paikkoja joissa voisi mökitönkin uida.  Siikaisten Hirvijärvi on tämä järvi. Siikaisissa on 5 uimapaikkaa, Porissa useampia.

 https://uimaan.fi/uimapaikat/kaupunki/siikainen/

 https://www.pori.fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto/uimarannat

Olisi mahtavaa jos mökki olisi ihan rannassa, voisi pulahtaa veteen joka päivä.  Ainakin nyt tuntuu siltä.  voi olla, että totuus olisi toinen jos sellainen mahdollisuus olisi.  Ihminen on hyvä keksimään tekosyitä.

Eksyminen metsään

Todella tehokas liikkumistapa on mennä metsään missä ei ole kunnon polkuja ja ojia joka kymmenen metrin päässä. Tehokas liikkuminen ei ollut minulla ensisijainen tarkoitus, kun lähdin käymään, ei niin tutussa paikassa, mutta olen siellä ennenkin käynyt. 

Sinnepäin meni ihan hyvin.  Ihastelin metsää ja pääsin aika vaivattomasti paikkaan johon olin menossa. Paikka on Vähäjärvi, joka ei ole oikein järvi lainkaan.  Kun katsoin Googlemapista sijaintia jälkeen päin, oli hyvä, että suuntavaisto jotenkin pelasi, enkä lähteny toiseen suuntaan

https://www.google.com/maps/place/V%C3%A4h%C3%A4j%C3%A4rvi/@61.8885031,21.9718212,390m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x468855b6d788728b:0x33f13b53666c01b1!8m2!3d61.888222!4d21.9778244 

Olisi pitänyt mennä samaa reittiä takaisin, olin liian itsevarma, enkä mennyt.  Olin mennessäni ylittänyt vain yhden ojan, nyt olin mennyt jo toisen yli ja tiesin olevani väärällä reitillä.  Kuinka metsä voikin näyttää samanlaiselta joka puolella, varsinkaan, kun en ole mikään suunnistaja.

Kuljin taas vähän matkaa, eikä tie tullu näkyviin.  Aloin jo olla vähän hermostunut, eikä metsä näyttänytkään enää niin kauniilta.

Onneksi olin ottanut kännykän mukaan ja sain siitä esiin kartan.  Metsätiellä, josta olin mennyt metsään, ei ollut nimeä, mutta laitoin seuraavan tietämäni kohteen.  Sitten löytyi tien pää.  Ei se mistä olin lähtenyt vaan seuraava.  Olin vähän hämmentynyt, miten voi mennä niin eksyksiin pienellä alueella.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan ladata jo valmiiksi maastokartta esiin.  Tai pysyä merkityillä reiteillä tai säilyttää näköetäisyys mökkiin.  Viimeinen mahdollisuus olisi ollut soittaa apua mökkiin jääneeltä.