Ensimmäinen hiihtolenkki tänä talvena

Hiihtolenkki maistui mukavalta.  En pellolle arvannut mennä kun pakkaslumessa vajoaa niin syvälle.  Metsätiellä hiihtelin traktorinjäjissä.  Ei ollut perässähiihtelijöitä eikä vastaantulijoita.  Pakkanen oli 15 asteessa.  Ei haitannut yhtään.  Suksea toisen eteen sivakoiden sain punaiset posket ja lämmön kroppaan.

Vapaapäivän viettoa parhaimmillaan.  Kerätyt kalorit suorastaan rapisivat ladulle.  Nyt voi taas hiukan jouluna herkutella.

 

 Hyvää joulua

 

Sauvakävelyn lumoa

Hehkutan taas sauvakävelyn ihanuutta ja tehoa.  Pakkasesta ja viimasta välittämättä lähdin sauvomaan talvisin käyttämättä olevalle radalle.  Ei siinä kesälläkään kulje kuin resiinat.  Kuka kaipaa Lapin lumille kun etelässäkin on lunta ja pakkasta.  Lumi taiteilee kauniita maisemia. Niitä katsellessa mielikin virkistyy. 

 

Sauvoessa vartalo pysyy oikeassa asennossa ja kävelyvauhti kiihtyy aivan kuin huomaamatta.  Siinä saavat liikettä kädet, hartiat ja jalat.  Pito on parempi kuin hiihtäessä.  Henki kulkee paremmin kun ei voi kulkea hartiat lysyssä niinkuin tavallisesti. 

 



Hiihtoa seuratessa

Olen perinteisten lajien, hiihdon ja yleisurheilun, seuraaja.  Ne ovat aina mielenkiintoisia, niissä sattuu ja tapahtuu.  Hiihtoon on tullut lisää kiinnostavuutta sprinttien avulla.  Pidän kyllä perinteisiä väliaikalähtojä mukavampina seurata kuin yhteislähtöjä, varsinkin pitkillä matkoilla.  Väliaikalähdöissä saa hiihtäjäkin suorittaa ns. oman hiihtonsa, eikä tarvitse roikkua jonon perässä.

 

Tänä viikonloppuna olen seurannut Rukan kisoja.  Olisi mukava jos suomalaiset pärjäisivät, mutta kilpailu on kovaa ja norjalaiset hiihtokansaa.  Sieltä nousee aina kymmenen uutta hyvää hiihtäjää Suomen yhtä vastaan.  Laitoin oikein 60 centtiä voittajaveikkauksessa 5 km vapaan kisoihin.  voittajan arvasin,Björgen, seuraavat sijat eivät menneet oikein.

 

Pian pääsee itsekin suksille jos lunta vähän vielä tulee lisää ja pakkaset jatkuvat.

 



Kolme kertaa

Kolme on maaginen numero.  Kolmella liikuntakerralla viikossa saa pidettyä kunnon hyvällä tasolla.  Joidenkin suositusten mukaan kolmella aterialla pärjää päivän: aamiainen, päivällinen ja iltapala.  Ruokailussakin on kolme vaihetta alkuruoka, lämmin ruoka ja jälkiruoka.  Nämä kun ovat kohdallaan niin olo ja elämä on kohdallaan. 

 

Kilpailutkin suoritetaan kolmessa vaiheessa: alkukilpailu, välierät (semifinaali) ja loppukilpailu.

 

Kolmiossa ovat kaikki sivut yhtä pitkiä.

 

Kolme muodostaa jo joukon, trion.

 

Jokaisesta numerosta voi varmaan luetella samoja asioita, mutta kolme on aina ollut minulle onnenluku. 

 

 

 

Luontokokemuksia

Kokemuksia luonnosta voi kerätä ympäri vuoden.  Viime viikonloppuna ihailin majavien kätten, tai oikeastaan suiden, töitä.  Majavat ovat ahkeria puunkaatajia.  Itsensä hyödyksi ja iloksi kaadetut puut tosin patoavat jokia ja puroja.  Ihailla silti niitä voi.  Yhtään majavaa en nähnyt.

 

Majavat rakentelevat ilmasiltoja päästäkseen rannalta toiselle.  Osaavat ne tietysti hyvin uidakin.

Ei tarvitse olla kesä ja auringonpaiste voidakseen ihailla luonnon monimuotoisuutta.  Retkeillä voi koska vaan ja syksyllä on oikeastaan mukavampaakin kun ei ole hyttysiä ja hirvikärpäsiä.

En kaipaa eräretkille monen sadan kilometrin päähän.  Aina löytyy uusia reittejä ja luonto muuttuu koko ajan.  Seuraavan kerran kun menee samaan paikkaan, ei välttämättä edes tunnista samaksi.



Hiihtolenkkejä odotellessa

Lunta tulee tällä hetkellä oikein kunnolla.  Se vain ei taida olla vielä pysyvä lumi täällä Satakunnassa.  Hiihtoon riittävää lumimäärää saa odotella jos haluaa pellolla hiihtää.  Kai sitä jäähallista roudattua lunta pitkin pääsee kohta sujuttelemaa.  Minä vain en halua lähteä sinne ladun tukoksi.  Ainakin tuntuisi siltä, kun en ole hyvä mäenlaskija.  Peltoa pitkin hiihdellessä tuntee avaran luonnon ja on yhtä raskasta hiihtää tasamaata kun on pakko koko ajan työskennellä päästäkseen eteenpäin.

Hiihto on tehty suksien suhteen liian vaativaksi.  Kun tarpeeksi pistää pitovoidetta ettei lipsu ja jonkun verran luistoa niin hiihto on sunnuntaihiihtäjällekin nautittavaa.

 

Kipukoukkuhierontaa

Lapaluiden väli tuntuu välillä kipeältä.  Omat kädet eivät oikein riitä hieromaan.  Ostin siis kipukoukun, halpamallin, bambuisen.  Ihan mukavalta tuntui kyhnyttää selkää.  Kipupisteitä löytyi mukavasti.  Tehosta en mene sanomaan vielä mitään. 

 Ihmisellä täytyisi olla niin notkeat kädet, että pystyisi itseään hieromaan.  Olisi mukavaa raskaan päivän jälkeen kääntää kädet selkäpuolelle ja hieroa kipu pois.  Kaikenlaisia hierontavälineitä on keksitty, mutta ei oikein mitään sellaista, joka vastaisi ihmisen kättä.

Täytyypä kokeilla jos koukulla voisi hieroa jalan lihaksiakin.  Mikä ettei se kelpaisi sellaiseenkin.